Bat For Lashes – The Haunted Man

EMI

Natasha Khan nähtiin kesällä Provinssirockissa.

Bat For Lashesin kolmas levy kulkee niin vimmaisuuden kuin haurauden läpi valloittavana kertomusten tulvana. Se on kuin uni, joten arvioitakoon se sellaisena, kappale kappaleelta.

Lilies. Unen alkumetrit. Nukkuminen on vielä hiukan hapuilevaa ja raukean unisuuden rajamailla voi vielä kuulla ympäröivän huoneen öisiä, hiljaisia ääniä. Komea, hiljalleen äänimaisemaltaan laajeneva aloitus, joka tasapainoilee seesteisen levollisuuden ja mielikuvituksen syvempien näytelmien välillä. Kahlaamme unen liljoihin kuin öisen metsäpolun pimeään.

All Your Gold. Onpas levotonta. Tässä vaiheessa uneksija kierii ehkä hivenen ahdistuneena lakanoissaan. Voi tätä vimmaa ja kiihkeyttä. Kuultavissa on kitaroiden toistuvaa, liikkeeseen houkuttelevaa mourahtelua ja jossain kilkattaa lyömäsoitinten jalat levottomaksi tekevä tulva. Ei tämä mikään painajainen ole, vaikka uni on hengästyttävä, tämä on herkän utelias seikkailun aloitus, hetki kun sankari karistaa aiempien menetysten murheet hartioiltaan, vaikka se vähän hirvittääkin.

Horses of the Sun. Matkaan! Uneksija ja jostain vierelle ilmaantunut kumppani hyppäävät satulaan ja matkaavat halki vuorten ja laaksojen. Maisema rynnii ohi sivuilta kuin Björkin Jógan musiikkivideossa. Uneksijan makuuhuoneen öiset äänet ovat häipyneet äänimaisemasta, jäljellä on hevosten laukka, tuulessa ylväänä hulmuavat hiukset ja jossain horisontissa kohoava aurinko, jonka lämpöön varsinkin näin marraskuussa on helppo kaivata.

Oh Yeah. Ratsastuksen päätyttyä aukeaa uneksijamme eteen hämmentävä näky: joukko kuorolaulajia toivottaa tämän tervetulleeksi rantaan, jonka kivikkoihin iskeytyvät elektroniset ääniaallot. Edessä siintää tummasävyinen meri, jonka laineilla kuoron hoilaamat oh yeah -hokemat ja kumiveneessä yksin kitaraa näppäilevän Chris Rean vähemmän vaikuttavat melodiantyngät kohtaavat. Tämä on kai se unen osuus, joka unohtuu mitäänsanomattomuutensa vuoksi mielestä heti heräämisen jälkeen.

Laura. Unilla on se etu muuhun fiktioon nähden, että ne voivat tehdä edetessään jyrkkiäkin käännöksiä juonessaan ja puitteissaan, ilman että vastaanottaja hermostuu ja lähtee lätkimään. Nyt käy juuri näin. Uni vie kirkkaisiin saleihin, kristallikruunujen ja tanssiaisiltojen kimallukseen. Ja siinä on tähtemme. Tarkkailumme kohteena kynttilöiden valossa hehkuva kaunotar. Laura, lumoavan eteerinen, koskemattoman jumalainen olento, jonka jokainen poika tahtoo. Voi tätä klassisista draamoista perittyä paatoksen määrää. Ihastuttavaa vaikka vähän kornia.

Winter Fields. Ja sitten tanssisali vaimenee. Tulee kylmä ja takkaan täytyy tehdä tuli. Laittiakin näyttää vaihtuneen parketista kuluneen skandinaavikseksi lautalattiaksi. Unemme päähenkilö on yhtäkkiä jossain ullakolla, ikkunat ovat huurussa ja ulkona on kylmä. Tai ehkä hän onkin autossa keskellä tuntemattomia tienoita. Kuurnaisten maiden yllä kaikuu puhallinten haikea sointi ja jousien veren jähmettävä vingunta. Syvä on tämä uni nyt, ja kovin koskettava.

The Haunted Man. Vakaviin sävyihin suistunut unemme jatkuu talvisilla mailla. Jossain soi sotamiesten rumpu, taitaa olla jokin vanha aika, jota on vaikea nimetä. Ei muinainen, ei nykyinen. Sotilaat laulavat usvaisen horisontin ja lumisten kumpujen takana. Jos nukkuisimme uneksijamme vieressä ja heräisimme keskellä yötä, kuulisimme tämän kuorsaavaan vaimeasti, mumisten ajoittain huolestuneita sanoja, sillä unessa kaaos yltyy askel askelelta ja tunnelma on raskas.

Marilyn. Usva hälvenee. Maa sulaa. Pimeydestä nousee kimaltava hahmo, jonka myyttisiin mittoihin yltyvä kauneus häikäisee. Ehkä se on supervoimia saanut Natasha Khan, jonka ääni soi kuin tähdeltä toiselle kulkeva aaria halki avaruuden. Unessa levollisuuskin voi olla mahtipontista.

A Wall. Rytmi kiihtyy ja maa halkeilee kulkijan alla. Siitä lohkeava pala nousee ilmaan ja kuljettaa halki viidakkojen ja elektronista lämpöä hehkuvien juhlavalojen. Jossain hämärän rajamailla näkyy tanssijoita. Metsästyshuutojen ja villiintyneiden urkujen yhdistelmä saa jalat nykimään. On kosmisten etkojen aika. Eivät ne ihan mielettämöt bileet ole, muttei niistä kotiinkaan halua lähteä.

Rest Your Head. Bileet ovat ohi, vaikka joku vielä yrittää hytkyä musiikin tahdissa. Kosmisen juhlapaikan ääriviivat haipuvat ja tilalla on aamuyön haikea alakulo ihan tavallisen yökerhon tanssilattialla. Pullot kierivät lattialla. Uneksijamme lipuu kohti valvetta, silmäluomien raoista vilahtelee jo makuuhuoneen aamuinen harmaus.

Deep Sea Diver. Unimaailma keinuu ja murenee pala palalta. Mutta vaikka uneksijamme herää harmaaseen arkiaamuun jossain tämän jokapäiväisen todellisuuden ytimessä, on hänen kasvoillaan hymy, ja on hänen mielensä toiveikas ja huojentuneen liikuttunut. Olipas se uni. Aikamoinen kyyti.

86 Parista vaisummasta kappaleestaan huolimatta The Haunted Man on ehjä ja mielikuvitusta kutkuttava teos, joka lujittaa entuudestaan tekijänsä asemaa tämän hetken mielenkiintoisimpien pop-laulunkirjoittajien joukossa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!