Blut aus Nord – 777: Sect(s) / The Desanctification / Cosmosophy (Debemur Morti, 2011–12)

Debemur Morti

Blut Aus Nord, hilpeäveikkous vahvuutenaan.

Normandian tuplabasarintakojat vastaan Nuorgam. Kumpi antaa ensin periksi?

Blut Aus Nord, kuten vielä vähemmän mediasta välittävät maanmiehensä Deathspell Omega, ei ole tullut vuosien varrella yhtään vähemmän mysteerin peittämiksi. Alun perin 1990-luvulla Vlad-nimellä aloittanut, Ranskan Normandiasta peräisin oleva bläkkisprojekti toimii yksinomaan Vindsval-nimisen artistin vetämistä langoista ja lähestyy kunnioitettavaa kahdenkymmenen vuoden ikää.

Tyylillisesti bändi on aina ollut valmis tarjoamaan pieniä tai suurempiakin yllättäviä käänteitä, ja puristisemmat yleisön jäsenet ovatkin usein saaneet hyviä kohteita tomaatinheittoa varten, eritoten kun levyt ovat tutkineet black metalin ja ambientin välistä maastoa, vaeltaen uskaliaasti kauas juurilta.

Ja vaikka 777-sarja tarjoaakin paljon tunnelmointia, maanmiesten, kuten Amouseursin tai Alcestin, kaltaista hyppyä kielekkeeltä shoegaze-suuntaan ei ole tarjolla. Blut Aus Nord on paljon ennalta-arvaamattomampaa, ja rajat tarkkojen termien välillä eivät päde tässä trilogiassa. Mutta vaikka suuntia on hankala aistia, mikään ei tunnu hypyltä liian kauas paikkaan jossa taidot, kyvyt tai ideat eivät riitä. Ja jos löydätte paljon vähemmän joka suuntaan kurottavaa musiikkia kuin odotatte, on hyvä muistaa, että kyseessä on yksi itsekriittisimmistä musiikkilajeista.

Toinen jalka pidetään toki tukevasti metallin puolella, mutta ne suunnat, minne tämä sarja kurottaa ovat useimmiten jotain aivan muuta kuin mitä satunnaiskuulija odottaisi. Se voi vaatia tavallista herkempää nyanssien tarkkailua, mutta se on myös palkitsevaa.

Nyt, kun viimeinen osa Cosmosophy täydentää trilogian, on hyvä hetki tarkastella koko kolmen levyn sarjaa, jonka ensimmäiset kaksi osaa Sect(s) ja The Desanctification saapuivat jo vuonna 2011.

Sect(s) on näistä suoraviivaisin, ja mielestäni trilogian levyistä vahvin. Tässä olisi voinut heilahtaa yhdeksänkymmenen pisteen raja. Heti ensimmäisen kappaleen, Epitome Inin, iskiessä tuplabasareilla kaiken tieltään voisi odotaa pelkkää pieksämistä, mutta sen sijaan se on enemmänkin lähtöpiste, joka ei tarjoa niitä elementtejä, joilla trilogia toimii – Epitome II on päättäväisesti vain yhtä kivenkovaa riffiä hiljalleen jauhava pala, eikä bassorumpu kohtaa toista ennen kolmatta osaa.

Suunta on usein odotetusta poispäin, ja kappaleet sisältävät yhtä paljon hidastettua kuolonkorinaa kuin merisairasta ambientia – samalla kun taustarytmi kuulostaa sumuisessa luolassa soitetulta. Levyn keskipisteessä Epitome IV yhdistää kaikki trilogian osat, ja tarjoaa lopuksi 12-minuuttisen monoliittisen äänivallin, joka päättyy majesteettiseen, laskevaan kitarahelvettiin, jota korostavat korviaviiltävät riitasoinnut. Sect(s)in kokonaisuus toimii 40-minuuttisena, aaltoilevana vyörynä, mutta yksittäiset raidat ovat kontekstista irrotettuinakin vahvoja.

The Desanctification taas kuulostaa lähinnä ruumiistairtautumiskokemuksen taustamusiikilta. Toinen tulkinta olisi se, että Vindsval olisi tuntenut Englannin rave-skenen kovin läheiseksi, mutta ollut kovien ketamiiniannosten vaikuttamana ottaessaan vaikutteita.

