Kari Peitsamo Road Hogs – Rautahepo

Rocket Records

Kari Peitsamo, ahkera ja aiempaa alakuloisempi nokialainen.

Rautahepo on Kari Peitsamon kuudeskymmenesensimmäinen levy. Samalla se on toinen Road Hogs -nimen alla julkaistu.

Nimeä lukuun ottamatta kyseessä on kuitenkin koko lailla eri yhtye kuin edellisellä, In the Memory of Rigger Dan -albumilla. Edellisen taustaryhmän Hog ja Börje von Venom eli Vallu Valpio ja Jasse Salonen ovat vaihtuneet Vanity Ink -basisti Miki Peltolaan ja veteraanirumpali Sande Vettenrantaan. Taakse ovat jääneet myös tuottaja Vilunki 3000 ja hänen myötään surinat ja muut efektit.Kun laulukielikin on vielä vaihtunut Suomeksi, muistuttaa uusi Road Hogs oikeastaan enemmän Kari Peitsamon Skootteria kun edellistä Road Hogsia.

Tyylilajina on Peitsamon bändihankkeista tuttu muutaman soinnun boogie, jossa kappaleet juntataan läpi sen kummemmin hienostelematta. Uusi Road Hogs soittaa varmasti, ja suurin osa kappaleista etenee kuin otsikon Rautahepo ikään. Yhtye jää kuitenkin suosiolla solistinsa taustalle, lukuun ottamatta Valkoakaasioiksi nimettyä 80 sekunnin rumpusooloa (joka taitaa olla lajissaan Peitsamon levyjen ensimmäinen).

Tekstittäjänä Peitsamo todistaa jälleen kerran monipuolisuuttaan. Levyllä lauletaan niin Telefunkenin televisioista, holkkitupakasta kuin Jaska Jokusestakin. Välillä varoitellaan Nyrkkeilyn vaaroista ja pohditaan kioskia pyörittäneen Kiinalaisen kiristäjän dilemmaa. Viime vuosina Peitsamon tuotannossa kuulunut kristillinen teemakin on mukana viimeisessä, soolona esitetyssä kappaleessa, jossa Pääsiäisen ihme vertautuu maanalaiseen armeijaan.

Tekstien tarkempi luenta paljastaa kuitenkin oudon synkän pohjavireen. Nimikappaleessa halutaan heittäytyä 16 tonnin rautahevon alle, monessa kappaleessa vilahtaa menettäminen ja levyn tehokkaimmassa menorallissa naista ei kaivata tai etsitä, häntä tarvitaan.

Jonkinlainen melankolia näkyy myös levyn avainkappaleisiin nousevassa Vain rock’n roll ikuista on -balladissa. Ilmeisesti Kari Tapion kuoleman inspiroima kappale nousee kuitenkin patetian tasoille, jolla Yökin tuntisi olonsa epämukavaksi.

”Sorsakoski, Badding, Kirkakin,
Albert Järvinen ja Cisse Häkkinen
Meedioita oli musiikin
Joka yhä soi soinnun kirkkaimmin”

En parhaalla tahdollanikaan osaa sanoa onko ”Kari, this one is for you” -omistuksella maustettu kappale aitoa tunnetta vai irvailua pateettisille julkkistribuuteille.

Hauskimmillaan levy on kuitenkin silloin, kun se ei yritä liikaa. Helmi on esimerkiksi levyn loppupuolelle säästetty Pieni kahvio Lahdessa. Sen elämänmakuinen rakkaustarina ansaitsee tulla siteeratuksi kokonaisuudessaan.

”Saavuin pieneen kahvioon Lahdessa
Myyjä oli kuin Pamela Anderson
Kysyin missäpäin on vessa
Hän näytti tien sanoi sut sinne vien

Saavuin Pieneen kahvioon Lahdessa
Se oli tyhjillään
Kysyin missäpäin on vessa
Hän näytti tien hän sanoi sut sinne vien

Saavuin pieneen kahvioon Lahdessa
Myönnän en ihan selvin päin
Saavuin pieneen kahvioon Lahdessa
Me se yhdessä suljettiin sinne kanssasi jäin”

74 Kari Peitsamon 61. levyn tanakka boogie ja monipuoliset laulunaiheet eivät onnistu peittämään pinnan alla piilevää alakuloa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!