OFF! – OFF!

Vice

"Älä huio, ota OFF!

Tätä pitkäsoittoa olen odottanut. Bändin neljän ep:n ja parinkymmenen minuutin kokoelma perinnetietoista ja rivakasti svengaavaa jenkki-hardcorea oli loppuvuoden 2010 parhainta parhautta. Ehkä kohtuuttominkin odotuksin pistin uuden kiekon uuniin ja odotin jotain tapahtuvan. Päiväkirja kertoo loput.

“I got news for you:
You bet I got something against you too”
(Wiped Out)

Rakas päiväkirja,

tänään oli se päivä. Kuulin ensimmäistä kertaa OFF!:n uuden levyn. Tai debyyttihän se on siinä mielessä, että edellinen oli ep-kokoelma. Hmph.

Odotukset olivat ehkä kohtuuttoman korkealla. Mitä bändi olisi voinut tehdä säväyttääkseen samalla tavalla kuin ekakerralla vuonna 2010? Silloin kun vaikut putosivat korvista ja muna nousi pystyyn heti ensirääkäisyllä? Silloin kun leukaa lattialta nostellessa mielessä pyöri vain että ”No nyt! Miksei tätä munuaiset mädättävää fiilistä ole tullut pitkään aikaan oikein mistään levystä?” Eivät varmaan mitään.

Ottaen huomioon, että laulaja Keith Morris (Black FlagCircle Jerks) on mesonnut jo kolmekymmentä vuotta samalla nuotilla, oli pieni ihme, että OFF! kolahti niin kovaa. Jotain omituisen tuoretta ja positiivisen vapautunutta aggrea siinä oli. Groovasi kuin perkele. Lippiskin piti heti tilata. Mikähän siinäkin oli. Hmph.

Enhän minä periaatteessa mitään muuta halunnutkaan tältä uudelta kiekolta kuin lisää sitä samaa. Ja sitähän tuli. Silti on jotenkin vetelä olo. Olisin niin kovasti halunnut tykätä ja fanittaa. Tai siis tykkään ja fanitan, en kuitenkaan yhtä pieteetillä kuin olisi tehnyt mieli.

Avausraita Wiped Out on biisinä levyn parhaita ja videokin on mainio – alun hengästyneen naisihmisen rietas ja suloinen ihanuus sivelee sielun ovia. Lainasin tähän alkuun kyseisen kappaleen viimeiset sanat. Siinäpä se pihvi sipuleineen suurimmaksi osaksi tulikin. Morris on edelleen kuin anukseen ammuttu karhu, full of piss and vinegar, sanoisi Lontoon skidi. Syyttävä sormi sohii kaikkia ja kaikkea. Riffit rullaavat ja tempo on kiihkeä. Periaatteessa bändin ote on vain tiukentunut, ja vaikka kestoa ei ole kuin reilu vartti, ei levy ole sekuntiakaan liian lyhyt. Ei liian pitkäkään toki.

”Matka tappaa vauhdin” sanottiin Kummelissa, ja sitä sudenkuoppaa OFF! on osannut taas onneksi varoa. Mutta silti ei lähde ihan kymmentätuhatta. Siinä missä aiemmat ep:t olivat kuin tuore tuulahdus 80-luvun kultavuosilta, tämä uusi levy kuulostaa jotenkin pastissilta bändistä itsestään. Hmph.

Varmistaakseni etten vain itse ole haistellut liikaa ruohonleikkurin bensakorkkia kuuntelin kokeeksi Circle Jerksin toisen levyn Wild in the Streetsin heti OFF!:n uuden perään. Vaikka CJ:n soittotaito häviää OFF!:lle 6 – 1 ja pulssi on hitaampi ja vaappuvampi, potkii vanha klassikko umpisuolen persereiästä ulos mitä OFF!:n levy ei tee. Ep-kokoelma melkein teki. Hmph.

Toisaalta, kuten Morris itse minulle hc:n olemusta ruotiessaan totesi (haastattelu ilmestyy Nuorgamissa kesäkuussa), ei tällaista musiikkia kuulu kuunnella levyltä vaan livenä. Toivottavasti Provinssirockissa bändi potkii minulta hampaat taskuun ja teltta nousee hurmiollisesti pystyyn taas kerran. Muuten olen kyllä vähän että hmph.

69 Toisaalta, kuten Morris itse minulle hc:n olemusta ruotiessaan totesi (haastattelu ilmestyy Nuorgamissa kesäkuussa), ei tällaista musiikkia kuulu kuunnella levyltä vaan livenä. Toivottavasti Provinssirockissa bändi potkii minulta hampaat taskuun ja teltta nousee hurmiollisesti pystyyn taas kerran. Muuten olen kyllä vähän että hmph.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

OFF! Provinssirockissa Seinäjoella 16.6.