Popklassikot 1988

Huhtikuussa kuuntelimme vuoden 1988 järisyttävimpiä kappaleita. Uusi biisi joka päivä!
Popklassikot 1988 – kuuntele tästä!

Popklassikot 1988 – kuuntele tästä!

Vuoden 1988 klassisimmat popkappaleet Elephant Stonesta Freak Sceneen parin hiirenklikkauksen päässä!

#1 Dinosaur Jr. – Freak Scene

#1 Dinosaur Jr. – Freak Scene

”Dinosaur Jr.:n estetiikan täydellisin ilmentymä, kappale, jolla yhtyeen sekoitus korvia vihlovaa meteliä, apaattisen uneliasta, hädin tuskin hereillä pysyvää laulua ja upeita melodioita sekoittui yhdeksi indierockin hienoimmista klassikoista.”

#2 The La’s – There She Goes

#2 The La's – There She Goes

Kaksi minuuttia ja neljäkymmentä sekuntia kirpaisevan kaunista kitarapoppia.

#3 N.W.A. – Straight Outta Compton

#3 N.W.A. – Straight Outta Compton

Gangsta rap ei syntynyt N.W.A:n myötä, mutta ilmiöksi comptonilaiset sen ainakin nostivat.

#4 Sonic Youth – Teen Age Riot

#4 Sonic Youth – Teen Age Riot

”Teen Age Riotin ja Daydream Nationin avulla Sonic Youth todisti, että rockbändi voi olla yhtä aikaa sekä Ramones että King Crimson.”

#5 Public Enemy – Don’t Believe the Hype

#5 Public Enemy – Don't Believe the Hype

”Public Enemyyn kuuluvat höyryävät katukaivot, avoimet ikkunat, jostain elämääsi hiipivä röökinhaju. Tämä musiikki tunkeutuu tajuntaan kuin naapuriesi elämä kuumana kesäpäivänä.”

#6 The KLF – What Time Is Love?

#6 The KLF – What Time Is Love?

Haluaisitko sinä löytää lampaan ruhon portailtasi, Markus Hilden kysyy.

#7 Pet Shop Boys – Left to My Own Devices

#7 Pet Shop Boys – Left to My Own Devices

Neil Tennant kiteyttää Pet Shop Boysin korkeaa ja matalaa kulttuuria yhdistelevän poptaiteen syvimmän olemuksen kahdeksaan sanaan.

#8 Morrissey – Everyday Is Like Sunday

#8 Morrissey – Everyday Is Like Sunday

Kuvittele englantilainen merenrantakaupunki sesongin ulkopuolella, pysähtyneestä ja väljähtäneestä maailmasta, jossa kaiken nähdyn päällä värjyy rasvatahrjoja kuin teessä, jota laulun puhuja kutsuu kuulijan nauttimaan.

#9 Inner City – Big Fun

#9 Inner City – Big Fun

”Detroit-teknoa kuvattiin alun perin vertauksella, jossa George Clinton olisi juuttunut Kraftwerkin kanssa hissiin pelkkä syntetisaattori mukanaan. Ytimekkäämmin ei Big Funin vetävien rytmien ja jäisten ujellusten yhdistelmää voisi kuvailla.”

#10 Pixies – Where Is My Mind?

#10 Pixies – Where Is My Mind?

”Where Is My Mind on oodi kommunikaatiovaikeuksille, niin ihmisten toistensa välisille kuin oman minän ja tiedostamattoman välisille kuiluille.”

#11 Mudhoney – Touch Me I’m Sick

#11 Mudhoney – Touch Me I'm Sick

”Vuonna 1988 AIDS oli uusi yhteiskunnan kauhu, ja Touch Me I’m Sick leikittelee nimenomaan sillä. Se yhdistelee irvailevaa rappiota perinteiseen intiimin kanssakäymisen kutsuhuutoon tehden siitä suorastaan irvokasta.”

#12 The Church – Under the Milky Way

#12 The Church – Under the Milky Way

”Under the Milky Way on kuitenkin notkea mestariteos – se viihtyy yksin sekä seurassa ja on aina yhtä upeaa kuultavaa, kajahtivatpa sen sävelet orkesterimontusta tai baarijakkaralta.”

#13 Womack & Womack – Teardrops

#13 Womack & Womack – Teardrops

”Kuten niin monet maailman hienoimmista popkappaleista, Teardrops saa polttoaineensa menetetystä onnesta ja menetystä seuraavasta katumuksesta.”

