Blood Orange – Coastal Grooves

Domino Recordings

Dev Hynes haki tällä kertaa inspiraatiota New Yorkista.

Lahjakas, mutta levoton Devonté Hynes kokeilee tällä kertaa suurkaupungin yöllisestä tunnelmasta inspiraationsa hakevaa tanssimusiikkia.

Nuoresta iästään huolimatta Devonté Hynes on ehtinyt kokeilla jo yhtä sun toista. 2000-luvun puolivälissä hän ilmestyi kuvioihin teinipoikien tanssipunkyhtye Test Iciclesissa ja jatkoi Lightspeed Champion -nimellä julkaistujen soololevyjensä indiepopilla. Lisäksi Hynes on työskennellyt lukuisten artistien (mm. Florence + The Machine, Basement Jaxx, Theophilus London, Solange Knowles) kanssa.

Toistaiseksi Hynesin todellinen läpimurto ja kriitikkojen varaukseton ihailu ovat kuitenkin antaneet odottaa itseään. Hynesillä on epäilemättä oma uskollinen kuulijakuntansa, mutta ehkä juuri levoton genrehyppely on vaikuttanut siihen, ettei moni osaa oikein sanoa kuka tai mikä Devonté Hynes oikein on.

Hynesin uusin projekti Blood Orange syntyi hänen muutettuaan New Yorkiin. Siellä Hynesiä inspiroivat muun muassa 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun New Yorkin ball-kulttuuri (erityisesti transgender-ikoni Octavia St. Laurent ja Paris Is Burning -dokumentti) sekä Gregg Arakin new queer cinema -elokuvat. Suurimpia innoittajia olivat kuitenkin suurkaupungin yölliset maisemat ja aamuyön hetket puolityhjissä baareissa. Tämän Coastal Groovesilta myös kuulee – levyn raidoilta huokuu öisen kaupungin kiihkeys ja surumielisyys.

Musiikillisesti Coastal Grooves on tummasävyinen yhdistelmä dramaattista Morrissey-tyylistä laulua, surffikitaroita, uutta aaltoa, r&b-biittejä, 1950-luvun rock-balladeja ja Princeä.

Forget It avaa albumin kuulaalla kitarapopilla, mutta pian Coastal Grooves löytää uomansa tummanpuhuvasta, jopa alakuloisesta groovesta. Levyn ensisingle Sutphin Boulevard hiipii kuin musta auto öisillä kaduilla etsimässä syntistä viihdykettä. Kertosäkeessä se aukeaa kuin lootuskukka kitaroiden nakuttaessa itämaissävyistä melodiaa. S’Cooled tanssittaa postpunkahtavasti, I’m Sorry I Liedissä soi rautalankakitara ja Complete Failuressa liikutaan spagettiwesternien maisemissa.

Välillä, kuten kyyneleet silmissä tanssittavalla The Complete Knockilla ja princemäisella, haikean eteerisellä Champagne Coastilla, positiiviset melodiat nostavat päätään levyn mollivoittoisesta virrasta.

Coastal Groovesin soundi on pelkistetty, välillä melkeinpä demomainen. Monta kappaletta kuljettaa lähes naivistisen simppeli rumpukone, kaikuva 1950-lukulainen sähkökitara ja itämainen melodiakulku.

Hynesin kunnianhimo ei vieläkään täysin kohtaa hänen taitojensa kanssa. Coastal Groovesin tunnelma on vahva, mutta biisimateriaali ei ole aivan täyttä priimaa. Jostain syystä sellaiset netissä ihastuttaneet kappaleet, kuten loistava Dinner ja kaunis Bad Girls, on jätetty levyltä pois. Vaikutteita on napattu sieltä täältä, mutta vieläkin itse Devonté Hynes jää etäiseksi.

Parhaimmillaan Coastal Grooves kuitenkin yhdistelee onnistuneesti synkkäsävyistä tunnelmointia tanssittavaan vaihtoehtopoppiin. Yleisilme on enemmän pohdiskeleva kuin riemukas.

73 Coastal Grooves ei revi sinua hihasta tai huuda korvaasi, vaan kuiskii ja katsoo ujosti silmiin. Kannattaa ottaa Blood Orange haltuun juuri nyt, Coastal Groovesin tanssittavuuden ja surumielisen haikeuden yhdistelmä on kuin tehty loppukesän pimeneviin iltoihin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!