Laivue – Metsä

Ektro Records

Laivue kuumensi kriitikon munat.

Soljuvaa kitaramusiikkia, joka ammentaa vaikutteita menneestä.

Laivue-yhtye on Jyväskylästä. Vaikka siinä voi kuulla elementtejä indie-, post-, psyke-, proge- ja ties mistä rockista, niin lopputulemana on kuitenkin omaleimaista musiikkia, joka ei kirjavista vaikutteistaan huolimatta kuulosta väkinäiseltä.

Metsän aloittava kappale Vedestä nousee metsä lienee kunnianosoitus Kari Peitsamolle, mutta musiikillisesti kappaleella ei ole Peitsamon kanssa kauheasti tekemistä. Kappaleessa samoillaan varsin hitaassa Circle-tyylisessä jumituksessa, jonka kruunaa lopussa Neil Young -henkinen kitarasoolo. Harvemmin pidän kitarasooloista, mutta tässä kappaleessa se sopii tunnelmaltaan ja soundeiltaan hämmentävän hyvin kokonaisuuteen.

Metsä jatkuu astetta nopeammin Peitolla. Sen aikana pääsee ääneen laulaja-kitaristi-taputtaja Leevi ”Kiki” Wuolio, jonka lauluääntä on monesti Liekin Janskuun verrattu. Nyt en vertausta tee.

Biisin tekstin jälkeen tulee vielä hieman irrallisen kuuloinen jammailuosuus, joka parilla ensimmäisellä kuuntelukerralla kuulosti ärsyttävältä, mutta alkoi sen jälkeen jo groovata. Rytmiryhmä on suorastaan irti! Kappaleessa kuultava soitinarsenaali on kiitettävän rikas, mistä lienee vastuussa Laivueen multi-instrumentalisti Ville Puronaho.

Kolmas kappale, Häivytys, kuultiin jo ennakkoon netissä, ja levykokonaisuuteen se istuu myös osuvasti. Mukavan soljuvaa menoa, ja etenkin laulu on hienosti miksattu osaksi kokonaisuutta. Hieman samoissa tunnelmissa, mutta rokimmin jatkaa kappale Viimeistely, josta huokuu jollain tavalla Mika Rätön läsnäolo.

Levyn viimeistelee ksi niistä poluista,. Sen väliosa lähtee suorastaan lentoon kuuden minuutin kohdalla, kun rumpali Tatu ”Kuki” Kuukkanen pistää kovempaa biittiä kehiin. Lopussa palataan vielä rauhallisempaa menoon, lausutaan viimeiset säkeet, fiilistellään hetki ja paukutellaan lopuksi kaikkia instrumentteja tovi, kunnes pelliniskusta homma loppuu kuin seinään. Toimii.

Yhtyeen basisti Matti Kortet on sanoittanut levyn Häivytystä lukuun ottamatta, jossa kynäniekkana on toiminut Wuolio. Levyn tekstit ovat omituisia, mutta siitä johtuen myös mielenkiintoisia, ja hyvin kaukana perinteisestä rock-lyriikasta.

Laivue on siirtynyt hieman pois popimmasta ilmaisusta. Levyn lyhyin biisi on Viimeistely kuuden minuutin kestollaan, kun pisin on jopa yhdeksän ja puoli minuuttia. Edellislevyn poppihitit, kuten Kurkistus pikkukaupunkiin, puuttuvat kokonaan, mutta ei niitä tähän kokonaisuuteeen kaivatakaan. Ehkä seuraavalle levylle?

Vaikka nettikeskusteluissa Laivueen levyä on kritisoitu siitä, että se on nauhoitettu keskinkertaisen kuuloisessa studiossa, niin levyn soundit ovat mielestäni poikkeuksellisen onnistuneet ja mukavan ilmavat. Albumi kaipaisi ehkä jotain pientä koukkua puoliväliinsä, mutta kokonaisuutena se on kuitenkin hyvin eheä pakkaus. Osaltaan eheyteen on syynä levyn mukavan kompakti 40 minuutin kesto.

Metsä on hyvä, mutta se voisi olla vielä hieman parempi. Jäämme munat kuumina odottelemaan seuraavaa levyä.

87 Laivue vähensi poppia, pidensi biisejä ja teki levyllisen hyvää musaa.