Damon Albarn – Dr. Dee: An English Opera

Thirteen Limited

Näin huolestuneelta Damon Albarn näytti kuullessaan, että Niko Peltonen arvioisi hänen uuden hengentuotteensa Nuorgamiin.

Nyt Damon Albarn on sitten tehnyt folk-oopperan. Ja se on vieläpä aivan loogista.

Muistatteko vielä Damon Albarnin, tuon arrogantin nuoren pop-laulajan, joka teki väen vängällä itsestään englantilaisen ladin arkkityypin? Boheemikodissa kasvanut Albarn joutui omaksumaan kitchen sink -muotokielen varsin itsetarkoituksellisesti, kun päätti vuonna 1992 Blurin katastrofaalisen jenkkikiertueen jälkeen, että Britannia kaipasi jotain mahdollisimman brittiläistä. Lopputuloksena oli kolme levyllistä enimmäkseen huikean hienoa music hall -poppia, mutta sitten tie oli käyty loppuun.

Albarnin kyky luopua mainetta ja mammonaa tuoneesta roolista ja ottaa aivan toisenlaisia vihjasi, ettei hän ehkä olisikaan ollut niin tosissaan Essexinsä ja vinttikoirakisojensa kanssa. Mutta jos asia olisi näin, ei hän olisi koskaan ollut tosissaan minkään kanssa.

Blurin seuraavan vaiheen rosoisempi ja amerikkalaisempi soundi vaihtui pian Gorillazin elektroniseen, briljantisti pinnalta kiiltelevään sarjakuvapoppiin. Jossain välissä sankarimme alkoi leikitellä afrikkalaisella musiikilla ja teki vielä yhden, melko skitsofreenisesti eri suuntia hakevan Blur-albumin.

Taitaa vain olla niin, että Albarn on estetiikan laitoksen johtava adhd-potilas tai oman aikansa David Bowie. Jotkut ovat tulkinneet tämän vision puutteeksi, mutta esimerkiksi kaikkien aikojen parhaan rock-kirjan The Last Party: Britpop, Blair and the Demise of English Rockin kirjoittanut John Harris piti häntä brittipop-skenen suurimpana musiikillisena nerona.

Vuonna 2007 Albarn luotsasi The Good, The Bad & The Queen -nimistä superbändiä sen ainoalla, nimettömällä albumilla. Rikollisen vähälle huomiolle jäänyt levy flirttaili erilaisilla rytmimusiikeilla, mutta sen ytimessä oli syvä, melankolinen englantilaisuus – aivan toisenlainen näkökulma kotimaahan kuin Parklifella. Tietysti aikakin oli toinen, ei enää voitonriemuinen, uuteen Labouriin ja uuteen nousuun uskova. Sisäpoliittiset illuusiot olivat kuolleet aikaa sitten, ja maa oli George W. Bushin punomassa ulkopoliittisessa solmussa. “Drink all day, cos the country’s at war”, Albarn lauloi surullisesti.

Jostain tuon levyn väripaletin folkimmista sävyistä innoitus Dr. Dee: An English Operan musiikilliseen ilmiasuun on varmaan syntynyt. Nyt Albarn vain kurottaa paljon syvemmälle perinteeseen: tarjolla ei ole mitään kovin modernia, ellei miehen omia, vääjäämättömän albarnmaisia lauluosuuksia lasketa. Sen sijaan Dr. Dee on pastoraalista folkia, varhaista brittiläistä taidemusiikkia ja ajoittain ihan oikeaa oopperaa.

Minun asiantuntemukseni ei riitä analysoimaan levyn musiikillisia vivahteita ja viittauksia, enkä ole sen kummemmin perehtynyt myöskään sen tarinaan. Dr. Deehän sai ensi-iltansa kesällä 2011 yleisön edessä, mutta ilman visuaalista elämystä sen kertomus 1500-luvulla eläneestä englantilaisesta matemaatikosta ja okkultistista ei hahmotu sen kummemmin. Tarinan idea tuli sarjakuvataiteilija Alan Moorelta, jonka alkuperäinen libretto on julkaistukin Strange Attractor -journaalissa.

