Great Lake Swimmers – New Wild Everywhere

Nettwerk

Nyt tämäkin on nähty. Great Lake Swimmersin Tony Dekker aidossa äänitysstudiossa.

Great Lake Swimmersin viides studioalbumi on sen ensimmäinen studioalbumi.

Kuva iskeytyi mieleeni muinoin kuunnellessani Great Lake Swimmersin Ongiara-levyä (2007). Siinä avautui rajaton erämaamaisema terävine kuusenlatvoineen, hailakanvihreänä viivana kumpuilevine taivaanrantoineen ja lähes luonnottoman sinisine taivaineen. Matalalla metsän yllä kaarteli kaksi piekanaa.

Kuvassa näkyi vain luontoa, mutta silti se oli leimallisesti kulttuurin tuote. Sitä katsoi ihminen, kallion tai mielikuvaston laelle kiivennyt vaeltaja. Luontoa katsoessaan hän näki oman tapansa katsoa ja merkityksellistää sitä. Luonnon ylväys, vertauskuvallisuus, runsauden romantisointi, kaikki kumpusivat katsojasta itsestään.

Tällä tematiikalla Great Lake Swimmers leikkii mielellään. Vaikka yhtyeen eksistentiaalinen pohdinta on läpeensä ihmisperäistä, soi erämaan äärevyys jokaisessa äänessä, jonka yhtyeen keulahahmo Tony Dekker loihtii kuparisesta kurkustaan. Kuva on konkreettinen, mutta sen sisältö metaforinen. Se symboloi paluuta, pakoa, elämänkaarta, ykseyttä. Merkityksetön se ei ole koskaan.

Maisema on valmiina odottamassa myös yhtyeen viidettä levyä. Mutta kun musiikki lähtee soimaan, sen eteen lasketaan verho. Ongiaran animistisen hurmoksen sijasta Dekker uppoaa entistä syvemmälle ihmiseen ja itseensä. Levyn avainajatus kiteytyy jo sen nimeen; kesyttämätön luonto on kaikkialla, tosiasiallisesti ja allegorisesti. Ihminen, tuo henkistynyt eläin, kantaa sitä mukanaan läpi aikojen, aikakausien, historiansa, saadakseen sen kautta yhteyden itseensä.

”There’s a new wild feeling dancing in the air /
There’s a new wild everyhere”

Levyn nimi kaikuu myös musiikissa. Vaikka Great Lake Swimmers on osannut aiemminkin irrota surumielisen folk-rockinsa rungosta, lentää se nyt entistä useamman tuulen vietävänä, entistä useampaan suuntaan. New Wild Everywhere on yhtyeen runsain ja puhtain albumi, jossa omistautuneisuus tuodaan esille pikemmin huolellisuuden kuin hartauden keinoin. Sen villeys on ensisijaisesti kesytettyä luovuutta. Vaeltajan ruutupaita on vaihtunut pikkutakkiin, mutta parta on yhä ajamatta.

Levyn olemusta on helppo selittää niillä olosuhteilla, joissa albumia on äänitetty. New Wild Everywhere on Great Lake Swimmersin ensimmäinen studioalbumi sanan varsinaisessa merkityksessä. Siinä missä yhtye on aiemmin taltioinut musiikkiaan linnanraunioissa, kirkoissa ja viljasiiloissa, se on työskennellyt tällä kertaa pääasiassa Toronton Revolutionary Recordingin tiloissa. Tilan vaikutusta yhtyeen sointiin ei tee mieli liioitella, mutta taustatarina on myös liian herkullinen sivuutettavaksi. Niin selvästi levy eroaa tunnusomaisuudessaankin yhtyeen aiemmista.

Kirkas musiikillinen ilme korostaa albumin roolia bändilevynä. Aiemmilla äänitteillään Great Lake Swimmers on ollut lähinnä Dekkerin sooloprojekti, jota on täydennetty mukaan sattuneilla muusikoilla. Nyt miehen taustalla on pitkäaikainen kiertuekokoonpano, joka pursuaa ammattitaitoa ja kykyä puhaltaa yhteen hiileen. Bändisoiton hersyvä kameleonttimaisuus punoo riemastuttavia sielunsiteitä Iron & Winen viimeisimpiin tuotoksiin. Great Lake Swimmersin ote on vielä aavistuksen konservatiivisempi, mutta vanha karsina natisee jo liitoksistaan.

