Rubik – Solar

Fullsteam

Kotimaisen indien kärkinimi on itsevarmempi, lämpimämpi ja parempi kuin koskaan.

Rubikista ei tullut suurempaa kuin Radiohead. Hyvä niin.

Jos yhtye olisi ottanut Fullsteam-moguli Juha Kyyrön muinaisen rinnastuksen yhtä tosissaan kuin osa mediasta, se olisi saattanut kahlehtia itsensä ohjelmallisuuteen. Tuolloin nelikko olisi tuskin päässyt lähellekään pistettä, johon ennakkoluulottomat askeleet tuntemattomaan ovat sen nyt tuoneet.

Rubik uskoo musiikkiinsa ja omistautuu sille. Tämä on hyvä, sillä yhtye on soittanut itsensä siihen hankalaan asemaan, jossa siltä odotetaan jatkuvasti jotakin uutta ja oivaltavaa.

Etsiminen onkin Rubikin elinehto ja löydöt vakuuttavia. Orkesteri on pitkällä musiikillisella matkalla, jonka etenemistä levyt dokumentoivat riemunkirjavien postikorttien tavoin.

Ensimmäinen EP People Go Missing (2004) ja debyyttilevy Bad Conscience Patrol (2007) olivat kulmikkaita hahmotelmia kaikesta siitä, mihin yhtye uskoi tulevaisuudessa pystyvänsä. Kakkosalbumi Dada Bandits (2009) oli niihin verrattuna todellinen runsaudensarvi. Levy kupli värikylläistä räiskettä, jossa ideat veivät toteuttajaa ja lopputulos oli hengästyttävän rehevä.

Viimeistään tuolla levyllä Rubik astui innoittajiensa rinnalle ja sijoitti henkisen kotinsa Pohjois-Amerikkaan.

Solarilla aiempien pitkäsoittojen parhaat elementit ovat läsnä. Yhtye on palannut Dada Banditsin kollaasimaisuudesta hivenen lähemmäs tiivistä bändisoittoa, mutta säilyttänyt samalla musiikkinsa virkeän oikullisuuden, kappaleiden kunnianhimoiset kaaret ja komeasti soivan puhallinsektion.

Sovitukset ovat tunnusomaisia ja kujeilevia, moninaisuudessaankin johdonmukaisia. Leikkimielisyyden ohella levyltä löytyy lämpöä ja nostalgiaa, jota haikean arvoituksellinen kansikuva alleviivaa.

Kappaleita on varmasti mietitty ja pyöritelty paljon, mutta lopputulos kuulostaa siltä, että niiden syntymistä on johtanut ennen kaikkea tunne. Pikkutarkkaa ja luotaantyöntävää älyllisyyttä Solarilta on turha etsiä.

Rubikin itseluottamus on melkoinen. Se ei kanavoidu korskeaksi uhoksi, vaan kyvyksi kuljettaa haastavatkin ratkaisut loppuun asti. Yhtye uskaltaa myös kosiskella kuulijaa häpeilemättä. Niinpä Solar on kiinnostava yhdistelmä epäkonventionaalisia kappalerakenteita ja makeilevan kauniita melodioita. Artturi Tairan kujertava laulu yhdistää nämä elementit entistäkin lumoavammin.

Solar haarautuu moneen suuntaan. Alkumetrien hurmoksellinen World Around You rynnii tavalla, joka voisi toteutustavasta riippuen korkata The Flaming Lipsin levyn tai 1980-lukulaisen etsiväsarjan. Storm in a Glass of Waterilla yhtye sitoutuu kiehtovasti kompuroivaan blues-kitaraan tavalla, jonka tumma minimalismi on läheistä sukua The XX:lle. Puhdistavan päätösraidan, The Dark Continentin, torvet soivat kunniaa Pink Floydin Atom Heart Motherille.

Referenssit ovat tuskin tavoitehakuisia, mutta lisäävät levyn kosketuspintaa ja paaluttavat osuvasti sitä laajaa alaa, jolla yhtye nykyisellään liikkuu.

Rikkaudestaan huolimatta Solar on Rubikin helpoin levy. Esimerkiksi briljantti Laws of Gravity keimailee 1980-lukulaisesti kumisevan rytmiraidan ja muovisen kosketinkuvion johdattamana tarttuen kerrasta kuulijan mieleen. Tuntuu siltä, että yhtye itsekin nauttii osatessaan antaa itselleen luvan aitoon tarttuvuuteen ja mutkattomuuteen.

Levyn vahvuuksia on myös sen orgaaninen äänimaailma, joka noudattaa vaihtoehtomusiikin ajankohtaisinta muotokieltä, mutta on samalla lämmin ja ajaton. Miksauspöydän taakse istutettu kultakorva Ben H. Allen on löytänyt varsinkin levyn hiljaisista kohdista runsaasti sisältöä. Nämä pienimuotoiset hetket osoittavat Rubikin dynamiikantajun kehittyneen valtavasti.

Enää yhtyeen ei tarvitse riepotella kuulijaa terävillä käännöksillä, nyt se osaa rakentaa jännitteen pienistäkin elementeistä.

Tuotanto paljastaa myös soittajien tyylitajun. Etenkin Sampsa Väätäisen rummut pääsevät oikeuksiinsa muun yhtyeen vaimentuessa toistuvasti ihailemaan nyanssirikasta ja elävää rytmitystä. Vaikka kappaleissa tapahtuu paljon, tuntuu jokainen soittaja tietävän paikkansa, lukevan muiden liikkeitä ja tukevan yleistunnelmaa pikemmin kuin tuovan itseään esille.

Erityisen vaikutuksen Solarilla tekeekin sen yhtenäisyys. Levyn yleistunnelma ja suvereenit yksityiskohdat kuljettavat sujuvasti niidenkin suvantojen yli, joissa ilmaisu toistaa aiemmin kuultua tai joissa on enemmän hälyä kuin kiinnekohtia.

Kun toistokierroksia on takana toistakymmentä, hiipii mieleen kutkuttava ajatus. Vaikka Rubikia ei tee mieli neuvoa, olisi houkuttelevaa ehdottaa yhtyeen seuraavaksi tavoitteeksi avoimesti kaupallista ja liisterin tavoin tarttuvaa levyä. Yhtyeen nyanssitaju ja melodiakorva ovat jo nyt sitä luokkaa, että lopputuloksesta tulisi varmasti hersyvä ja vastustamaton.

Tai ehkä yhtye on juuri tehnyt tuon levyn. Ehkä ihmiset ovat vain liian mukavuudenhaluisia ymmärtämään Solarin sellaiseksi.

93 Jos joku puhuu Rubikista vielä tämänkin levyn jälkeen ”lupauksena”, harkitsen väkivallantekoja.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Rubik – Solar: Mäkihyppyä lajin kultaiselta vuosikymmeneltä…

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress