Justice – Audio Video Disco

Ed Banger

Justice, nahkaa ja neuleita.

Pitkistä luovista tauoista voi olla hyödyn lisäksi haittaa. Näin on käynyt Justicen tapauksessa, sillä Audio, Video, Disco tuntuu ylityöstetyltä.

Ranskalaisen Justicen eli Gaspard Augénin ja Xavier de Rosnayn debyyttialbumin (”Cross”) julkaisusta on kulunut jo neljä vuotta, ja näillä elektron ristiretkeläisillä on ollut runsaasti aikaa tehtailla yhtä tämän vuoden odotetuinta julkaisua.

Yhtyeen haastattelut ja pienet maistiaiset levyltä lupailivat massiivisia progekyhäelmiä, ja niitä myös saatiin – valitettavasti.

Neljässä vuodessa yhtye on ehtinyt hioa tyyliään ja muuttua isommaksi. Kakkosalbumillaan tämä ranskalaisyhtye alkaakin olla jo lähes stadionmitassa, jos sellainen yksikkö elektron saralla edes on olemassa. Se ei kuitenkaan välttämättä ole hyvä asia, sillä Audio, Video, Disco murisee mustanpuhuvana ja pauhaa liian hyökkäävästi.

Jylisevät vyörytykset olisivat loistavia tehokeinoja, jos niitä ilmenisi vain paikoitellen. Kun kuitenkin koko albumi koostuu epätoivoisista yritelmistä muodostaa progekappaleita pelkkien mahtipontisten kitarasoolojen avulla, se alkaa kyllästyttää.

Eihän kaikkien 11 biisin pelkkää D.A.N.C.E.a tarvitsisi ollakaan, mutta nyt kokonaisuudesta ei löydy leikkisyyttä lainkaan. Justicella on taito tehdä älykkäitä mutta silti kepeitä ja tarttuvia tanssibiisejä, joten on sääli, että sellaisia ei uudesta tuotannosta juuri löydy.

Audio, Video, Disco ei silti ansaitse aivan kaikkea parjausta, jota on jo ehtinyt saada osakseen. Levyltä löytyy myös helmiä ja koukuttavia kohtia, niitä vain on huomattavasti vähemmän, ja ne piiloutuvat kaiken progemassan lomaan. Sinkkulohkaisu Civilization on oiva osoitus siitä, että Justice taitaa vielä tarttuvat kertosäkeet. Myös On’n’On muistuttaa vanhasta tanssittavammasta housesta.

Albumin ensimmäinen raita Horsepower ei ole aivan niin täräyttävä aloitus kuin mitä nimi lupailee, mutta kelpo pelinavaus kuitenkin. Vaikka yhtyeellä riittää tehoja levyn varhaisvaiheilla, kokonaisuus lässähtää totaalisesti puolivälissä. Loppuun asti kuunteleminen alkaa puuduttaa, ja viimeiset biisit tuntuvat pakkopullalta kerta toisensa jälkeen.

Varsinkin kun koko muu b-uolisko on niin tylsistyttävä, näin suurieleiseen teokseen kaipaisi lopetukseksi jotakin, joka ravistelisi sisuskaluja. Levyn nimikko- ja päätösraita Audio, Video, Disco ei kuitenkaan tällaiseksi muodostu, vaan junnaa paikallaan kadoten mielestä heti levyn loputtua.

Erona Justicen aiempaan tuotantoon albumilla kuullaan ainoastaan mieslaulajia. Vaihtuvat laulajat saattaisivat piristää albumia, mutta toisaalta ratkaisu käyttää ainoastaan mieslaulajaa toimii hyvin ja eheyttää kokonaisuutta.

61 Toteutukseltaan Audio, Video, Disco on laadukas, tosin ehkä jopa liiankin hiottu ja tuotettu. Kappaleiden kuunteleminen ei tuota tuskaa mutta kylläkin suuren pettymyksen. Justicen parivaljakko on lahjakas, joten siltä odotti jotakin omaperäistä ja vielä paljon suurempaa. Albumia tullaan varmasti kuuntelemaan paljon, mutta toisin kuin Crossin tapauksessa, sitä tuskin muistetaan enää kovin kauaa kaiuttimien hiljennyttyä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!