Chrome Canyon – Elemental Themes

Stones Throw Records

Morgan Z, vintage-scifi-nörtti.

Vintage-analogiaa scifi-nörteille!

Elemental Themes on Chrome Canyon -aliaksen suojissa Brooklynista käsin operoivan Morgan Z:n debyyttialbumi, jolla historian siivet havisevat siinä määrin autenttisesti, että voisi kuvitella kuuntelevansa jotain ennenjulkaisematonta Vangeliksen elokuvasoundtrackia. Analogisyntikat pulputtavat, theremin ujeltaa ja rumpusounditkin ovat rapsakan 1970-lukuiset. Samoilla tonteilla siis hääräillään kuin esimerkiksi ranskalainen Air, mutta instrumentaalisti ja ilman peri-gallialaista punaviinipöhnää.

Chrome Canyonin retro-futurismi on ehkä myös hivenen liian nörttiä soidakseen trendikkäiden latte-kahviloiden taustamusiikkina. Kellopeli Appelsiinin tai Blade Runnerin uudelleenfilmatisointiin sitä vastoin Elemental Themes sopisi scoreksi yhtä hyvin kuin MXR phaser -pedaali pölyisen Rolandin tai Oberheimin kylkeen.

Levyn masteroi legendaarinen ääniveijari Nihels Patel juuri hieman ennen poismenoaan. Mies on tunnettu kädenjäljestään muun muassa Airin, Björkin ja Daft Punkin levyillä ja varmasti yksi merkittävä osatekijä Elemental Themesin vanhahtavan ajattomassa soundissa.

Jo 6-vuotiaana pianonsoiton aloittanut Morgan Z. Whirledge opiskeli nuorna miesnä jazzia New Schoolissa, New Yorkissa ja tienasi opiskelumasseja myymällä kiippareita musiikkikaupassa Times Squarella. Kipinä, ellei peräti pakkomielle analogisyntikoihin lienee syttynyt tuolloin.

Jaskavaikutteita levyllä ei pahemmin kuulu, paitsi nimiraidan savuinen tenorisaksofoni – ja hyvä niin. Vintage-kiippareiden soundimaailma sopiikin paremmin tällaiseen eeppisempään maisemapiirtelyyn.

Ennen esikoislevyn julkaisua Morgan Z:n cv:hen oli ehtinyt kertyä jo jonkin verran melko huomattaviakin päänahkoja remixien muodossa: Foster The People, Phoenix, Passion Pit sekä pari vanhan liiton suuruutta, George Benson ja Yellow Magic Orchestra! Varsinkin tuo Foster The Peoplen hitistä möyhennetty kutuelektro-remix on melko hulvaton.

Vaikka analogisyntikoiden paksut ja orgaaniset soundit osuvatkin allekirjoittaneen heikkoon kohtaan, ei levyllinen pelkkää soundikarkkia jaksa ylläpitää mielenkiintoa ihan loppuun asti. Kun retroilun tielle on kerran lähdetty, olisi ollut suotavaa pitää albumin kesto myös perinteisessä vinyylimitassa – nyt albumi kellottaa 52 minuuttia. Siinä on juuri biisin tai parin verran tyhjää kelailua. Tiivimpänä pakettina albumi olisi ollut täyden kympin nostalgiatrippi!

Sävelkulut mukailevat myös ajoittain sen verran tuttuja latuja että sormet hapuilevat levyhyllystä niitä alkuperäisiä Vangeliksen ja Giorgio Moroderin klassikkoja. Onhan nämä jipot jo kertaalleen tehty ja kuultu, mutta toisaalta… miksi ei saisi keksiä ruutia hieman lisää?

Nintendo-penskoille ja sitäkin myöhäisemmille softa-syntikkasukupolville Elemental Themes saattaa olla jotain uutta ja ihmeellistä, mikä hyvässä lykyssä johtaa sinne soundien alkulähteille, aikaan jolloin syntikoissa ei ollut muistipaikkoja, eikä tehtaalla valmiiksi ohjelmoituja soundeja. Ne piti ruuvata itse.

Tässä postmodernin kyynisessä ”kaikki mulle tänne nyt ja heti” -ajassa on pakko arvostaa Chrome Canyonin tee-se-itse-meininkiä muutenkin: Morgan on soittanut levylleen kaiken itse. Todennäköisesti yllään hopeanvärinen teryleeni-one-piece ja hullun tiedenmiehen spiraalikuvioiset hitsauslasit.

90 Elemental Themes on märkien päiväunien soundtrack vintage-soundeihin friikahtaneille syntikka-entusiasteille. Muille kuin soundinörteille se tarjoaa kivan retrosti pulputtavaa taustamusiikkia vaikkapa villasukkien kutomiselle.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!