Minikritiikit, viikko 29

Burning Hearts – Into the Wilderness EP

Shelflife Records

81 Yksikään yhtye, joka on versioinut Arthur Russellia, ei voi olla läpeensä paha. Ei sillä, että Burning Heartsin kevätaamunkuulas elektropop huokuisi muutenkaan pimeyden voimia. Jessika Rapon (Le Futur Pompiste) ja Henry Ojalan (Cats on Fire) duo levyttää amerikkalaiselle Shelflife Recordsille, jonka pirtaan se sopii enemmän kuin hyvin: Into the Wilderness soi kuin labelille levyttäneistä yhtyeistä tunnetuin eli The Radio Dept kaikesta suhinasta ja sukkiintuijottelusta riisuttuna. Rapo ja Ojala ovat seinähulluja, jos jättävät ep:n nimikappaleen tai sen avaavan The Swallowsin pois tulevalta albumiltaan; kappaleet kun ovat juuri niitä kuuluisia ”täydellisiä popbiisejä”, joita niin moni niin turhaan jahtaa. Fever ja A Matter of Timing ovat puolestaan riittävän erilaisia ja oikealla tavalla ”b-puolimaisia” tuodakseen kokonaisuuteen sitä raikkautta ja vaivattomuutta, jota ep-levyissä parhaimmillaan on. (Antti Lähde)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Son Lux – We Are Rising

Anticon

73 Ryan Lott on klassisesti koulutettu muusikko, joka – hölmö kun on – tuhlasi nuoruutensa vakavasti otettavan taidemusiikin parissa. Nyt, 32-vuotiaana, amerikkalainen umpilahjakkuus julkaisee vasta toisen albuminsa. We Are Rising on ällistyttävä yhdistelmä orkestraalista kamaripoppia ja anaalista laptop-minimalismia. Levy on tuotannollinen taidonnäyte, joka todistaa Lottin poikkeuksellisesta lahjakkuudesta – semminkin, kun hän teki levyn alusta loppuun yhden kuukauden aikana. Kunhan Lott kehittyy tulkitsijana tai laulunkirjoittajana vielä pykälän tai pari, hän voi jonain päivänä yltää Owen Pallettin ja Sufjan Stevensin kaltaisten mestarien tasolle. Nyt vain jylhä Rising, koskettavan lannistunut Flickers ja kolibrien lentoa Neubauten-ryminään yhdistelevä Let Go onnistuvat tunkeutumaan kuulijan sydämeen saakka. Muut kappaleet jäävät hetkellisiksi ihastuksiksi. (Antti Lähde)

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!