Ruger Hauer – Ukraina

Monsp

Keskiolutbaarit elävät maailmanlopun jälkeenkin.

Keskiolutbaarit elävät maailmanlopun jälkeenkin.

Pasolinilainen nihilistioppera häilyy vakavasti otettavan ja lapsellisen välillä.

RugerHauerKansiRuger Hauerin tapa uudistua on melkoista poltetun maan taktiikkaa.

Viime vuoden Erectuksella tämän hetken ehkä arvostetuin räppitrio muljautti Se syvenee syksyllä -debyytin suoraviivaisen tuotannon ja universaalin yhteiskuntakommentaarin värikkääseen biittien karnevaaliin sekä mustalla huumorilla väritettyihin aikalaisanalyyseihin.

Ukrainan maisema on ydinpommin tasaiseksi lanaama Terra Nullius. Sen lammessa seisoo reaktoreiden hailakansininen lauhdevesi, josta nouseva kolmipäinen mutantti on jääkiekon kokoisine pupilleineen kylmäävä ilmestys. Sillä ole kerrottavaan mitään edes etäisesti hauskaa.

Ruger-saagan kolmas luku on nihilistinen ja synkkä. Kaikki meni.

Pyhimyksen, Paperi T:n ja Tommishockin muodostaman trion kuvaus ihmiselämästä paskomisen, panemisen ja narkkaamisen kehänä ei sinällään ole omaperäinen. Paperilla se on tyypillistä räppikuvastoa, mutta tämä visio venyttää naturalisminsa äärimmilleen. Moinen touhu näyttäytyy tolkuttomana itsensä ja ympäristönsä tuhoamisena.

”Sä tulit pallolle vaan erittään”, kiteyttää Paperi T Sfinxhufvudissa. Luonnollisen jätteensä lisäksi ihminen jättää jälkeensä kaikenlaista, paljon hitaammin biomassaan sulavaa. Jotain, mitä edes ydinräjähdys ei voi jäljettömiin pyyhkiä.

Marie Curien löytämän, äärimmäisen radioaktiivisen alkuaineen mukaan nimetty Polonium korostaa ”itseaiheutettuine alzheimereineen” ihmisen autodestruktiivista taipumusta. Curien löytö oli kemiallisesti merkittävä, mutta hän itse kuoli aineen aiheuttamiin sivuvaikutuksiin.

Kohtuullisen skatologiseksi meno menee Jenkemillä, jolla impataan sambialaisten katulasten käyttämää, ulosteesta ja virtsasta muodostettua kaasua. Sen eritteitä valuva musiikkivideo tuo mieleen Pier Paolo Pasolinin inhorealistiset elokuvat. Tommishock sihisee korvan juuresssa kuin houreinen psykopaatti.

Luottotuottaja Kalifornia-Keken kliiniset laboratoriosoundit pysyttelevät minimalistisina mutta arvaamattomina. Sfinxhufvudilla ne räjähtävät mielipuoliseen äänillä jonglööraamiseen, Jenkemillä ne kuulostavat pään tunkemiselta bajamajaan lietesäiliöön. Toisaalta ne eivät herätä samaa uutuudenviehätystä kuten Erectuksella, ja esimerkiksi RPK on kunnostautunut sairaalloisen painostavien taustojen luomisessa etevämmin.

Siksi kaikkein väkevin tunnelma saavutetaan vähemmän kaoottisina hetkinä, kuten takakenoisesti valuvalla Poloniumilla tai nimibiisillä, jonka huilut kuulostavat aamunkajolta Prypjatissa.

Ukrainan synkkä ihmiskuva, pakkomielle Sfinxhufvudin lait säätäviin peniksiin sun muihin ruumiintoimintoihin sekä koko tämän dystopian päättävä, Kun tää biisi loppuu -kappaleen kasimillinen ohimolla esitetty tappouhkaus herättävät lopulta kysymyksen: miksi? Tässä on tavoiteltu kaiken kuviteltavissa olevan sivilisaation nadiiria, mutta onko näin ankeaksi heittäytymisen motiivina loppujen lopuksi ollut mikään muu kuin shokeeraaminen?