Albumia voi kuitenkin kuunnella vallan mainiosti myös ilman näitä taustatietoja. Sen tunnelma on pysäyttävän voimakas heti The Golden Dawnin alussa kuultavasta linnunlaulusta asti. Renessanssiajan soittimet, ajoittain pintaan pulpahtavat surumieliset variaatiot Merry England -tyyppisistä kansanlaulumelodioista ja toisilla raidoilla ääneen pääsevät näyttämöversion esiintyjät luovat aivan oman maailmansa: 2000-luku häipyy tehokkaasti taustalle levyä kuunnellessa. Vaikutus on samankaltainen kuin Hilary Mantelin kunnianhimoista Wolf Hall -tiiliskiviromaania lukiessa. Kolkoista kivisaleista ja vehreistä, aamukasteisista englantilaisista puutarhoista tulee tässä hetkessä läsnä olevaa todellisuutta.

Toiminnan keskiössä on kuitenkin Albarn itse. Levyversiolla hän vaikuttaa toimivan jonkinlaisena kertojana, jonka laulamat kappaleet ovat tarinan peruspilareita siinä, missä instrumentaalit syventävät tunnelmaa ja oopperavinjetit laventavat näkökulmaa. Albarnin äänelle ja laulutavalle allergisten ei kannata edes yrittää tätä levyä. Tällä levyllä se soi useimmiten minimaalisesti säestettynä ja koko ajan rekisterinsä surumielisimmällä laidalla. Kyse on tietysti aivan eri äänestä kuin se, joka tulkitsi Country Housen.

Melankolia on Dr. Deen leimaava piirre. 40 vuotta sitten joku Fairport Convention saattoi juhlistaa kotisaarensa hilpeää ja synkkää perinnettä ilman sen kummempia temaattisia tausta-ajatuksia, mutta ilmeisesti tällainen viattomuus ei ole enää mahdollista. Niinpä esimerkiksi upealla Apple Carts -folkballadilla Albarn tuntuu laulavan idyllistä, joka ei ole pelkästään tuomittu kuolemaan, vaan tapettu jo aikaa sitten.

”In the kingdom of the broken heart
the blackbird sings and the moon it laughs
As war begins
dance”

On helppo otaksua, että Albarn on nähnyt historian hämäristä löydetyn päähenkilönsä ja tuon aikakauden vaiheissa rinnastuskohtia meidän aikaamme, joka tuntuu myös olevan tuhannella ja yhdellä tavalla luopumisen, kuihtumisen, häviöiden ja pettymysten aikaa.

Voi olla tuhoutuneille imperiumeille luonteenomaista, että omasta historiasta ja perinteestä tulee kollektiivisen suremisen välikappaleita. Selvää on ainakin se, että lukemattomista tarinoista tulevat uudelleen kerrotuiksi ja tulkituiksi ne, jotka kulloiseenkin aikakauteen eniten vetoavat.

Muutamasta loistavasta yksittäisestä laulusta huolimatta Dr. Dee on ennen kaikkea taianomainen kokonaisuus. Musiikillista informaatiota ja tunnelmakuvia ajelehtii jostain sisään ja sitten ulos. Muoto on fragmentaarinen, kuten levytetyillä näyttämöteoksilla aina. Se vaatii teokselta paljon, mutta Albarn onnistuu aivan kaikessa.

91 Tämä on hämmästyttävä musiikillisen virtuositeetin osoitus mieheltä, joka osaa näköjään mitä tahansa. Aivan uskomatonta on, ettei Dr Dee jää pelkän teknisen suorittamisen tasolle, vaan kertoo väkevää tarinaa ja luo todellisuutta todellisemman maailman kestonsa ajaksi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress