Clouds – USB Islands

Ramp Recordings

Liikalla ja Tannerilla on onneksi vain pensselit keskellä kämmentä.

Liikalla ja Tannerilla on onneksi vain pensselit keskellä kämmentä.

USB Islandsin punaiset langat on osoitettu hillittömästi vilkkuvilla vihreillä valoilla.

CloudsKansiCloudsissa usb-tikuillaan miekkailevat Tiiu Helinän biittikutoja Samuli Tanner ja keltaiseen sadetakkiin ja savuverhoon kääriytyneenä katuja hallitseva Eevil Stöö eli Tommi Liikka. Seitsemän kappaleen (ja kolmen remixin) mini-lp:nsä myötä he ovat yhdessä heittämällä kekseliäintä suomalaista nykyelektroa.

USB Islandsin punaiset langat on osoitettu hillittömästi vilkkuvilla vihreillä valoilla. Värisokealla logiikallaan ne kimpoilevat päin seiniä ja muodostavat vaivihkaa kuvioita. USB Islandsin ailahtelu ja revähdykset syntyvät herpaantumattomasta vietistä keksiä jokaisesta liikkeestä seuraava liike. Jos jokin pysyy koossa, pysykööt, seuraava.

Häröilynsä ja pilkkomisen äänet Clouds tarkentaa äärimmilleen. Samalla se, mitä dubstepiksi tai joksikin muuksi rikotusta biitistä on jäljellä, murisee rakeisena ja nuhjuisena taustalla. Välillä se laahaa jäljessä, joskus se ehtii edelle. Cloudsin groove muotoutuu alituisesta nyrjähdyksestä.

Itsetarkoituksellisesta monimutkaisuudesta ja solmuisuudesta tuntuu tulleen normi kokeilevalle elektrolle (koppavimmillaan ks. Flying Lotus), mutta Clouds pitää kaoottisen säntäilynsä kurissa eikä leuhki. Elementtien paljoudella ja rikkinäisyydellä Clouds virittää jännitteitä, jotka saavat sekä niskan että hermoradat nyökyttelemään.

Jos Burialin ja Four Tetin viime vuosina yhdessä tekemät sisäsiistit singlet spreijaisi turkooseiksi, kastaisi jalluun ja tuikkaisi tuleen, rätinä saattaisi näyttää ja kuulostaa hieman USB Islandsilta.

Cannibal Generalsilla piirilevy beatboxaa ja jää nykimään mic-droppiin. Intron soundtrack-teema nousee codana pintaan, ja yhtäkkiä kappale tarttuu kiinni kolvin jälkeensä jättämillä tinapiikkikynsillä. Four Handsin syvää kuovintaa Liikka ja Tanner pirittävät videopelipiipityksellä – näppäryydellä, johon edes Crystal Castles ei rohkene tai kykene.

Vanhoilta julkaisuilta koodausruudulle nostettu You Go to My Head aloittaa rivin mittaisella samplella (jostakin CocoRosien kappaleesta?) ja päihdyttää pian säälittä sykkivällä pirinällään ja alkukantaisella dubstep-töminällä. On woodchuckia, arpeggioita ja ulahduksia. Bassohakkuu lipsahtaa pari kertaa säällistä syvemmälle.

Viimeisellä Get Over Itillä USB Islandsin kannen suunnitelleen ja myös Eevil Stöön katkuista maailmanvalloitusta valokuvanneen Lotta-Liina Salosen laulu kolmioituu analogisen rahinan ja melkein kutemaan uskaltautuvan R&B:n kanssa. Seksikkäimmillään Clouds kuulostaa Autechrelta remixaamassa Jessie Warea.

Tanner ja Liikka kohtelevat glitchejä täysin eri tavoin kuin saksalaiset ja japanilaiset piip-minimalistit, esimerkiksi Carsten Nicolai tai Ryoji Ikeda. Kaikki mitä Clouds tekee on muhevaa ja äänekästä, glitchit ja virheet tapa työstää raaka-aineläjää. USB Islandsilla kuunnellaan repimisen, juottamisen ja konvertoimisen ääniä.

Levyn kaikki kolme remixaajaa (Tomutonttu, hälyhouse-tähti Gerry Read ja 1990-luvun konemusiikin katveissa tilttailevan LHF:n Amen Ra) pikemmin oikomaan mutkia kuin lisäämään niitä. Cloudsin materiaali taatusti kiertää käsiteltynä Britannian kautta maailmaa, kunnes muuttuu joksikin muuksi – genreksi, jota ei vielä ole.

USB Islands tuntuu olevan tarkoitettu vähintään yhtä paljon käytettäväksi kuin kuunneltavaksi. Sohvalta käsin sitä ehkä arvostaa enemmän kuin nauttii sen toistuvasta kuuntelusta. Jos taas tunnistaisin kolmelta yöllä jonkun runnovan sitä jumikänniseen päähäni, jaksaisin aamuun asti.

80 Kun tietokoneet oppivat muutaman vuosikymmenen kuluttua käyttämään päihteitä, palvelinfarmien parhailta klubeilta ratsataan terakaupalla USB Islandsia.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!