Kube – Lentokonetila

Monsp Records

Kube sitä tätä.

Kubessa on potentiaalia.

Nostalgia jyllää kotimaisessa hiphopissa. Sitä ei Kuben levyllä kuulu.

Mc-kaksikot Stepa ja Are sekä Solonen ja Kosola ovat molemmat julkaisseet tänä vuonna levyt, jotka ovat sisällöllisesti tietoisia pastisseja. Heidän albuminsa ovat olleet tarkoituksellisia kunnianosoituksia takavuosien jenkkiräpille, eikä niitä ole voinut syyttää musiikillisesta kunnianhimosta.

Vantaalaisräppäri Kube ei kuitenkaan ajelehdi mukana nostalgia-aallossa. Se tekee hänen Lentokonetila-albumistaan kiinnostavaa kuunneltavaa. Jo keväällä näytekappaleena julkaistu albumin nimiraita nosti odotuksia. Se sai toivomaan, että Lentokonetila olisi levy, joka seisoisi tukevasti 2010-luvulla.

Todellisuus on valitettavasti toinen. Kube, joka on myös tuottanut albuminsa, tekee parhaimmillaan omalaatuista räppiä (Rytmi veres, Noin). Usein hän kuitenkin jää kiinni kotimaisen hiphopin kaavamaisuuksiin.

Käytännössä levyn kappaleet voi jakaa kahteen ryhmään. On hiphop-kliseiden kanssa leikkimistä, on kirkasotsaista huolestuneisuutta maailman tilasta. Riimeissä toistuu maneeriksi saakka ajatuskulku: “Kun mä räppään, niin…” Myös mikkikoppi ja sinne astuminen toistuvat teksteissä halki levyn.

Levyn vierailijalista on hengästyttävän pitkä. Monet feattaajista yllättävät, sillä esimerkiksi Marssi-raidalla Julma-Henri ja Jontti kuulostavat virkeämmiltä kuin pitkään aikaan. Yli kahdeksan minuuttiseksi venyvä, sarjakuvamainen Kenkäboxi remix on riemastuttava eikä lainkaan liian pitkä.

Lentokonetila on kuitenkin epätasainen kokonaisuus. Levyltä paistaa läpi Kuben potentiaali niin tuottajana kuin räppärinäkin, mutta musiikillista rohkeutta ja riskinottoa jää kaipaamaan.

73 Lentokonetila on epätasaisuudestaan huolimatta keskimääräistä kiinnostavampaa suomiräppiä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!