Red Fang – Murder the Mountains

Relapse

Portlandilaisyhtye kulkee kohti haastavampaa ja vakavampaa ilmaisua.

Yhdysvaltain Portlandissa kyntensä teroittanut Red Fang yllättää positiivisesti myös toisella albumillaan. Jo bändin nimetön esikoinen (2009), joka antoi muodikkaalle rokettirollille pitkät, pantiin merkille.

Levyn hienoutta kuvasi parhaiten tapa, jolla levyä yritettiin epätoivoisesti saada sopimaan eri lokeroihin. Joidenkin mielestä Red Fang soitti metallia, toisten mielestä maanista aavikkorockia – kuin vesikauhuisen puuman puremana.

Murder the Mountains ei tee markkinointi-ihmisten työtä yhtään helpommaksi, ja hyvä niin. Levy vie Red Fangin sointia entistä railakkaammin uuteen suuntaan; sen jokainen kappale on tunnelmaltaan ja soundeiltaan umpiraskas ja haastaa kuulijan, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Murder the Mountains ei ole mukava tai edes miellyttävä albumi. Erityisen hatunnoston arvoinen teko on levyn ehkä vähiten iloisen ja tarttuvan kipaleen Malverden laittaminen aloitusraidaksi. Heti tulee selväksi, ettei enää olla Mikkelissä vaan mielenkiintoisilla ja paikoin epämiellyttävillä vesillä.

Tällä kertaa Red Fang ei laula ulkoavaruudesta tulevista esihistoriallista koirista, jotka ovat tulleet tuhoamaan ihmiskunnan. Hilpeä kaljahevi on jätetty kokonaan syrjään. Tummuus ja ahdinko löytyvät arkisista ihmissuhdekuvioista.

Vaikka kyse on tuhdista musiikista, lauluista välittyy herkkyyttä ja epätoivoa. Siitä puhuu omaa kieltään Number Thirteen, joka on albumin ehdotonta parhaimmistoa.

Aiemmin Red Fangin lauluvelvollisuudet hoiti basisti Aaron Beam, mutta Murder the Mountainsilla kuullaan myös kitaristi Bryan Gilesin vähemmän siloista ääntä. Kahden lähtökohtaisesti erilaisen laulutyylin sovittaminen samaan kappaleeseen toimii hyvin.

Debyyttialbumin tapaan myös Murder the Mountainilta löytyy kappaleita muutaman minuutin punk-repäisyistä yli kuusiminuuttisiin kestäviin eepoksiin. Vähemmistössä olevia lyhyitä ralleja kuvaavat hyvin ilmeettömän äkäiset Hank Is Dead ja Painted Parade. Pidemmän kaavan louhintateoksia ovat esimerkiksi Throw Up sekä Wires, joissa ei mennä perille suorimman reitin mukaan.

Kokonaisuutena Murder the Mountainsin biisit kuulostavat lähes melvinsmäisen ilkeiltä, mutta samalla välinpitämättömiltä, lähes toteavilta. Yksityiskohtana mainittakoon Tool-henkisiin sävyihin syventyvä ja sen mukaan nimetty The Undertow.

93 Uusi, aikuisempi Red Fang murhaa vuorien lisäksi onnistuneesti myös kuuntelijan mielenrauhan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!
Red Fang – Wires (live)

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress