Bad Sports – Kings of the Weekend

Dirtnap Records

Pahat Urheilut, nuo täginkääntäjät Teksasista.

Teksasilaisyhtye pistää toisella levyllään haisemaan wanhan ajan tyyliin.

Joskus saatat haluta paahdetun kyyhkynrinnan, glaseeratun lampaanniskan tai grillattujen katkarapujen sijaan hiukan rahvaanomaisempaa evästä: rasvaisia ranskalaisia, käristettyä makkaraa ja jotain helvetin epäilyttävää kastiketta. Tällaisessa tapauksessa voisit valita paljon huonomminkin kuin Dentonista, Teksasista kotoisin olevan Bad Sportsin.

Bad Sports ei keksi toisella albumillaan Kings of the Weekend, tunnettua latteutta käyttääkseni, pyörää uudelleen. Se luikertelee pimeiltä sivukujilta kauhtuneet nahkarotsit niskassaan ja stiletit kiiltäen himosta hikisissä kourissaan.

Mitä siitä, jos takki onkin isoveljen vanha ja hiukan väljä? Näyttää se silti helvetin hienolta. Vanha kääntöveitsi ajaa asiansa aivan yhtä mainiosti kuin uusikin.

Kings of the Weekendillä Bad Sports loihtii koukuttavan keitoksen perinteistä garagepunkia, jonka keskeisiä vaikutteita ovat niinkin tutut nimet kuin The Clash ja Ramones. Mukana on myös hyppysellinen varhaista The Jamia ja Flamin’ Grooviesin helisevää voimapoppia. Uudemmista esikuvista tulee mieleen 2000-luvun alussa vaikuttanut, Bad Sportsin tapaan Dirtnap Recordsille levyttänyt Exploding Hearts, jonka ura loppui traagiseen auto-onnettomuuteen vain yhden levyn jälkeen.

Off Switch aloittaa Kings of the Weekendin aggressiivisesti, mutta jo seuraavalla kappaleella, ramonesmaisella Can’t Just Be Friendsillä, albumi asettuu tyylilliseen uomaansa. Tästä hypellään energisen rock’n’roll-ramalaman ja rauhallisemman tunnelmoinnin välillä, melodiaa koskaan unohtamatta. Slovareihin ei tuhlata aikaa.

Garagepunkia on tehty 1960-luvun puolivälistä saakka ja sitä tullaan epäilemättä vääntämään hikisissä treenikämpissä, kunnes rakas aurinkomme muuttuu punaiseksi jättiläiseksi ja nielaisee maapallon, joten tyylin huippulevyjen synnyssä avainasemassa ovat huippubiisit. Sellaisten tekemisen Bad Sportsin veijarit osaavat: Sweet Sweet Mandi, Inside and Out, I May Be Cruel, You Don’t Wanna Know, Someday in the Future ja etenkin upea, surumielinen Teenage Girls ovat tyylinsä muotovalioita.

Retroilevassa rockissa on aina vaarana lipsua homenokkaiseen levykokoelman esittelyyn. Bad Sports ei kuitenkaan sorru tylsään kopiointiin tai obskuureihin viittauksiin. Vaikka sen vaikutteet ovat selvästi kuultavissa, se onnistuu kuulostamaan raikkaalta. Kings of the Weekend tuntuu jotenkin funktionaaliselta – se sisältää juuri tarvittavat ainekset toimivaan rock-levyyn, ei enempää, eikä vähempää.

89 Kings of the Weekend on konstailematon, poikamaisen innokas ja kiitettävän epäironinen levy. Napakympin kirkkaimman keskikohdan se missaa vain siksi, ettei se sisällä mitään, mitä ei ole kuultu aikaisemminkin. Jos rockin tulevaisuuden sijaan maistuu annos sen menneisyyttä, tätä maukkaampaa esimerkkiä ei heti tule mieleen.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!