Gasellit – Aina

Monsp

Teksti.

Kaljaa ja sotkua, hyi kamala.

”Radiokanavan musiikkipäällikkö, tuu ikkunaan, täällä huutaa Gasellit!”

GasellitKansiMaarit Lallin ohjaama Kohta 18 -elokuva (2012) kertoo aikuisuuden kynnyksellä tasapainottelevasta poikaporukasta. Vanhemmat käyvät hermoille, mutta toisaalta ilman heitäkään ei voisi elää. Omasta elämästä pitäisi ottaa vastuu, eikä kukaan ole kertomassa, kuinka se tehdään.

Helsinkiläiskokoonpano Gasellien Aina-albumi on omalla tavallaan räppiä Kohta 18 -elokuvan kohderyhmälle, sillä levyä leimaa keskenkasvuisuus. Eikä siinä ole mitään pahaa, sillä hyvähän se on, että räppärit käsittelevät aiheita, joihin heillä on kosketuspintaa. He sivuavat riimeissään aikuistumista, he myös viittaavat satunnaisesti vanhemmiltaan saamiinsa elämänohjeisiin.

Aina-albumi on poppiräppiä ilmaisun myönteisessä merkityksessä. Kuka tahansa osaa tehdä kertosäkeitä, joissa toistellaan kappaleen nimeä tai yhtä riviä mantranomaisesti, mutta monet Gasellien levyn kertosäkeistä jäävät pyörimään päähän jo ensimmäisellä kuuntelukerralla.

Vaikka musiikilliset yhtäläisyydet jäävätkin vähäisiksi, kertosäekeskeisyytensä vuoksi Gasellit on niputettavissa samaan sarjaan esimerkiksi Cheekin, Tuomas Kauhasen ja Rähinä Recordsin artistien kanssa.

Gasellien levyllä ei kuitenkaan kuule hittihakuisten kotimaisten räppilevyjen vakiovierailijoita. Esimerkiksi Rähinän artistit ovat jo useasti pyyhkineet pölyt Jimi Constantinen päältä ja tuoneet hänet studioon laulamaan kertosäkeitä, mutta Gasellien levyllä vierailee Hopeajärvi-yhtyeen Teemu Tanner. Holiday Inn -raidalla hän käyttää artistinimeä Tohtori Käärme.

Voidaan siis sanoa, että Gasellit seisoo toinen jalka niin sanotussa undergroundissa, toinen jalka listahittejä pyörittävän radiokanavan musiikkipäällikön oven välissä. Se on myös Aina-albumin vahvuus ja heikkous.

Kertosäkeet ovat tarttuvia, riimeissä on hyväntuulista itseironiaa. Poissa ovat debyyttilevyllä välähdelleet misogynia ja luotaantyöntävä uho. Mutta tuon kaiken vastapainoksi albumille mahtuu infantiilia Justimusfilms-räppiä. Esimerkiksi sinkkuna julkaistu 2006 sekä erityisesti Millennium ovat itsetarkoituksellisessa humoristisuudessaan kappaleita, jotka kestävät hädin tuskin yhtä kuuntelukertaa.

Se on harmillista, sillä albumin avaava kappalekolmikko (Jäniksen vuosi, Teinijäte, Susilapsi) on täyskäsi, josta Rähinä Recordsin toimistossa nähdään vain päiväunia.

Gasellien räppäreiden riimit ovat läpi levyn yksinkertaisia ja toteavia, eikä niiden sisältöä tarvitse tavata Wikipedian avulla, mutta ehkä se ei olekaan tärkeintä, mitä Aina-albumille on nauhoitettu. Ehkä merkityksellisempää on, mitä tapahtuu albumin soidessa, kun on 17-vuotias, kotibileissä ja kädessään luokkakaverin isoveljen diilaama Koff-tölkki.

73 Aina-albumi on tarttuvaa poppiräppiä, mutta hetkittäin yhdentekevää huumorimusiikkia.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!