Beastie Boys – Hot Sauce Committee Pt. 2

Capitol

Valkoisen hiphopin vanhemmat valtiomiehet palaavat kentille viivästysten jälkeen. Joko yli kolmekymmentä vuotta poikaenergialla toimineen yhtyeen kaivon pohja häämöttää?

Onhan tätä odotettu. Jyhkeään Bonzo-biitiin, säröbassoriffiin ja Nas-feattaukseen nojaava Too Many Rappers tuli valittua vuoden parhaaksi biisiksi jo 2009. Biisin sisältävää Hot Sauce Committee Pt1 -levyä ei kuitenkaan kuulunut koskaan. Syynä tähän oli Adam Yauchilla (MCA) paljastunut syöpäkasvain, jonka nujertaminen vei niin kauan, että Beastie Boys päätti hypätä suoraan levysarjan kakkososaan: näin se ei ole ensinkään myöhässä, vaikka siinä onkin sattumalta samat biisit kuin ykkösosalla!

Beastie Boysin muhevia old school -vaikutteita esitellyt To the 5 Boroughs (2004) antoi aihetta iloon tuhdisti remeltävällä ja mukaansatempaavalla otteellaan. Nyt sama riemastus toistuu, tosin entistäkin vahvempana ja vapaamuotoisemmalla tatsilla toteutettuna.

Check Your Head -levyllään (1992) Beastie Boys tavoitti tällä saralla lakipisteensä: levy on edelleen mestarillinen sekoitus funkia, punkia, vanhan liiton hiphopia sekä pidäkkeetöntä rytmimusiikin vapaalentoa.

Hot Sauce Committee Pt. 2:lla kolmikon touhu on aika pitkälle samanlaista, ainakin levyn ihastuttavan levottoman yleistunnelman osalta. Mukana on koneellisesti ja orgaanisesti toteutettua isoa biittiä, paksuja pörinöitä ja enemmän tai vähemmän matalaotsaista, honottavaa räppäystä, joka kuulostaa parhaimmillaan järjettömän riemastuttavalta. Pää nytkyy, jalka nytkyy, aivot nytkyy.

Eklektisellä levyllä on useampiakin kohokohtia, Too Many Rappers toki etunenässä. Säröbasson kuljettama Say It surisee kuin kiukkuinen ampiainen ja paljastaa yhtyeen punk-juuret. Suoraan sen ytimeen päästään erinomaisella, ehdalla punk-raidalla Lee Majors Come Again.

Santigoldin feattaama Don’t Play No Game That I Can’t Win keinuu massivisella reggae-laivalla ja tuo tyylillään mieleen yhtyeen uran heikoimmat hetket viime vuosituhannen lopulta.

Levyn omituisimman tekeleen, efektisekoilu Tadlock’s Glassesin, sekä pari muuta lyhyttä höpöraitaa olisi toki voinut jättää pois, mutta tuovat ne sekoilutkin pikantin virnuilevan lisänsä tähän monimuotoiseen kokonaisuuteen.

Hot Sauce Committee Pt. 2 on yhtä riemua alusta miltei loppuun. Aivan mittaansa se ei jaksa kantaa vaan olisi liki täydellinen paketti hiukan typistettynä – siis kolmen vartin sijaan samassa reilun puolen tunnin LP-mitassa, jossa kaljanhuuruinen party-rap-rock-klassikko, debyytti Licence to Ill (1986) optimaalisesti ilmensi kolmikon ilkikurisen remellyksen tenhon.

Yhtä kaikki, Hot Sauce Committee Pt. 2 on pirun hyvä levy: poikamainen, sopivan hajanaisena heittelehtivä ja rytmijalan taatusti aktivoiva riemurasia. Se on niin intomielinen ja kaikkiaan niin oivallinen, ettei pitkän linjan fani viisikymppisiltä rap-kroisoksilta moista suoritusta enää uskaltanut odottaa.

82 Beastie Boys onnistuu riemastuttamaan veijarimaisella rytmimusiikillaan yhä suuresti. Tällaista railakkaan matalaotsaista meuhkaamista ei tee kukaan paremmin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!