Kelly Rowland – Here I Am

Universal

Kelly jää milloin Nellyn, milloin Beyoncén, milloin Davidin varjoon.

Kelly Rowland parka. Hän on aina joutunut soittamaan toista viulua tai hankkimaan YYA-tukea muilta.

Destiny’s Childissa suurimman huomion vei Beyoncé, Dilemma-jättihitillä Nelly, ja Work-sinkusta tuli hitti vasta Freemasonsin remiksauksen myötä. When Love Takes Overillakin Rowland oli vain David Guettan vieras.

Sen vuoksi toivoin vilpittömästi, että Rowlandin kolmas sooloalbumi Here I Am olisi neidon oma taiteellinen läpimurto, mutta ei, se kapsahtaa katajaan – ei siksi, että se olisi erityisen huono, vaan koska sekin jää joko muiden armoille tai laadullisesti kanssasisarien parhaiden hetkien jalkoihin. Kelis muuntautui r&b-tähdestä tanssidiivaksi paljon sujuvammin jo viime vuonna ja toisaalta Beyoncén 4 on ehdottomasti kunnianhimoisempi r&b-poplevy.

Here I Amin alkupuoli keskittyy lähinnä r&b:hin, mikä kaiken onnistuessa ei tietenkään haittaisi. I’m Dat Chick, Turn It Up ja Work It Man puksuttavat ihan kivasti, mutta esimerkiksi Rihannan Rude Boy onnistui samassa vielä ytimekkäämmin. Lil’ Wayne jättää päätähden varjoonsa tuotannollisesti onnistuneella Motivationilla. Big Seanin tähdittämän Lay It on Men sen sijaan pilaa puistattavan geneerinen kertosäe. Lopun tanssittavammista kappaleista jo viime vuonna julkaistu Commander juoksuttaa mahlaa yhä sekä kotona että klubeilla, ja RedOnen tuottama Down for Whatever on ilmiselvää singlemateriaalia.

Kun yritetään pusertaa ilmoille kuuntelua kestävää valtavirran popalbumia, ei ratkota pitkän fysiikan ylioppilaskoetta, vaan jotain vaikeampaa. Miten yhdistää formaattiradioihin uppoava helppous, tarttuvuus, kiinnostavat koukut ja se kaikkein tärkein eli oma ääni? Järjen ja kalkulaattoreiden pitäisi paiskata yläfemma tunteen kanssa.

Siihen Here I Amkin kompastuu albumimitassa kaikkein rumimmin. Levyllä vältetään riskejä kuin ruttoa, mikä antaa ikävän silotellun vaikutelman. Päivystikö palkattu valvoja studiossa tarkkailemassa, ettei kenenkään sormi eksy väärälle napille? Vasta Each Other kurottaa itsestään selvimmän hittisoundin ulkopuolelle, vieläpä rohkaisevin tuloksin. Siksi se kai jätettiinkin deluxe-versiolle.

Kenties Here I Am piirtää kuitenkin rehellisen kuvan Rowlandista. Here she is, tässä hän on: kolmosketjun perusvarma suorittaja. Joku kollegoista on jokaisella osa-alueella parempi. Ikävä kyllä, levyn päätyttyä muistaa lähinnä vain sen, ettei kaiuttimista kuulunut ainakaan Kelisin, Rihannan tai Beyoncén ääntä.

53 Muutamasta yksittäisestä huippuhetkestä huolimatta Here I Am ei pysty nostamaan Rowlandia artistina keskitason yläpuolelle. Se on r&b-popin ABC-liikennemyymälä: ei viitsisi poiketa, vaikka tietää, ettei parempaakaan ole hetkeen tarjolla.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!