Black Bananas – Rad Times Xpress IV

Drag City

Jennifer Herrema (oik.) valuttaa hunajaa raastinraudan läpi.

Jennifer Herrema onnistui selviämään hengissä 1990-luvusta ja hajotti Royal Truxin ajoissa. Ehkä siksi hän on tällä hetkellä coolimpi kuin koskaan.

Huomaan usein toistelevani, että trendeillä on kymmenen vuoden karenssiaika, jonka ne ovat pannassa. Kymmenessä vuodessa luovan luokan edustajat ehtivät aikuistumaan, etabloitumaan työmarkkinoilla ja ovat lopulta valmiita suoltamaan kierrätystavarana populaarikulttuurin kuvastoon omat kultaiset nuoruusvuotensa, joiden perään nyt loputtomassa oravanpyörässä haikailevat.

Sama toistuu musiikkimaailmassa. Nostalgia on kovaa valuuttaa. Johtuneeko vuosikymmenkeskeinen aikasykli sitten siitä, että moinen jakso sopii passelisti sukupolvikokemukseen: kymmeneen vuoteen mahtuu pitkälti koko ihmisen nuoruus ja kaikki merkittävä, mitä elämässä ehtii tapahtua. Sitä on hyvä sitten kiikkustuolissa muistella.

Kierrättäminen toimii kuitenkin vain hetkellisesti. Hyvän aikaa jatkuneen ysärirevisionismin oli pakko tulla kannibalisoiduksi. Käytännössä tämä on näkynyt vaikkapa slacker-termin aggressiivisena paluuna ja lopulta yliviljelynä: Total Slacker -yhtyeen viime vuonna julkaistu debyyttialbumi Thrashin’ sekä Stuck in ’93 -biisi olivat kerrassaan nerokkaita muistelotrippejä, mutta myös kiusallisen alleviivaavia.

Black Bananasin kohdalla ei kuitenkaan tee mieli puhua nostalgisoinnista negatiivisena määreenä. 40-vuotias Jennifer Herrema yhdistelee yhtyeensä kanssa yllättävän luovalla tavalla tyttövuosiensa rockreliikkejä tämän päivän tuotantotapoihin kuulostaen kopiokissojaan tuoreemmalta, äksymmältä ja ennen kaikkea kontemporaarimmalta.

Pintapuolisin esimerkki tästä lienee Herreman laulutyyli. Royal Truxin legendaarisilla ensilevytyksillä hän kuulosti lähiökaraokessa rääkyvältä white trash -pissisteiniltä, mutta tuossa äänessä oli hätkähdyttävyyden lisäksi aina yllättävää notkeutta. Vaikutelma raastinraudan läpi valutetusta hunajasta on yhä läsnä, mutta Rad Times Xpressin omituisin tehokeino on Herreman äänen käsittely autotunella: se tekee Hot Stupid -kappaleen kertosäkeestä yhtäältä typerimmän ja siisteimmän jutun ikinä.

On herkullista ajatella, että Rad Times Xpress IV on 2000-luvun R’n’B-klubituslevy, jota Royal Trux ei koskaan tehnyt. Joskus varhaisteininä luulin, että Sheryl Crow’n All I Wanna Dossa mainittu ”country club” oli jokin musiikkigenre – se genre kuulostaisi juuri tältä. Kuin Prince coveroimassa ZZ Topin Velcro Flyta.

Haluan kuvitella, että jossain Syvässä Etelässä on olemassa diskoräkälöitä, joissa tanssitaan litran Budweiser-muovimukit kädessä aamuun asti Black Bananasia ja filtterihouse-tyylisiä Lynyrd Skynyrd -remixejä.

On vaikea kiistää, ettei levyä määrittäisi jokin, mitä kärkkäästi kutsutaan nykyindien parissa hypnagogiaksi: kollektiivisen äänimuistimme aukileikkaaminen kertakäyttömusiikin ja kaupallisen roskarockin keinoin synnyttää yllättävän vahvoja elämyksiä. Esimerkiksi alkuvuodesta julkaistu Suzanne Cianin Lixiviation-kokoelma oli mielestäni hieno osoitus siitä, kuinka mainosjinglejä kokoava albumi voi ottaa alitajunnan syöverit valtaansa tehokkaammin kuin mikään puhkisoitettu ja kanonisoitu klassikkolevy, jota on tottunut pitämään muistojensa kulminaatiopisteenä.

