JVG – jvg.fi

Monsp

Odottakaapa vaan, kun tulee Movember.

90-luvun alun tytöt ja pojat, voitte rauhoittua! Raptori on täällä taas.

Jännittävää, että jotkut jaksavat olla huolissaan suomalaisen kulttuurin puolesta. Sehän on kaikkien kulttuurien tapaan ollut aina kaiken syövä peto. Aleksis Kivikin luki Shakespearea. Toivo Kärki kuunteli amerikkalaista jazzia ja venäläisiä romansseja. Ja sama kääntäen: hiphoppia, tuota amerikkalaista videopeliaikakauden rappiomusiikkia, voi tehdä niin, että se on suomalaisempaa kuin sateenpieksämä nakkikioski.

Minun ei tarvitse perustella tätä väitettä. Kuunnelkaa tämän arvion lopusta löytyvä JVG:n massiivinen kesähitti Kran Turismo. Eikö se ole nimestään alkaen ilmeinen vastinpari Irwin-ikivihreälle Las Palmas? Humppakomppi vetää tanssilattialle neljässäkin promillessa, nimeltä mainitussa kohteessa ei ole mitään elitististä, kalpea nahka punoittaa ja halpa viina kiinnostaa. Muovinen tuotanto korreloi täydellisesti muovisten palmujen, epätodellisen sinisten uima-altaiden ja koko suomalaisen kulttuuri-imperialismin lähtökohtaisesti absurdin käsitteen kanssa.

Altavastaajan ikuinen strategia on kääntää heikkoudet voitoksi. Kun meillä ei ole rytmitajua, ghettodraamaa tai minkään sortin katu-uskottavuutta, niin miksei panostettaisi vastakohtiin? Corolla-biittiin, lähiöarkeen ja yleiseen räkäviiksisyyteen?

Se, että tätä alinta yhteistä nimittäjää voi nykyään hakea myös hiphop-kontekstissa on loistavaa. Se on ehdottomasti suurin musiikkikulttuurinen murros maassamme sitten hevin kaikenkattavan esiinmarssin. Kuluneena keväänä joku evp-jääkiekkosankari valitti jossain sitä, miten nykyään pukuhuoneissa kuunnellaan ennen matseja… räppiä. Mies oletti, ettei näin veltto, epäenerginen musiikki voi toimia aggressiivisen urheilulajin puitteissa kuin hetkellisenä trendinä. Hän haikaili, luoja sentään, Slayeria.

Tuo haastattelu asettui vaivatta samaan jatkumoon kuin 20-luvulla esitetyt oletukset jazzin sukupuolitauteja lisäävistä vaikutuksista tai 80-luvun yritykset kuunnella metallilevyjä väärin päin.

Herää, vaari, rap on nykyaikaa!

JVG:n ainoa kilpailija Suomen suosituimman rap-esiintyjän tittelistä taitaa olla Cheek, mutta tämä on ajanut itsensä pysyvästi kvasioikeistolaiseen kauppaopistobiletyksen ansaan – nurkkaan, josta ei enää pääse ihmisten ilmoille. JVG ei leuhki uusilla urheiluautoilla tai ylimielisesti disauta iholle tulevia naisia. He eivät näytä promokuvissa Wille Rydmanilta, he sanovat valtalehden haastattelussa, että viikset kasvatettiin finnien peittämiseksi.

Heidän biittinsä ovat eurodancea ja Skimbaa-biisissä riemastuttavalla tavalla Modern Talkingia. Heidän uudella levyllään mainitaan hienoja hahmoja Jari Litmasesta G.G. Allinin kautta Ruudolfiin. He onnistuvat olemaan sekä rehellisiä että populistisia. Itse asiassa he kuulostavat aika usein Raptorilta. Eurobiitti jumpsuttaa vanhanaikaiseen tyyliin. Mielentila on Hyvinkään rautatieasema.

Raptori oli ensimmäinen suosikkibändini ala-asteikäisenä. Vuosituhannen vaihteen kotimaiset hopparit käyttivät paljon aikaa heidän dissaamiseensa. Jokin ympyrä on nyt kiertynyt asteensa täyteen. Näitäkin biisejä kuunnellaan varmaan Katajarannan ala-asteen pihallakin.

67 Hirvittävän vilpittömän oloinen kesälevy täynnä hyviä biisejä. Jos etsit musiikiltasi aina ja kaikkialla jotain vakavaa, et varmaan lukenutkaan tänne asti.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!