Jens Lekman – I Know What Love Isn’t

Secretly Canadian

Jens Lekman -paran sydämestä puuttuu pala – ja niin pinssistäkin.

Aikuispop on vaarallinen laji, sillä viehättävän laatupopin ja haukottavan taustamusiikin välinen raja on häilyvä.

“I wrote some songs when we broke up
but nothing came out so I stopped
Every chord I struck was a miserable chord”

Göteborgilainen Jens Lekman kirjoitti kolmannen albuminsa uudessa asuinpaikassaan Australiassa. I Know What Love Isn’tin päätösbiisissä hän kertoo päätyneensä lähes tahattomasti käsittelemään levyllä ainoastaan eron jälkeisiä tunnelmia. Aiemmin Jens on tunnettu ironisena laulunkertojana, jonka kappaleet vilisevät erillisiä hahmoja ja tarinoita. Vaikka I Know What Love Isn’tkin keskittyy Jensin mukaan omakohtaisiin kokemuksiin, hän asettuu monin paikoin edelleen ulkopuolisen havannoijan asemaan.

Tapahtumakulku eritellään viiltävästi jo levyn ensimmäisellä puoliskolla. Become Someone Elsesissä kertojahahmo huomaa, että muut miehet havittelevat hänen rakastamaansa Jenniferiä. Suhde ei syvene, vaikka kertoja niin toivookin, ja lopulta hän tiedostaa jäävänsä säälittävän yksin. She Just Don’t Want to Be With You Anymorea kuunnellessa epäoleelliset seikat vangitsevat huomion. Säkeistön melodia on häiritsevän samankaltainen Sonic Youthin Diamond Sean kanssa, kun taas taustalla tuivertavat huilut kuulostavat My Heart Will Go Onista revityiltä. Yhdistelmä hämmentää liikaa ja saa kaikessa ysärimerellisyydessään ajattelemaan sydämen särkymistä Silja Linen jälkiruokabuffetissa.

Albumin puolivälin jälkeen kertoja kyynistyy ja albumin tunnelma seilaa haljun ja toiveikkaan toipumisen välillä. Azteccameramaisen hektisesti etenevässä The World Moves Onissa todetaan, ettei sydänsuruja voi korjata, mutta niitä voi opetella kantamaan tyylikkäästi. Mikä olisikaan aikuismaisempi tapa käsitellä henkilökohtaista tragediaa kuin nauraa sille ja jatkaa elämää eteenpäin? Mielenkiinto ei kuitenkaan tahdo riittää harmittoman draamankaaren seuraamiseen.

“I need to be explained to
Over and over
How a broken heart is not the end of the world
Because the end of the world is bigger than love”

Jensin vanhemmat äänitteet rakentuivat aina jossain määrin tökkivien samplejen ympärille, myös perfektionistinen Night Falls Over Kortedala. I Know What Love Isn’t on soitettu studiossa alusta loppuun. Vaikka albumi äänitettiin useassa eri paikassa, sillä vallitsee yhtenäisyyden vaikutelma, jossa jokainen elementti on kohdallaan. Sliipattu tuotanto silottaa pois viimeisetkin kirpparilöytövivahteet Jensin musiikista. Aikuispop on kuitenkin vaarallinen laji, sillä viehättävän laatupopin ja haukottavan taustamusiikin välinen raja on häilyvä.

Levyltä ei löydy yhtään Sipping on the Sweet Nectarin tai You Are the Lightin kaltaisia indiepoptanssihittiä, mutta ei niitä haikean keinutuksen sekaan kaipaakaan. Jos kypsyminen jatkuu tulevaisuudessa loungesaksofonin kuljettaman Erica American viihteelliseen suuntaan, Jens Lekmanista voi tulla indiepopin Bo Kaspers Orkester.

76 Jens Lekman listaa kappaleissaan niin innokkaasti naisten nimiä, että toivon vielä jonain päivänä kuulevani hänen versionsa Lou Began Mambo No. 5:sta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!