Kari Peitsamo Road Hogs – In Memory of Rigger Dan

Rocket

Kari Peitsamon 59. albumi on tuttua boogiejyräystä Vilunki 3000:n tuotannollisesta kosketuksesta huolimatta.

“It’s very long to the top of the bill / They pronounced me dead but I’m rocking still”

Kari Peitsamo on täällä taas, vaikka tuskinpa kukaan on ehtinyt julistamaan miestä kuolleeksi. Edellisestä levystä on kulunut vasta puolisen vuotta. Keikkoja Peitsamo tekee toistakymmentä joka kuukausi.

Legendaariselle yhdysvaltalaisroudarille omistettu In Memory of Rigger Dan on Suomen ahkerimman levyttäjän 59. pitkäsoitto ja sisältää 17 uutta sävellystä (joista yhden kaksi kertaa).

Miehen 2000-luvun levyjä kuunnelleille kiekolta ei juuri löydy yllätyksiä. Laulukielensä englanniksi vaihtanut Peitsamo käy kolmen soinnun boogieissa läpi tuttuja teemojaan paholaisista Charles Bronsoniin. Aatteitakaan ei unohdeta: työväenliike ja Jeesus saavat kipaleen kumpikin.

”I’m going back to Siuro / I’m going back to roots”

Levyn avainraidaksi nousee kuitenkin toisena kuultava Back to Siuro. Joku irvileleuka voisi tietysti kysyä mistä Peitsamo oikein kuvittelee palaavansa, kun ei mies koskaan niin kovin kauas ole juuriltaan lähtenytkään. Mutta kyse ei ole vain paluusta Karin juurille (vaikka miehen katalogista löytyvätkin muun muassa teokset Shanghaista Siuroon ja jopa Takaisin Siuroon).

Peitsamon viime vuosien tavoitteena tuntuu olleen luoda jonkinlaisia rockkappaleiden arkkityyppejä. Back to Siuro onkin niin puhdas esimerkki sata kertaa kuullusta rockkipaleesta, että sen kutsuminen sävellykseksi tuntuu liioittelulta.Tämä ei ole moite.

Kotivuillaan Peitsamo mainosti uutta albumiaan etukäteen levyksi, jonka kaltaista ei ole kuultu koskaan aiemmin. Hän ei olisi voinut olla enempää väärässä. In Memory of Rigger Dan on nimenomaan samanlainen kuin käytännössä jokainen koskaan tehty boogierock-levy. Ja juuri siksi se toimii. Ei pyörääkään tarvitse keksiä uudelleen.

Kappale toiseensa jälkeen kuunneltuna kiekko käy kuitenkin hieman puuduttavaksi. Karsiminen ei koskaan ole ollut Karin vahvuuksia, mutta muutaman heikomman linkin (esimerkiksi pippelivitsi Bedroom Snake Bluesin) jättäminen pois olisi parantanut kokonaisuutta.

”The time is right / Gone are the bad old days/ Here comes Dirty Lou / and his mutant slaves”

Vikkeläliikkeinen Peitsamo on ehtinyt 2000-luvulla levyttää jo kuuden eri orkesterin kanssa. Uutta levyä varten kasattu Road Hogs koostuu Sir-etuliitteen ottaneen Peitsamon lisäksi basisti Börje von Venomista (Hybrid Childrenin Jasse Salonen) ja rumpali The Hogista (monitoimimies Vallu Valpio).

Kaksikko osoittautuu erinomaiseksi komppiryhmäksi. Valpion positiivisesti primitiivinen komppi naulaa kappaleille tukevan pohjan ja joukon parhaana muusikkona Salonen pitää grooven kunnossa.

Peitsamo soittaa kuten aina ennenkin, mutta muutamiin kappaleisiin on haettu myös stuntkitaristi vetämään sooloja.

Levyn soundit ovat Peitsamon mittapuulla poikkeuksellisen huolitellut. Niistä vastaavat tuottaja Vilunki 3000 ja äänittäjä Stiletti-Ana. Kaksikko on kuitenkin ymmärtänyt pysyä taka-alalla. Ajoittain kuullut koskettimet ja avaruusmaiset ääniefektit eivät nouse esteiksi boogien polulle.

72Kari Peitsamo Road Hogsin albumi on iloisempi kuin Riston kanssa levytetty The Second Coming of Mr. Jesus H. Christ ja rennompi kuin Straingt Pervertsin (eli Nakedin) kanssa tehty The Unparalled Adventures of One Hans Pfaal. Ja jos tunnet molemmat levyt pidät varmasti myös In Memory of Rigger Danista.