#14 The Go-Betweens – Streets of Your Town

#14 The Go-Betweens – Streets of Your Town

Australialaisyhtye käsittelee miesten ja naisten välisiä juttuja sellaisella yhtäaikaisella avoimuudella ja hienostuneisuudella, että puhutaan palkintoluokan englanninkielisestä kirjallisuudesta.

#15 My Bloody Valentine – You Made Me Realise

#15 My Bloody Valentine – You Made Me Realise

Se sumenee, kun sitä yrittää tarkastella läheltä. Se artikuloi tomerasti mutta epäselvästi. Se lepattaa kuin kaitafilmin loppuriekale.

#16 Erasure – A Little Respect

#16 Erasure – A Little Respect

”Suositellaan A Little Respect -kappaleen julkaisua singlemuodossa. Tavoitteena popklassikko ja listamenestys.”

#17 Salt-n-Pepa – Push It

#17 Salt-n-Pepa – Push It

”Salt-n-Pepa oli Lil’ Kimiä ennen Lil’ Kimiä, Nicki Minajia silloin, kun Nicki Minaj oli tarhaikäinen.”

#18 Nick Cave & the Bad Seeds – Mercy Seat

#18 Nick Cave & the Bad Seeds – Mercy Seat

Mercy Seat tavoittaa täydellisesti ja lopullisesti sen paranoidisen ja myyttisen countryn painajaismaailman, jota Cave oli koko siihen astisen uransa tavoitellut.

#19 Fine Young Cannibals – She Drives Me Crazy

#19 Fine Young Cannibals – She Drives Me Crazy

Arttu Tolonen mehustelee riivaava virveliä ja ER-kitaraa.

#20 Q Lazzarus – Goodbye Horses

#20 Q Lazzarus – Goodbye Horses

Yksi vuoden 1988 suurimmista popklassikoista oli kappale, jota kovin moni ei kuullut vuonna 1988.

#21 Another Sunny Day – Anorak City

#21 Another Sunny Day – Anorak City

Vajaat 140 sekuntia ramonesmaista ja epämaskuliinista kitararänkytystä, josta muodostui lopulta koko indiepop-skenen utopia-anthem.

#22 Prefab Sprout – Cars and Girls

#22 Prefab Sprout – Cars and Girls

”Paddy McAloonin kappaleista on aina välittynyt lapsenusko popmusiikkiin. Miehellä on poikkeuksellinen tyylitaju, ja siksi hänen lauluissaan toistuvat kristinuskon käsitteet ja americana-kliseet toimivat melankolian joukossa”, Gaius Turunen kirjoittaa.

#23 Tanita Tikaram – Twist in My Sobriety

#23 Tanita Tikaram – Twist in My Sobriety

Tällä kertaa kyse on kaikkein eniten Äänestä. Tummuudessaan ja pidätellyssä intensiteetissään se tuo mieleen alkusyksyn yöt, kun mitään ei enää näe, mutta kaikkialla on aavistuksia suurista tunteista.

#24 Fugazi – The Waiting Room

#24 Fugazi – The Waiting Room

”13 Songsilta välittyy se vastaansanomaton into ja ihailtava omaehtoisuus, jolla Ian MacKayen vetämä ryhmä työtään teki”, Anton Vanha-Majamaa ihastelee.

#25 Yello – The Race

#25 Yello – The Race

Hyvä, että tämän sveitsiläisen duon charmia tihkuva, juuri sopivalla ripauksella huumoria maustettu musiikki kelpaa edes välillä suurellekin yleisölle, Antti Koivumäki kiittelee.

#26 Yazz & the Plastic Population – The Only Way Is Up

#26 Yazz & the Plastic Population – The Only Way Is Up

Me tarvitsemme Yazzin The Only Way Is Upin kaltaisia positiivisia ja tanssittavia kappaleita tuomaan iloa elämäämme mahdollisten vastoinkäymisten keskellä, Markus Hilden julistaa

#27 The House of Love – Christine

#27 The House of Love – Christine

”Christine edustaa kaikkea sitä, mikä teki The House of Lovesta erikoislaatuisen. Sen soundi on utuinen ja laiska kuin helteinen kesäpäivä, jonka auringon paisteessa mieli leijailee jossain unen ja valveen rajamailla.”

#28 Danzig – She Rides

#28 Danzig – She Rides

Pienet miehet tekevät usein loistavaa musiikkia, Mervi Vuorela, 159 cm, julistaa.

#29 Bad Religion – Do What You Want

#29 Bad Religion – Do What You Want

#30 The Stone Roses – Made of Stone

#30 The Stone Roses – Made of Stone

Vuonna 1988 Suomessa juuri kukaan ei tiennyt vielä mitään Madchesterista eikä manchesterilaisesta The Stone Rosesista.

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress