Roly Porter – Life Cycle of a Massive Star

Subtext

Roly kutsuu, kuuleeko Esko?

Roly kutsuu, kuuleeko Esko?

Suuri on kaunista. Suuri on synkkää. Avaruus on valtava ja synkkä ja kaunis, ja silti se on saatu mahdutettua 36 minuuttiin ääntä. Kuinka ihmeessä?

RolyKansiTähti syntyy pimeässä tyhjyydessä. Valtavan kaasupilvi alkaa tiivistyä, ja sen sisällä muodostuu pienempiä ytimiä, jotka jatkavat tiivistymistään. Lopulta pilvestä muodostuu pyörivä kaasupallo, joka alkaa hiljalleen kehittyä suuremmaksi tähdeksi ja polttamaan vetyä.

Tai jotakin sinnepäin. Astronominen tietämykseni on täysin Wikipedian varassa, mutta kaiken tämän voin kuvitella tapahtuvan silmieni edessä, kun Roly Porter sen minulle äänin kertoo uuden levynsä alkupuoliskolla. Kaasupilven muodostuminen prototähdeksi kestää yleensä muutamia satoja vuosia, mutta Porter saa sen aikaan noin vartissa.

Koko levyn mittakaava on vielä mikroskooppisempi aihepiiriinsä verrattuna. Kun päätösraita Giant sylkäisee ulos viimeiset kipinänsä, on matkalla kulunut noin 36 minuuttia. Maailmankaikkeudelta tämän näytelmän esittämiseen kestäisi vähintään miljoonia vuosia.

Dubstep-kaksikko Vex’dissä uraa luonut Roly Porter on luonut wagneriaanisen pakahduttavan 2010-luvun avaruusoopperan, joka vaatii saada tulla kuulluksi suuren orkesterin esittämänä. Dubstep on tämän teoksen kohdalla enää bassotaajuuksissa huomattava alaviite, sillä enemmän teos on ottanut viitteitä modernista klassisesta musiikista. Samalla se kuulostaa täydelliseltä scifielokuvan soundtrackilta, johon jonkun vain tarvitsisi tehdä elokuva.

Hengästyttävän avausraita Cloudin jälkeen Porter rauhoittaa kuulijan tuijottamaan painovoiman (Gravity) kaasupilvessä aiheuttamia vaikutuksia. Näyn taustalla soivat kauniit jouset ja kaikuisa särinä, joka ei kuulostaisi vieraalta vaikkapa Tim Heckerin levyllä.

Avausraidalta tuttu pulppuava rytmi ja toiveikkaana soivat jouset kuvastavat meille tähden kasvamisen täyteen kokoonsa (Birth) ennen rauhallista ja seesteistä pääsarjavaihetta (Sequence). Koska pääsarjavaihe on vakaa ja pitkäaikaisin vaihe tähden kehityksessä, on Sequence sen mukaisesti tyynnyttävä suvanto ennen suurta dramatiikkaa. Giantilla Porter lyö kuulijan korviin tulta ja polttavaa kaasua äkillisten ja väkivaltaisten säröpurkauksien muodossa sellaisella voimalla, että Michael Girakin häkeltyisi. Kuulokkeilta kuultuna se tuntuu valtavalta räjähdykseltä pään sisässä, ja annettuaan tähtensä polttaa viimeisetkin heliumvarastonsa Porter jättää kuulijan ihmettelemään tyhjäksi palaneen avaruutensa kauneutta.

Kunpa hän järjestäisi teokselleen esityksen planetaariossa. Mitähän Esko Valtaoja tästä ajattelisi?

89 Sinun ei tarvitse nauttia Swansin uhkaavuudesta, tuntea modernia klassista tai olla vannoutunut scifi-elokuvien fani, mutta nämä ominaisuudet varmasti auttavat. Jos haluat pakahtua pelonsekaisesta kauneudesta ja upottautua maailmankaikkeuden äärettömyyteen, sulje silmäsi ja laita Life Cycle of a Massive Star soimaan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress