Minikritiikit, viikko 23

DJ Shadow – I Gotta Rokk EP (Universal)

38 1990-luvun kenties merkittävimmän elektronisen muusikon uusi EP sisältää kuusi biisiä: kolmen Shadow-originaalin lisäksi kuullaan kustakin yksi remix. EP ei lupaa järin paljon 38-vuotiaan tuottajaneron syyskuussa ilmestyvältä The Less You Know the Better -albumilta. Nimiraita on aggressiivinen yhden nuotin junttaus, joka kuulostaa varmasti upealta hikisessä festivaaliteltassa mutta kotioloissa vain ja ainoastaan yksitoikkoiselta. I’ve Been Trying on puolestaan puoliakustinen hippisoulballadi, jollaisia joku Zero 7 on sorvannut läpi 2000-luvun – yhtä mitäänsanomattomin tuloksin. Kolmas uusi kappale Def Surrounds Us yhdistää breakbeateja aphextwinmäiseen drill’n’bassiin; taitavaa mutta niin kovin kalseaa. Remixeistä vain I’ve Been Tryingin ”Various I’m Done Trying Mix” on alkuperäistä parempi, vieden pliisua kappaletta dubstepin suuntaan. (Antti Lähde)
http://youtu.be/JREAeD_BXbo

Thao & Mirah – Thao & Mirah (Kill Rock Stars)

79 Thao Nguyenin ja Mirahin yhteistyön tulos kuulostaa yllättävänkin ehyeltä, kun ottaa huomioon, että kummatkin ovat luoneet uraa omillaan jo ennen ensimmäistä yhteislevytystään. Mirahin sooloura on jo useamman albumin mittainen, kun taas Thao on viime vuosien aikana tullut tutuksi Thao with The Get Down Stay Down -kokoonpanosta. Eheä kokonaisuus syntyy paitsi naisten nätisti yhteen sointuvista äänistä myös tyylikkäästi polveilevasta kappalemateriaalista, joka vaihtelee Little Cupin akustisemman herkistelyn ja Elevenin rytmikkään elektroilakoinnin välillä. Levyn riemukkaimmista rytmeistä lienee syytä kiittää tuotannossa mukana häärinyttä Merrill Garbusia (tUnE-yArDs). Virkistävä albumi kärsii pienestä etukenosta, sillä levyn loppupuolelta ei erotu aivan samanlaisia selviä huippuja kuin sen alkupäästä. Mukaan olisikin mahtunut vielä pari Rubies and Rocksin kaltaista, kokonaisuutta sopivasti rikkovaa keinuttajaa. (Tuomo Yrttiaho)

http://www.youtube.com/watch?v=wFqCPpcLinA

This Will Destroy You – Tunnel Blanket
(Monotreme)

75 Parin vuoden takaisella debyyttialbumillaan sekä erityisesti varhaisemmalla Young Mountain -EP:llään This Will Destroy You vaikutti tekevän postrockia hieman tavallista tuoreemmin eväin. Tuolloin yhtyeen missiona oli selvästi jonkinlainen genren tuulettaminen ja sille tyypillisten tyylikeinojen uudistaminen. Yhtye sanoi piut paut kymmenminuuttisille kappalejärkäleille ja raskasrakenteisille kitaravalleille ja kuulosti genren mittapuulla hetkittäin jopa raikkaalta. Uudella albumillaan This Will Destroy You jatkaa omalla linjallaan, joskin täytyy todeta, että nyt yhtye on tehnyt pesäeroa myös omaan tuotantoonsa. Aiemmin Explosions in the Skyn mieleen tuoneet kuulaat kitarasoundit puuttuvat albumilta lähes kokonaan. Sen sijaan tunnelmaa rakennetaan hitaasti hiljaisuudesta korviahuumaavaan pauhuun vyöryvällä äänimassalla. This Will Destroy You on Tunnel Blanketilla selvästi kiinnostuneempi äänimaailmojen luomisesta kuin selkeistä kappalerakenteista. Se on hyvä, sillä parhaimmillaan kappaleiden muotojen hämärtyminen saa kuulijan todella uppoutumaan kuulemaansa. This Will Destroy You ottaa albumilla tietoisen askeleen kohti synkempää ja rajattomampaa ilmaisua. (Tuomo Yrttiaho)
Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

When Saints Go Machine – Konkylie (EMI)

79 When Saints Go Machinen toinen levy on miellyttävä pikkuherkku erilaisen popmusiikin ystävälle. Konkylie – jota edelsi vuoden 2009 Ten Makes a Face – ammentaa surutta Arthur Russellin 1980-luvun lopun sooloalbumien kuplivista ja soljuvista äänimaailmoista (ei vähiten laulaja Nickolaj Manuel Vonsildin taipuisan äänen takia) ja osuu kutkuttavasti abstraktin elektronisen ja ”oikean” musiikin leikkauspisteeseen. Singlebiisi Kelly, joka on levyn ehdottomasti tavanomaisin popbiisi, on paras Junior Boys -biisi moneen vuoteen. Toisaalla tanskalaiskvartetti heittää ihan uskottavan haasteen The Knifen ja Matthew Herbertin kaltaisille kokeellisen popin mestareille. (Antti Lähde)
Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!