Pekka Kuusisto & Paula Vesala – Kiestinki

Suomen Musiikki

Pekka Kuusisto ja Paula Vesala sukelsivat iltapäivälehtien historia-liitteiden latistamaan menneeseen.

Huippuviulisti ja PMMP-laulaja kertovat yhden naisen tarinan sodassa ja sen jälkeen.

Sitä mukaa, kun toisen maailmansodan kokeneet kuolevat pois, sen ympärille versonut ”teollisuus” kasvaa. Tai eihän Suomi edes ollut mukana häviämässä kyseistä sotaa vaan taisteli itselleen torjuntavoiton ”erillissodassa”, joka nyt vain sattumalta käytiin samaan aikaan, kun muut sotivat toista maailmansotaa.

Mitä vähäisemmäksi ensikäden tieto ajasta hupenee, sitä myyttisemmäksi aika muuttuu. Eikä mytologisointia meillä päin kauheasti vältelty silloinkaan, kun metsiköissä henkensä kaupalla rämpineet miehet ja naiset olivat voimiensa tunnossa.

Realismista ei koskaan ole kollektiivisen identiteetin rakennuspalikoiksi. Liian sotkuista ja monitahoista.

Ensi vuonna voimme siis luottaa, että iltapäivälehdet julkaisevat jonkun sotaan liittyvän liitteen vähintään joka toinen kuukausi ja saamme vihdoin tietää, mitä Jonne Aaron teki jatkosodassa.

Koko spektaakkeli on toisin sanoen rakennettu kolossaaliseksi ja hieman vieraantuneeksi monumentiksi, sellaiseksi joita löytyy muistakin itäeurooppalaisista pääkaupungeista. Meillä sitä ei veistetty kivestä vaan sanoista ja kuvista. Siitä on tehty yksiulotteinen sankaritarina.

Kiestinki näyttäytyy yrityksenä kuvitella tuota aikaa ja sen tapahtumia ihmisen kokoisina, yrityksenä inhimillistää loputtomien lehtiliitteiden latistama historia. Kiestinki kertoo kaikessa koruttomuudessaan yhden naisen tarinan sodassa ja sen jälkeen äitinä ja isoäitinä, kuoleman kynnyksellä.

Paula Vesalan teksteistä ensimmäinen syntyi, kun hänen isoäitinsä kuoli. Isänäiti oli Kiestingissä lottana ja tapasi siellä tulevan miehensä. Häät vietettiin rintamalla. Lottapuvun hän poltti sodan jälkeen.

”Kun hävitin pukuni vankilan pelossa
säästin hatun ja merkin
ne ovat vieläkin tuolla komerossa
kukaan ei koskaan kysy niiden perään

Historia muistaa koko elämämme
muutamalla lauseella
koska emme itse kirjoittaneet sitä
Kirjahyllyssä Sodan sankarit
kaikki miehiä
eikä heitä unohdeta”

(Äiti)

Levy on usein painostava, mutta ajoittain myös kevyt ja ilmava. Aiheita iloon löytyy suuren tragediankin keskellä. Raivo, syyllisyys, häpeä, ilo, anteeksianto, epätietoisuus, toivo… Koko tunteiden kirjo on Vesalan teksteissä hienosti läsnä ja kuuntelijan iholla.

”Lähden
koska en tiedä mitä muutakaan tekisin
kukaan ei tarvitse minua täällä

Lähden koska se on mahdollista
täytyy kuitenkin jonkun lähteä
siellä minne menen
yksikin on paljon vähässä
ja kuitenkaan ei kenelläkään väliä”

(Lähden)

”Ja jos nuoruuden annankin
metsässä Kiestingin
haudoilla vieraiden palvellen
niin sen jälkeen kaikki muu
joka meistä vain pelastuu
yhdeksi kietoutuu
hengissä
jos täältä pääsemme pois”

(Häävalssi)

”Palattuaan kotiin
hän oli joku vieras mies
vaikka hahmossa tuttua
niin silmät on kuolleen
Kesät jälkeen talvien
kylvöt jälkeen kyntöjen
illat pitkät hän vain istui
tuijotti tuleen

Pyysin väärin
liian vähää
Hiljaiset vuodet, päättykää!”

(Hiljaiset vuodet)

Levyltä löytyy pienten tarinoiden lisäksi yksi perinteisempi taistelulaulu. Taneli Kuusiston säveltämä ja Heikki Asunnan sanoittama Valkean meren marssi on pyhän Karjalan maan metsiin karjuttu sotahuuto. Yksi monista. Taneli Kuusisto on levyn säveltäneen Pekka Kuusiston vaari. Tämän kappaleen sisällyttäminen levylle liittää ihmisen tarinan osaksi tuttua historiankirjoitusta ja toimii hienona kontrastina Vesalan syvempää empatiaa herättäville teksteille.

Levyn sävellykset ja niiden toteutus tukevat tekstejä täydellisesti. Levyä hallitsevat Vesalan liki tulevan äänen lisäksi hienosti tilassa soivat harmoni ja viulu. Soundissa on jotain ikiaikaista, mutta sävellykset ja sovitukset ovat hyvinkin kiinni tässä päivässä. Ja mikä parasta soitto on häpeämättömän tunteikasta ja ekspressiivistä, ajoittain pateettista sanan parhaassa mielessä.

Rakastan viulun pizzicato-soittoa ja sitä levyllä riittää. Kokonaisuus, jossa yhdistellään amerikkalaisesta minimalismista, suomalaisesta kansan- ja teatterimusiikista, balkanilaisesta musiikista ja herkän eeppisestä popista tuttuja ainesosia syvästi sisäistettynä, on silkkaa herkkua ja kestää toistuvan kuuntelun.

On päiviä, jolloin kuuntelen Kiestingin kolme–neljä kertaa putkeen. Yhä. Kuinka kauan levyn julkaisusta on?

Viimeistään Häävalssin soidessa neljäntenä kappaleena tulee olo, ettei päivään mahdu muuta musiikkia.

”Herra armahda voittajaa
jonka uhrit on jo unohdettu
Herra armahda sitä joka ei pelännyt
eikä äkkiä tiennyt
mihin voimansa laittaisi
Anna anteeksi niille
jotka pitivät häviäjästä
ja säälivät saksalaisten äitejä
jotka eivät saaneet poikiaan kotiin
Ristit rivissä Venäjän pellolla

Käännä kasvosi venäläisen puoleen
joka piti vankina olostaan
ja huolehti kamiinasta yöllä
ja jonka isänmaa lähetti vankeuteen
koska me emme häntä tappaneet
Anna anteeksi niille jotka himoitisvat Suur-Suomea
ja sanovat jos
Herra armahda niitä, jotka nyt
halveksivat lapsiaan ja heidän lapsiaan
Sillä yksikään teistä ei olisi jaksanut
Jotka sikisivät sankareista
syntyivät äiti Karjalasta
kärsivät Runebergin perinnöstä
ovat lihavia eivätkä valmistu ajoissa

Armahda niitä
joista viimeiset kohta unohtavat
ja jotka sen jälkeen unohdetaan
Eivätkä he enää tule tuomitsemaan
EU:ta ja palkka-armeijaa
Ymmärrä häntä joka odottaa kuolemaa
ja odotellessaan sanoo että Jumalaa ei ole
eikä koskaan ollutkaan
ihmiset vain nykyään
pitävät itseään niin tärkeinä
etteivät voi hyväksyä lopullista.

(Rukous)

92 Kiestinki on itkettävän kova levy. Yksi vuoden huippukohtia.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress