Cass McCombs – Big Wheel and Others

Domino

Cass McCombs teki levyn Karen Blackin muistolle.

Cass McCombs teki levyn Karen Blackin muistolle.

Cass McCombs on yksi tämän hetken parhaita lauluntekijöitä, ja kolossi Big Wheel and Others on hänen paras levynsä.

CassKansiCass McCombsista voi kirjoittaa ainoastaan musiikin perusteella. Hänen antamansa haastattelut voidaan laskea yhden käden sormilla, joista yksi tehtiin ihan oikeilla kirjeillä. Tarinaa ei ole, koska tarinaa ei ole. Paljon kertoo miehen elämänkatsomuksesta ja huumorista, että hän haluaa hautakivessään lukevan ”vihdoin kotona”.

Cass McCombs on kiertolainen, hän säveltää ja äänittää levynsä missä milloinkin. McCombs seuraa vain omia oikkujaan ja halujaan, ja tuntuu, ettei hän ole vastuussa kenellekään. Tarinaa ei ole, paitsi hänen kirjoittamiensa kappaleiden teksteissä.

Big Wheel and Others on McCombsin seitsemäs levy. Edelliset levynsä Wit’s Endin ja Humor Riskin hän julkaisi peräperää vuonna 2011.

Big Wheel and Othersia ei ole promottu millään tavalla, ja artisti itse ei avaa levyn sisältöä tai taustoja. Tarkkaavaisimmat ovat kuulleet Everything Has To Be Just So -kappaleen muutaman kerran hämärillä indieradioaalloilla (albumiversio on sovituksellisesti täysin erilainen ja yhdeksänminuuttinen).

Mainio Morning Star julkaistiin levyn ensimmäisenä virallisena maistiaisena. Kappaleen musiikkivideona toimi Patrick O’Dellin ohjaama montaasi skeittauksen historiasta sen alkuhämäristä nykypäivään. On hyvin Cassin tapaista, että referenssit aamunkoihin, pohdinnat avaruudessa ulostamisen vaikeuksista ja kappaleen painoton ja eteerinen tunnelma rinnastetaan amerikkalaiseen alakulttuuriin. Videota on vaikea olla tulkitsematta jonkinlaisena kunnianosoituksena, vaikka musiikilla, lyriikoilla ja kuvan sisällöllä ei näennäisesti ole mitään yhteistä.

Big Wheel and Others on massiivinen levy, ainakin kestoltaan. Levy on miltei 90 minuuttia pitkä eli normaalin pitkän elokuvan pituinen. Analogia on sinänsä sopiva, että levyä on vaikea kuunnella sieltä täältä. Vaikka Big Wheel and Others sisältää lukuisia ”hittejä” ja korvamatoja, tuntuvat ne yksinään irrallisilta. Albumi on kokonaisuus, vaikka mitään tietoa sen punaisesta langasta ei ole.

Viittaus suureen kokonaisuuteen löytyy albumin isosta nimestä sekä kolmesta katkelmasta, joissa puhuu neljävuotias Sean-poika. Haastattelut ovat vuonna 1970 julkaistusta elokuvasta Sean, jossa ohjaaja Ralph Arlyck jututtaa naapurin hippikommuunissa asuvaa poikaa. Napero laukoo muun muassa polttavansa pilveä, keskustelee poliiseista ja osoittaa muutenkin omaavansa melko omaperäisen maailmankuvan. Sattumaa, vinkki vai pelkkää kiusottelua? Cass McCombs jättää palaset pöydälle.

Albumin yhdeksästätoista kappaleesta kaksi on nimeltään Brighter! Albumin ensimmäisellä puoliskolla kappaleen laulaa McCombs ja toisen versioi Karen Black. Jälkimmäinen vetää jalat alta ja on huikea osoitus McCombsin kirjoittajantaidoista. Hän voi antaa kappaleensa toisen tulkittavaksi, ja se silti kuulostaa McCombsilta. Normaalipituisella levyllä moinen versiointi tuntuisi pöljältä, mutta puolentoista tunnin sisään mahtuu monenlaisia kohtauksia. Joihinkin asioihin voi vallan mainiosti palata uudestaan. Viimeksi McCombs ja Black tekivät yhteistyötä Catacombs-albumin kappaleella Dreams Come True Girl. Big Wheel and Others on omistettu Karen Blackin muistolle.

Cass McCombsin uran alkutaipaleen sävellykset ja sovitukset olivat kiihkeitä, räiskyviä ja rauhattomia. Mitä useampi levy hänellä on plakkarissaan, sitä selkeämmäksi hänen muotokielensä tuntuu kirkastuvan. McCombs karsii, kunnes jäljelle jää vain laulut – ja tarinat.

On eriskummallista, että Big Wheel and Othersilla Cass on lauluntekijänä selkeimmillään, koska albumikokonaisuus on niin valtava. Yleensä vain kokoelmalevyt ovat yhtä mittavia. Vaikka kappaleita on todella paljon, mitään turhia rakoja ei kokonaisuudesta löydy. Tuntuu kuin McCombs haluaisi kuuntelijan hukkuvan albumiin, viettävän aikaa, uppoutuvan, sillä siihen Big Wheel and Others sopii mitä mainioimmin.

Levyä kuunnellessa puolitoistatuntinen vierähtää salakavalan sutjakkaasti. Se tuo esiin sen mikä tekee McCombsista niin upean artistin; tuo esiin tarinat, joita emme muuten tuolta kiertolaiselta ehkä kuulisi. Voimme väitellä tarinoiden syntyperistä ja totuudenmukaisuudesta, mutta se ei ole tärkeää. Cass McCombs voi olla vain hahmo, suurta kuvitelmaa, mutta hänen kappaleensa ovat totta.

Big Wheel and Others on julkaisu, joka vaatii melkoista pokkaa. Sellainen, jolla on varmasti seuraamuksia. McCombs tulee saamaan joko neron tai kusipään maineen, joista kumpikin sopii hänelle varsin mainiosti. Big Wheel and Others on nimensä mukaisesti järkäle, vaikka musiikki onkin yksinkertaista ja tarttuvaa. Älkää edes yrittäkö sisäistää sitä yhdellä kuuntelukerralla. Antakaa sille aikaa, kuunnelkaa uudestaan ja uudestaan, niin lopulta se palkitsee.

97 Big Wheel and Others on albumi, jolla Cass McCombs ylittää itsensä. Tämän levyn pilkkomiseen ja koluamiseen menee varmasti koko talvi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress