Junior Boys – It’s All True

Domino

Kanadalainen elektropopduo ei suostu toimittamaan uutta merkkiteosta – mitä siitä.

Junior Boysin uutta albumia seuraa väistämättä kysymys: onko se yhtä hyvä kuin vuonna 2006 ilmestynyt So This Is Goodbye?

Aivan kuin kahden vuoden takaisen Begone Dull Caren kohdalla, vastaus on ei.

Se ei silti tarkoita, että It’s All True olisi huono levy, ei lainkaan. Huono ei ollut myöskään Begone Dull Care, jonka vanhanaikaisen analoginen sointi oli yhtä lailla todiste Jeremy Greenspanin omintakeisesta musiikillisesta näkemyksestä kuin uusklassikon auran ylleen saanut So This Is Goodbye.

It’s All Truella Greenspan ja yhtyekumppani Matt Didemus katsovat eteenpäin ja loihtivat elektronista popmusiikkia, joka on ankkuroitu tähän päivään. Kokonaisuuden tuntu kaksikolta on entistä enemmän hukassa, mutta jostain syystä se ei haittaa. Albumin vahvimmat palat ovat niin pistämätöntä modernia poppia, etteivät ne kaipaa symmetristä kokonaisuutta ympärilleen.

Levyn avaaja Itchy Fingers leikittelee taiturimaisesti tempon puolittamisella ja heittää vielä peliin selkäkarvat pystyyn nostavan syntetisaattoribreikin, jonka itämainen sävy voisi eri yhteydessä tippua jo huumorin puolelle.

Vielä upeampiin tunnelmiin uppoudutaan levyn lopulla. Jo ennakkoon kuultu, mystisesti nimetty ep sisältää viisi minuuttia ja neljäkymmentäkaksi sekuntia musiikillisen jännitteen rakentamista. Se, ettei jännitettä koskaan pureta, tekee raidasta tuhannesti hienomman kuin loppuun väkisin rakennettu huipennus.

Eräänlainen huipennus kuitenkin on sitä seuraava singlekappale Banana Ripple, vuoristorata-ajelu elektropoplaulun muodossa. Sen pulputtavat, ujeltavat ja kilisevät syntetisaattorit tarjoavat taustan sekä Greenspanin sympaattiselle falsettiäänelle että miehen pehmeän intiimille matalalle mutinalle.

Yhdeksänminuuttiseen kappaleeseen on saatu mahtumaan niin monta temppua, että pituutta voisi helposti olla kaksin verroin.

Levyn keskellä kuullaan muun muassa tylsähkö balladi Playtime, potentiaalinen single A Truly Happy Ending ja  päämäärättömästi jumittava Kick the Can. Yksikään niistä ei onnistu laajentamaan Junior Boysin repertuaaria mihinkään kovin kiinnostavaan suuntaan.

Olisi sangen ilahduttavaa, jos Junior Boys julkaisisi vielä yhtä yhtenäisen ja koskettavan albumikokonaisuuden kuin So This Is Goodbye.

Jos meidän on sen sijaan tyytyminen It’s All Truen kaltaisiin sekaviin mutta ylellisiin ja nokkeliin elektropoplevyihin, emme ole mitenkään kauhean epäonnisia.

73

Junior Boys on yksi 2000-luvun taitavimmista elektropopyhtyeistä, jolta on lupa odottaa vaikka mitä. It’s All True on ehkä välityö, mutta äärimmäisen laadukas sellainen.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Junior Boys – Banana Ripple