Rad Times Xpress operoi hieman samalla tavalla. Menneiden vuosien kuvasto kummittelee jokaisen käänteen takana. Pieni diskanttivoittoinen jakso muskulaarien riffien keskellä on se pakollinen 1980-luvun MTV-kuvastoon kuuluva hetki, jonka aikana musiikkivideossa nähdään korkeajännitelinjoja ja lautasantenneja symboloimassa kuvitetun hittibiisin soimista maailman jokaisessa radiossa. Raskaasti funkkaavat bassokuviot saavat ajattelemaan sitä kliseisintä, savuisinta ja tekokuituisinta 1970-luvun Bootsy Collins -pornoluolaa. Paitsi että radiokanavat ovat nyt menneet sekaisin ja Bootsy soittaa Black Sabbathissa.

Näitä vinjettejä Black Bananas kutoo yhteen yllättävän ehjän kokonaisuuden muodostaen. Ariel Pinkin tai James Ferraron kaltaisiin artisteihin vertaaminen ei tunnu luontevalta, koska heidän tulkintansa pophistoriasta ovat liian hajanaisia ja jättävät näkyviin selvät saumanjäljet. Rad Times taas kuulostaa menneisyyden levyltä yrittämättä vaikuttaa sellaiselta. Luonnottoman ajattomuuden vaikutelma on kuin taidokkaassa väärennöksessä: epätodellinen tunnelma alkaa hypnagogian sijaan lähennellä surrealismia.

Rad Times Xpress ei kuitenkaan tunnu analyyttiseltä tai konstruoidulta. Mutkattomuudessaan sen anti on alusta loppuun varsin putkiaivoista: Kiss ja Poison tekisivät tätä tänä päivänä, jos he olisivat parikymppisiä. Eikä kyse ole mistään hipsterbailurokista, vaan musiikista, jonka myötä juoda kaljaa töllön äärellä. Tallella ovat Royal Truxin kyynisyys ja typeryyden filosofia, joka perustui välinpitämättömyydelle rockmusiikkia ja sen konventioita kohtaan – ehkä Rolling Stonesia lukuun ottamatta.

Ja Stonesilta Black Bananas kuulostaa vain ajoittain. Se olisi liian romanttista. Parempi on kirjoittaa metalliriffin ympärille apokalyptinen päätösraita, joka kommentoi Afganistanin sotaa hampputuotannon näkökulmasta (Killer Weed). Parempi on tehdä TV Trouble -niminen biisi, joka kertoo ihan vain televisionkatselusta.

Ehkä Rad Times Xpress tuntuu minusta mainiolta levyltä juuri näinä aikoina, kun juuri mikään nykymusiikki ei tunnu enää todella pystyvän uimaan ihon alle. Se radiorock, josta ei koskaan piitannut, voi nyt toimia aikakoneen tavoin. Ehkä kuulen Rad Timesilla yhtä aikaa Dire Straitsin turhimmat renkutukset ja Roger Watersin Radio K.A.O.S:in vaikutteita, ehkä 90-luvun Aerosmithiä. Ehkä kuvittelen? Ehkä haluan vain, että eläisin ikuisesti Wayne’s Worldissa, joka on samalla Jurassic Park. Black Bananasin musiikki helpottaa illuusiota. Rad Timesia kuunnellessa on helppo tuntea, ettei halua aikuistua – haluan uskoa nuoruudenlähteeseen, josta suihkuaa kylmää kaljaa.

85 Rad Times Xpress IV on vankka annos popmuseaalisuutta ja vielä tuhdimpi kattaus luovaa typeryyttä. Menneisyys on epävarmaa ja katoavaista – Black Bananas hahmottaa sitä huumaavan, vääristävän ja dementoituneen savusumun läpi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!