Ital – Dream On

Planet Mu

Miehemme maailmalla, Daniel Martin-McCormick aka Ital.

Ital tekee parasta tanssimusiikkia juuri nyt. Dream On on karheudessaan sensuelli levy.

Daniel Martin-McCormickilla on ollut kiireinen ja tuottelias vuosi. Jätettyään vuonna 2004 taakseen mainion impro/punk-yhtyeen Black Eyesin, Martin-McCormick on tehnyt musiikkia muun muassa Mi Ami -yhtyeessä sekä pelottavan kauniina Sex Workerina. Ital-sateenkaarivarjon alla tuotettu Dream On kolmas levy, johon Martin-McCormick on laittanut näppinsä vuoden sisään. Jotenkin tämä kaikki on tapahtunut miehen keikkaillessa suuremman osan vuotta.

Dream On on ahdettu täyteen energiaa. Jokaisessa projektissa, jossa McCormick on mukana, hän on aina intensiivinen. Siinä missä Mi Ami hypnotisoi avaruusdiscopallollaan ja Sex Worker raastaa selkäpiitä, on täydellisesti nimetty Ital täysin hysteerinen ja virkistävä. McCormick ei tunnusta mitään väriä, eikä kumarra genreille vaan hyödyntää niitä. Ital on pohjimmiltaan housea ja technoa, mutta tuoreella otteella.

Boi-kappaleella samplataan häikäilemättömästi Beyoncéa, ja biisin musiikkivideolla todennetaan samplen alkuperä looppaamalla videota, jossa laulajatar kiemurtelee ikuisen ekstaasin kourissa lausuen uudestaan ja uudestaan ”baby boy”. Tämä tyylivarkaus muistuttaa mainiota, Italin edellisen albumin Hive Mindin lohkaisua Doesn’t Matter (If You Love Him), jossa lainataan Lady Gagaa ja Whitney Houstonia. Kummassakin lainassa samplesta tehdään obsession ja hekuman symboli. Ital vie musiikillaan tummien ja alkukantaisten tunteiden lähteille.

Martin-McCormick on avannut muutamissa harvoissa haastatteluissa tuotantometodejaan. Hän on maininnut ilmaisäänieditori Audacityn inspiroivaksi työkaluksi. Ohjelmistoon vihkiytymättömille riittänee tiedoksi se, että verrattuna ammattimaisiin softiin, Audacity on todella kömpelö ja hermojaraastavan hidas käyttää.

Italin kappaleista jokainen on koottu tuolla ohjelmalla, ääni ääneltä, viipale kerrallaan. Oudot samplet, kuten What A Mess -kappaleella, jossa nainen suree miehensä tapaturmaa ja puuttuvaa vakuutusta, ovat kerronnallisia ja samalla rytmillisiä elementtejä, viittauksia popin ja elokuvien läpitunkemaan ”todelliseen” maailmaan. Yhtäällä se tekee biisistä pohdiskelevan ja kantaaottavan, mutta toisaalta sample on vain pintaa, rakennusosa ruumista hyväilevässä kappaleessa.

Tässä metodissa on jotain ihailtavaa, tiettyä punkin ja minimalistisen musiikin estetiikkaa, joka tekee Italin tuotannosta niin kiehtovaa. Levyn äänimaailma tuntuu aluksi köykäiseltä, mutta sen heltymätön imu vie mennessään. Tässä mielessä Ital on verrattavissa Robert Hoodiin; Dream Onin kappaleet ovat näennäisessä yksinkertaisuudessaan erittäin täsmällisiä.

Kirjoittamistaan levyarvioista päätellen Martin-McCormickin musiikkimaku on laaja. Hänen arvostamistaan levyistä kumpuaa mahdollisesti hänen projektiensa eklektinen ote. Mikään ei ole pyhää, ja samalla kaikki on samanarvoista, tykinruokaa tanssitautisille.
Dream On on kuitenkin levy, joka tiivistää, leikkaa turhat pois. Levyn kappaleista Enrique on hypnoottinen uni, aloitusraita Despot puolestaan minimaalista teknoa parhaimmillaan. Levyn päättää mainio Deep Cut (Live Edit), jossa ysäri-dance, noise ja footwork kohtaavat hekumallisella tavalla.

Siinä missä Hive Mind oli repäisevä ja jyrkkä, on Dream On fokusoituneempi. Tämä on tietenkin Ital-maailmassa suhteellista, sillä Martin-McCrormick joraa aivan omassa sfäärissään. Kaikkia levy ei varmasti miellyttä, se on mainstreamiksi liian sisäänpäinkääntynytä, avantgardeksi liian sitruunaista.

Dream On vaatii kuuntelijalta huomiota, ja jos se ei sitä saa, kääntää se selkänsä. Tästä huolimatta ja juuri tämän takia Ital on musiikkia, joka on tehty nautittavaksi juuri nyt!

81 Dream On koostuu niin vähästä, että levyn jokaista ääntä seuraa kuin koira kiimassa. Levy iskee syvälle, nostaa pään pilviin, perseen sohvalta ja tekee huoneesta kuin huoneesta kuumimman klubin, jossa tanssitaan aamuun, joka ei ole tulossa.