Mutta se on vain yksi puoli Desanctificationista. Rytmit käyvät alati sameammiksi, ja outo pahaenteinen mumina leikkii välillä pelottavankin hitaaksi käyvän musiikin kanssa. Tässä vaiheessa jo enemmän säännöksi käynyt kontrasti toki tarkoittaa, että musiikki on välillä suoraan sanottuna tanssittavaa, ja jännitteinen kokonaisuus tulee jakamaan enemmän mielipiteitä kuin ensimmäinen tai viimeinen sarjan levyistä. Toisenlaisesta musiikistä pitäville se saattaa olla jopa helpoin, mutta kuunteli sitten mitä tahansa, melkoista ideoiden ja avantgarden leikkiä riittää.

Syklin päättävä Cosmosophy on tempoltaan selkeästi kolmesta levystä hitain mutta karistaa The Desanctificationin kummallisimmat elementit lähestyen hetki hetkeltä Sect(s)in äänimaailmaa, päättyen kuolemanmarssilta kuulostavaan Epitome XVIII –kappaleeseen. Tällä välillä on hetkiä, jotka sumentavat rajoja entisestään – eritoten Epitome XV, joka koostuu vain monologimutinasta, tribaalirummuista ja surisevasta elektroniikasta.

777 saa erityiskehun siitä, että se onnistuu toimimaan niin kokonaisuutena kuin yksittäisteosten sarjana. Ne ovat kuitenkin vuorovaikutuksessa, ja antavat uusia näkökulmia toisiinsa: ennen kuin kuulin Cosmosophyn, en osannut kiinnittää moniin Sect(s)in vähemmän armottomiin vaiheisiin lähellekään yhtä paljon huomiota.

The Desanctification abstraktimmat maisemat tuntuvat nyt tärkeältä välivaiheelta kohti kolmannen levyn synteesiä. Lopputulos on enemmän kuin osiensa summa, mutta jos oma maku sallii vain yhden kolmesta, ei sekään aika ole hukkaan heitettyä. Yhtenäisyys on kuitenkin palkitsevaa, ja tunnelmoinnin moniulotteisuus paljastuu vasta koettaessa kaikki 18 kappaletta.

Tuotantonsa puolesta kolmikko suoriutuu erinomaisesti. Sect(s)in päällekäyvät hetket kuulostavat yhtä valtavilta kuin Cosmosophyn kaikuvat hitaat kitarat. Äänimaailma on todella tilava juuri oikeilla hetkillä – mutta tarvittaessa myös päinvastoin, ja myös oikealla tavalla tukahduttava harmaa matto palvelee musiikkia, eritoten The Desanctificationin oudoimmilla hetkillä. Ei siis metsässä tai kellarissa nauhoitettua surinaa – ei siinäkään mitään vikaa toki olisi, mutta se ei palvelisi ollenkaan tällaista musiikkia ja hukuttaisi suuren osan hienovaraisemmista elementeistä.

Koska black metalin harrastajat tuntevat jo Ultima Thulen, Memoria Vetustan ja The Work Which Transforms Godin kaltaiset klassikot, he tietänevät myös sen. että tällä kertaa Vindsvalin hankalampien levyjen, kuten MoRTin ja Odinistin, tyylisiä vaikutteita ei pääse pakoon.

Jos joku vielä epäröi synkempiä musiikkityylejä, lieneekin hyvä suositella tätä nimen omaan kuuntelijoille, jotka tahtovat kuulla täynnä erinomaisia ideoita ja veteraanin kokemuksella toteutettua synkkyyttä, joka hyppii luontevasti tyylillisten aitojen yli. Kunhan nyt vaan muistatte polvistua ja valmistautua tuomioonne, senkin pienet hyypiöt.

84 Mustasta maaperästä kasvaa kiintoisia kukkia. Jos puutarhanhoito kiinnostaa, tuplabasarista ja häröilystä pitäminen lasketaan plussaksi.

http://www.youtube.com/watch?v=N853g9l8i4E