Kehityksen jarruna voi olla enää Dekkerin musiikillisen mielikuvituksen mahdollinen rajallisuus.

New Wild Everywhere etenee pikemminkin kappaleiden kuin yleistunnelman ehdoilla. Laulujen sovitukset ovat pikkutarkkoja ja keskittyneitä, Dekkerin upea lauluääni on puolestaan laskettu yhdeksi olennaiseksi instrumentiksi muiden joukkoon. Entistä sulavampi ja pedantimpi lähestymistapa johtaa nautintoon yhtäällä, mutta hieman kuluneeseen ilmaisuun toisaalla. Esimerkiksi levyn ennakkomaistiainen Easy Come, Easy Go on onnistuneesta kliimaksistaan huolimatta pahaisen kaavamainen toisinto Tom Pettyn ja kumppanien jo kauan sitten läpikoluamasta country ’n’ rollista.

Orkesterin kasvaneen liikkumasäteen eduista julistavat musiikilliset ääripäät, jotka ovat myös albumin kiinnostavinta antia. Levyn nimikkoraidalla orkesteri pauhaa ja julistaa My Morning Jacketin massiivisten historiatutkielmien hengessä vaipuakseen vain hetken kuluttua syvään mietteliäisyyteen. Udunomainen The Knife vie yhtyeen lähelle The Nationalin varjoisaa urbanismia, vaikka Dekkerin ääni on yhtä kaukana Matt Berningerin muminasta kuin Yukonin taiga Toronton esikaupunkialueilta.

Levyn pakahduttavimmat hetket koetaan puolestaan siellä, missä uudenlaista rohkeutta kerännyt soitto kohtaa Dekkerin perinteiset vahvuudet säveltäjänä ja tulkitsijana. Hylätyllä metroasemalla äänitetty The Great Exhale on juuri sellainen rikkumaton ja koskettava muotovalio, josta Great Lake Swimmers on antanut lupauksia jo vuosien ajan.

Heikoimmillaan Great Lake Swimmers on käpertyessään rutiiniosaamisensa ympärille. Varsinkin levyn jälkimmäisellä puoliskolla Dekker pudottelee kuin ulkomuistista pikkukauniita balladeja, joita on imelletty tyylitajuisesti jousilla ja taustalauluilla. Aiemmilla levyillä nämä laulut ovat muodostaneet luotettavan ytimen, josta albumien varsinaiset helmetkin ovat jalostuneet. Nyt perusosaamisen esittely tuntuu kuitenkin lähes itsepäiseltä turvallisuushakuisuudelta tilanteessa, jossa yhtyeellä alkaa olla potentiaalia vaikka mihin.

Tyylillisen paletin monimuotoistuminen asettaa musiikille haasteen, johon Dekker ei vielä täysin osaa vastata. New Wild Everywhere osoittautuukin vielä hieman liian varovaiseksi ja luovuuttaan kahlitsevaksi levyksi ollakseen todellinen edistysaskel. Upeasti esitettynä se voittaa kuitenkin puolelleen. Vetovoiman viimeinen tae on luonnollisesti Dekkerin ääni. Miehen hartaassa tulkinnassa soi sellainen rehellisyys ja nöyryys, joka korvaa helposti hienoiset puutteet karismassa ja omaperäisyydessä. Onpa laulujen esityshistoria tai sovitus millainen hyvänsä, niiden syntypaikka on helppo paikantaa syvälle Dekkerin sydämeen.

Jossakin tuon sydämen uumenissa on edelleen myös se maisema, jota musiikki sävyillään piirtää. Ylevä erämaa, jonka reunalle voi paeta ja palata, mutta jonka ydin jää aina saavuttamatta, koska se on ollut alkujaankin pelkkää unelmaa.

77 Tony Dekker on tavoitellut haavemaailmaansa kauneuden keinoin jo viiden levyn ajan. Jälki on ollut valtaosin erinomaista, paikoin ylittämätöntä. Mutta olisiko hänen seuraavaksi aika lähestyä toiviomaitaan villin ja primitiivisen kautta? Yhtyeen nykyiseen osaamiseen yhdistettynä jälki voisi olla tyrmäävää.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!