Death Cab for Cutie – Codes and Keys

Atlantic

Amerikkalaisen indierockin jättiläinen tekee sitä, minkä parhaiten osaa.

Death Cab for Cutien kertomus on ollut viime vuosien ajan kuin suoraan rockin oppikirjoista.

Tasaisesti kasvanut suosio huipentui läpilyöntialbumiin Plans (2005), joka teki yhtyeestä tutun jopa suomalaiselle televisioyleisölle Anna Puun laulettua akustisen pikkuhitin I Will Follow You into the Dark Idols-kilpailussa.

Sitä seurasi vaikea, pakonomaisen kokeellisen kuuloinen ja kaupallisesti edeltäjälleen kalvennut Narrow Stairs (2008), jonka myyntipuheeseen kuului laulaja Ben Gibbardin luomisen tuska ja alkoholiongelma.

Uutta levyä nelikko on puolestaan alustanut puheilla elektronisesta kokonaisuudesta, jolla kitarat on jätetty taka-alalle.

Se on pitkälti puppua, mutta muuten Codes and Keys on yhtyeeltä oikea levy oikeaan aikaan. Sen suoraviivainen, kiiltävä ja lihaksikas indierock on suoraa jatkoa hittilevy Plansille. Musiikissa on kuitenkin kiitettävästi uusia sävyjä, ja Ben Gibbardin sanoituksista tihkuva kappaleiden ydinmehu on mehevää ja paksua.

Death Cab for Cutie on kiusallisen otollinen kohde ura-analyysille, sillä sen taiderockimpulsseista, soittajien hillityn taidokkaasta otteesta ja kappaleiden raa’asta tunteellisuudesta huolimatta – tai tietenkin juuri niiden takia – yhtyeen yllä leijuu epäilys huijariudesta.

Amerikkalaisesta indierockista on viime vuosina tullut äänitapettia lukemattomiin mainoksiin, elokuviin, peleihin ja tv-sarjoihin. On helppo kuvitella, että jos tuota tapettia suoltamaan keksittäisiin yhtye, se kuulostaisi juuri Death Cab for Cutielta.

Vaan edellä mainitusta piittaamattomalle kuuntelijalle yhtyeen musiikin universaalius näyttäytyy ainoastaan hyveenä, samoin kuin taiderockimpulssit, osaava mutta ei koskaan briljeeraava soitto sekä kappaleet, joille on valmis antamaan sentimentaalisuuden anteeksi jo puolen sekunnin kuuntelemisen jälkeen.

Doors Unlocked and Open saattaa olla olemukseltaan yksi tämän vuosituhannen suurista rock-kliseistä: satoja tuhansia levyjä myyvän yhtyeen krautrock-trippi. Se on silti äärimmäisen hieno kappale, joskaan ei niin hieno kuin edellisellä levyllä kuultu ilmeinen sisarteos I Will Possess Your Heart.

Elektroniset lupaukset osittain lunastetaan jännittävällä avausraidalla Home Is a Fire ja brianenomaisella (Siinä toinen suuri klisee, kolmas lienee elämäniloinen akustinen päätöskappale!) balladilla Unobstructed Views.

Suurimpia herkkuja ovat kuitenkin siekailematta etenevät popeepokset, albumin nimikappale Codes and Keys sekä Underneath the Sycamore, joka on uusin versio jonkinlaisesta äärimmäisestä Death Cab for Cutie -kappaleesta.

Kaikkine jännittävine äänimaisemoineen ja suurine tunteineen Codes and Keys on vähän liikaa, kuten kaikki yhtyeen albumit tapaavat olla. Taidokkaan ja tunteikkaan amerikkalaisen indierockin ystäville se lienee silti parhaita asioita, joita tänä vuonna on tarjolla.

70Jos tunneähky ei pelota, ja virtaviivaisen tehokas amerikkalainen vaihtoehtorock maittaa, Codes and Keys tarjoaa iloa todennäköisesti ainakin koko kesäksi.