Kari Peitsamo Road Hogs – Pahat pojat ovat jälleen täällä

Rocket Records

Road Hogs, kolme tähteä.

Road Hogs, kolme tähteä.

Kari Peitsamo on taas tehnyt uuden levyn. Mutta voiko sen kuitata kolmella tähdelllä?

PeitsamoKansiTuskin olin ehtinyt kuunnella Peitsamon uusinta levyä, kun kollega laittoi minulle linkin siitä 3/5 tähteä-blogiin kirjoitettuun arvioon. Se kuului kokonaisuudessaan:

”Kari Peitsamo on pitkästä aikaa tehnyt levyn. 3/5”

Vitsi nauratti hetkisen, mutta loppujen lopuksi se menee ohi maalin. Peitsamon syyttäminen liiallisesta tuotteliaisuudesta on kuin moittisi Michael Giraa siitä, että Swans soittaa liian kovaa.

Hurja tuotantotahti ei ole Peitsamon taiteen sivuote. Se on se mistä hänessä on kysymys.

Hurja tuotteliaisuus mahdollistaa jokaisen idean levyttämisen sen kummemmin asiaa pohtimatta. Peitsamo todistaakin jälleen kerran, ettei mikään laulunaihe ole liian iso tai pieni.

Seitsemääntoista kappaleeseen mahtuu Butter Chickenin ylistys, kertomus 16 vuotta sellissään lojuneesta vankipolosta, J.J. Cale -tribuutti, tarina kiinalaisesta lääketieteestä ja Speden saluunasta, jossa Volvo Markkanen on vähällä joutua poliisin satimeen. Noin muun muassa.

Välillä ollaan syvällä mielikuvitusmaailmassa – helsinkiläistynyt Peitsamo tuskin haaveilee pakenevansa paskatyön ikeestä takametsään – mutta kappaleesta En tahdo olla lentävä Karin urasta kiinnostunut voi jopa saada viitettä miehen tulevaisuudensuunnitelmista.

Kari jatkaa myös Kitarani haluaa rakastella äitiäsi rajusti -levyltä (2012) tuttua vanhojen kappaleidensa versiointia. Tällä kertaa kierrätykseen pääsee Esa Palosaaren laulusuorituksella terästetty keikkasuosikki Peer Günt ei saa lopettaa. Veto toimii huomattavasti paremmin kuin viime albumin sieluton uudelleenlämmittely Kauppaopiston naisista.

Palosaari on myös säveltänyt kaksi levyn kappaleista, rallit Minkäpä tyttö sille voi ja Nimeni on Jukka. Ainakaan itse en olisi erottanut niitä Karin sävellyksistä, ellei asiaa olisi kirjoitettu kansivihkoon. Samalla lailla huomaamatonta on rytmityhmän (liian hieno typo korjattavaksi, jääköön historiaan – edit. huom.) vaihtuminen: rummuissa on Harri Mäkinen ja bassossa Sidi Selin. Miehitys on vuodesta 2011 toimineen Roadhogsin kolmas.

Mutta onko Pahat ovat jälleen täällä sitten laadultaan sen 3/5 tähteä. Kyllähän se on, mitä nyt päälle puolikkaan hyvän mielen lisää. Karin musiikista pitävä pitää varmasti tästäkin, muiden kannattaa etsiä muuta kuunneltavaa.

70 Mikään ei ole liian suurta tai pientä laulunaiheeksi Kari Peitsamon 63. levyllä. Mikäs sen hauskempaa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!