On vaikea välttyä ajatukselta, että esimerkiksi Jenkemiä varten trio on hakemalla hakenut käsiteltäväkseen jonkin mahdollisimman iljettävän huumeen. Etenkin, kun mokomaa mömmöä on pidetty lähinnä kaupunkilegendana, eikä sen olemassaolosta ole edes takeita. Samaten Pyhimyksen ”mikä on se kirjainyhdistelmä joka on rännis ny” menee jo yliampuvan larppauksen puolelle.

Ukrainan päättyminen karun kauniiseen nimiraitaansa kaunistaisi lopunkin. Siksi Kun tää biisi loppuu kuulostaa tappouhkauksineen kaikkineen varsin tökeröltä, etenkin kun kukaan triosta keksi enää oikein mitään tähdellistä sanottavaa.

Pyhimys kompastelee jälleen: ”oksymorooni / ittensä klooni / Bostonin maratooni” kuulostaa lukioälyköltä, joka tunkee paatoksensa mausteeksi sivistyssanoja, joita ei edes ymmärrä, kytkien ne täysin mihinkään liittymättömiin maailmanpoliittisiin tapahtumiin ja näin valehtelee itselleen olevansa jotenkin ”kantaaottava”. Tiedän, että Pyhimys pystyy paljon parempaan. Onneksi Poloniumilla ja Ukrainalla hänen abstrakti kuvailunsa loistaa.

Jälkiapokalypsin staraksi nousee lopulta Paperi T. Jo ennestään on kulunut vuosi ollut yhtä juhlaa: DJ ”Khid” Kridlokkin kanssa tehty Ex ovis pullus non natis serò fit ullus -EP sekä Paavoharjun uutukainen ovat visionäärisiä teoksia. Ukrainan teemat heijastuivat jo noilla levyillä, mutta nyt hänen maanisuutensa on saavuttanut vain lisää kierroksia. Levyllä hän enimmäkseen kuulostaa piripäiseltä kylähullulta keskellä zombiapokalypsiä. Esimerkkinä etenkin Sfinxhufvudin murhaava loppu:

”Elä sitä lifee poika ja karaistu / Tai lue jotain vitun Coelhoo ja valaistu
Mut älä väitä ettei valintoi oo yhtää / Sillan al’ voi nukkuu, ja sillan päält’ voi hyppää
Se on sama mitä ittelleen selittää / Sä tulit pallolle vaan erittää”

Levyn otsikkona Ukraina kuvastaa mielentilaa ja symbolia paikasta, ”jossa on hienoja pilvenpiirtäjiä, mutta myös isoja tuloeroja.” Teema käy ilmi niin ydintuhon jälkeisessä tunnelmassa kuin ”ydintalviaikaan” vaihtuvissa Kiovan torin kelloissa, mutta kaikkein parhaiten se konkretisoituu instrumentaalipätkissä Taras Sevtsenko on kuollut ja Holodomor.

Aluksi olin vähällä teilata otsikot kirjaviisaana knoppailuna, mutta sitten ne muodostuivat osuviksi palasiksi eleettömän turkoosia kokonaisuutta. 1800-luvulla elänyt runoilija Sevtsenko vaikutti ajatuksineen ja töineen suuresti ukrainalaiseen kansallistunteeseen. Tämä koettiin Neuvostoliiton aikana uhkana, mistä seurasi miljoonia ukrainalaisia 1930-luvulla tappanut nälänhätä Holodomor. Siinäpä levyn kaari pienoiskoossa. Pelastaja kuoli. Tuho seurasi. Kaikki meni.

Onpahan trio historiansa lukenut.

77 Ukraina on vaikea levy. Ensin sen tylyys vieraannuttaa, mutta pakottaa sitten lähelleen. Levy tuntuu sekä harkitulta taideteokselta että nopeasti kasatulta välityöltä. Välillä sen uhittelu ärsyttää ja jopa huvittaa, mutta sen taiteelliselle kunnianhimolle on nostettava ydintalven kestävää karvahattua. Siksi Ukraina tuntuu tapaukselta, ja ennen kaikkea kelpo levyltä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress