Chairlift – Something

Columbia

Chairlift, vielä kolmihenkisenä

Chairlift katosi kolme vuotta sitten julkaistun esikoisalbuminsa jälkeen näköpiiristä. Something esittelee yhtyeen oikukkaasti hittejä tipauttelevina kuriositeettikeräilijöinä.

Williamsburgista kajahtaa: pitkäksi venähtänyt taidepaussi on antanut Chairliftille aikaa koota itsensä. Aaron Pfenningin lähdettyä soolouralle yhtye kutistui duoksi. Patrick Wimberly ehti välissä tuottaa muun muassa hyperyhmä Das Racistia. Caroline Polachek puolestaan teki yhteistyötä Washed Outin kanssa ja on toiminut Girl Crisis -coverkollektiivin vetäjänä Elizabeth Harpeirin (Class Actress) rinnalla.

Viime syksyn kuluessa julkaistut biisinäytteet antoivat viitteitä tukevoituneesta soundista ja harkitummasta tuotannosta. Does You Inspire Youn perusasetelmasta – singer-songwriter-herkistely vastaan syntetisaattori – on siirrytty jälkimmäisen instrumentin vuoropuheluun Polachekin ilmaisuvoimaisen ja maalailevammaksi kasvaneen lauluäänen kanssa.

Somethingista ei voi tietenkään puhua mainitsematta ensimmäiseksi avainkappaletta Amanaemonesiaa. Sen loppuvuodesta julkaistu video oli polveilevaa kappalerakennetta, abstraktia tanssia ja karaokevideota yhdistelevine päällekkäistasoineen kuin semiootikon märkä uni, jossa hallitsemattomilta tuntuvat vastakohtaparit sidotaan yhteen höhlällä nonsense-kertosäkeellä.

Huomio kiinnittyy videon ylälaidassa pyörivään ideogrammiin: kerälle kiertyvä käärme jakautuu kahtia molemmista päistään ja muodostaa samalla c-kirjaimen. Pyörimisliikkeen vuoksi logo operoi kolmessa ulottuvuudessa kahden sijaan. Ja jotenkin tämä kaikki liittyy Liisan seikkailuihin Ihmemaassa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Amanaemonesia tiivistää Chairliftin uuden tuotannon kiehtovuuden. Kuulijaa hämätään yllätyskäänteillä, sanaleikeillä, kaksoismerkityksillä ja kaikessa läsnä olevalla akrobaattisuudella. Parhaimmillaan musiikista rakentuu merkkijärjestelmien labyrintti – se on kuin Rubikin kuutio, joka nakataan virikedeprivaatiossa riutuneelle matikkanörtille. Se on autuas ilme laboratoriorotalla, joka palkitaan sokeriliemellä sokkelon läpäisemisen jälkeen.

Entäpä sitten loput albumista? Hieman epätasainen kattaus sisältää potentiaalisia hittejä ja valitettavasti myös muutamia huteja. Somethingin ensimmäisenä ennakkopalana julkaistu Sidewalk Safari avaa levyn: ranskalaista kruisailuelektroa henkivä muovinen retrosyntikkariffi ei ole kulunut soitossa, ja musiikillisesti kappale lukeutuukin levyn parhaimmistoon.

Sidewalk Safari on samalla näyte Polachekin valloittavan kuivasta huumorintajusta sanoittajana. Teksti rakastajan yliajamisesta tarjoaa levyn parhaan lyyrisen punchlinen kertojan todetessa, että miehen olisi sittenkin kannattanut vain mennä taksilla. Polachekin heittäessä loppuun loistavan Kim Gordon -imitaation atmosfääri on samanaikaisesti vaarallinen ja lakoninen.

Perässä seuraaviin I Belong in Your Armsiin ja Take It Out on Meen on sovellettu melko tyypillistä ja sopivan koukuttavaa kasarivoittoista voimapopreseptiä. Maanisuutta ja yllätyskäänteitä annostellaan avauskappaletta vähemmän. Alkupuoliskon toiseksi kiintopisteeksi nousee Wrong Opinion, johon on saatu mukaan Duran Duranin ja Gary Numanin tyyppisten nimien orientalismikauden vainoharhainen tropiikin aavistus.

Something käyttää kuitenkin polttoaineensa pikaisesti loppuun. Popahtavaa balladiosastoa edustavia kappaleita ladotaan peräjälkeen turhan rutiininomaisesti. Tuloksena on ikävästi lerpattavaa keskivaiheen paatosta. 1980-luku kuuluu jälleen kaikessa, nyt sen siirappisemman lauludiivadramatiikkansa näyttäen.

Kokonaisuutena Something petraa vielä viime metreillä. Amanaemonesian ohella Met Before tuntuu pieneltä siivulta taivasta. Juuri tältä M83:n Hurry Up, We’re Dreamingin olisi pitänyt kuulostaa. Frigid Spring taas on erikoinen barokkifolkahtava numero, joka Arthur Leestä muistuttavassa levottomuudessaan kuuluu sekin levyn ansioituneempiin sävellyksiin, joskin muotonsa puolesta hieman ulkopuoliseksi jääden.

Loppuvaikutelmaksi muodostuu, ettei Chairlift täysin hallitse vielä sitä nerokasta lukuisien muuttujien peliä, jota se kuulijalleen tarjoaa. Yhtye toisaalta hämmentää huippueklektisellä tematiikallaan, toisaalta kahmii himoshoppaajan tavoin mukaansa viihteellisiä easy listening -lainoja kuin tarjoussaippuaa ikään – välillä jälki on liian sileää ja kiiltävää. Popkappleen muotoon puetut arvoitukset voivat antaa kuulijalle vavisuttavia ahaa-elämyksiä, mutta luovat ajoittain yleistä sekalaisuuden tuntua.

82 Asiasanat: aerobic vs. eurytmia, avoautot, Gordionin solmu, kaksiteräinen kirves, kamputsealainen temppelivaunu tulessa, lukot & avaimet, M.C. Escher, vegaaniruokailu Williamsburgissa?, Näkymättömät kaupungit, Pussiliito-oravat värikuvissa, shampoomainokset, tandemfiksipyörä, vaihtoehtoiset tavat käyttää putkikelloja, valkoinen jänis, vaniljantuoksuinen kasvonaamio, vesikidutus siamilaisessa bambuhäkissä, Värittömät vihreät ideat nukkuvat raivoisasti, 3D-Sudoku.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!