Jesse Sykes & The Sweet Hereafter – Marble Son

Fargo

Seattlen seireeni ujuttaa americanaan tummaa avantgardea.

Jesse Sykes on lumoava hahmo: hänessä on sekä maanläheisyyttä että tummanpuhuvaa ja androgyyniä goottiestetiikkaa. Mutta Sykesin olemustakin kutsuvampi on hänen lukuisilla savukkeilla raastettu, käheänkaunis äänensä, joka pitää otteessaan kuin opiaatti mutta on kauneimmillaan kuin enkelin laulua. Hän saa Cat Powerin kuulostamaan lähinnä taidekoulubileiden tähdenlennolta.

Sykes on kertonut purkavansa yhtyeensä neljännellä albumilla kaoottisia elämäntilanteita. Sitä ei näemmä ole voinut pukea sanoiksi pehmeän americanan muotokielen voimin, sillä Sykes on pitänyt akustisen kitaran päättäväisesti kotelossaan ja uskonut lisää vastuuta kumppanilleen, ex-Whiskeytown-kitaristi Phil Wandscherille, joka palvelee Sykesin rinnalla myös albumin tuottajana.

Kenties pariskunta osaakin puida vaikeuksia nimenomaan yhdessä: onhan koko The Sweet Hereafter tarina hajonneiden bändien ja avioliittojen raunioilta toisensa löytäneestä Sykes-Wandscher -kaksikosta, jonka suhde oli aikanaan myös romanttinen.

Yhteinen vuode tai ei, Marble Sonilla Sykes ja Wandscher ottavat päättäväisesti lisätilaa itselleen. On tehty pesäero edelliseen Like, Love, Lust & the Open Halls of the Souliin (2007), jolle soviteltiin niin anteliaasti puhaltimia, pianoa ja jousia, että Lambchop ja jopa Eels kävivät kosketusetäisyydellä, mikä tuntuu nyt sangen kaukaiselta. Mistään ei ole tyystin luovuttu, mutta toivottavasti tämä ei ole vieroitushoitoa ennen niin rikkaasti hyödennetyistä instrumenteista.

Sitä sopii toivoa siksikin, että tämän laivan ruori on Wandscherille liian raskas. Hänen polveilevat riffinsä ovat kauniin yksinkertaisia, mutta yhden kitaran puheenvuorot ovat vain satunnaisvälähdyksiä siitä sävykirjosta, jossa levyn tunnelma hehkuu. Parhaiten siihen pääsee käsiksi – luonnollisesti – Sykes itse, kuiskatessaan koruttomasti, että jokainen valonsäde langettaa myös varjonsa.

”There´s always winter / Inside every heart of gold / Summer hearts / Longing for the cold”

Välillä asiat ilmaistaan symbolisemmin. Marmoripojan palvojaiset aloitetaan psykedeliahuurujen lyödessä kasvoille, ja omaa mystiikkaansa keitokseen lisää mantramainen Come to Mary, joka houkuttelee yhä uudelleen ja uudelleen puuduttavaan katkuunsa. Be it Me, Or Be it None tuudittaa yhtä suloisesti kuin ilmestyessään kolme vuotta sitten pienlevyllä Gentleness of Nothing. Näinkin vanhan materiaalin mukanaolo hämmentää – viime vuodet ovat tuskin olleet Sykesin tuotteliainta kautta.

 

Unenomaisen tunnelman katkaisee Pleasuring the Divine, joka on sinällään päämäärätön kitaroiden sekamelska, mutta palvelee vedenjakajana, josta livutaan vääjämättä sinne, missä kylmät virtaukset luikertelevat jalkojen lomitse. Seuraa instrumentaalinen tunnelmapala suoraan Mojaven yöstä, Weight of Cancer, joka petaa uljasta balladia Birds of Passerine. Sen kryptinen lohduttomuus pukee Sykesia.

Your Own Kind on hetki, jossa ollaan saavuttu vaikeuksien kautta voittoon. Se on paitsi Marble Sonin emotionaalinen kulminaatiopiste, myös biisinä levyn kiinnostavimpia. Jylhän intron katkaisee aistikas säkeistö, ja lopuksi paketti valetaan umpeen reteällä southern rock -kitaraparittelulla, jota seuraava päätösbiisi Wooden Roses tuntuu lähinnä muodollisuudelta.

Siinä tosin korostuu muuan elegantti Jesse Sykesin piirre: hänen omintakeinen artikulointinsa. Se, kuinka Sykes viipyilee sanoissaan ja päästää ne huuliltaan vastahakoisesti. Äänteet kiristyvät, beet ja geet kovenevat, ja kuinka ollakaan, sanat kuulostavat pohjoismaiseen korvaan hämmentävän välittömältä. Tältä kuulostaa, kun lyriikka ei ole laulajalle pelkästään välttämätön paha.

81Jesse Sykesissa ja hänen yhtyeessään on hienoja piirteitä. Aiemmin he ovat kyenneet jopa popahtavaan itseilmaisuun säilyttäen silti arvokkuutensa. Marble Son on haaste sanoa lujemmin vähemmällä, ja siitä selviydytään kunnialla. Mutta tulethan, Jesse, vielä joskus pistäytymään vanhoilla kotikulmillasi?

http://www.youtube.com/watch?v=qTRX30WPZYE

Jesse Sykes & The Sweet Hereafter – Birds of Passerine