1990-luvun loppupuolella Cornershopin, Beckin ja The Beta Bandin postmoderni ja kollaasinomainen kirpputorisoundi näytti hetken musiikin tulevaisuudelta. Kuinkas sitten kävikään? Kimmo Vanhatalo tutkii
Minä voin kuunnella Dry The Rainia ja kuvitella kappaleen kertovan sydänsuruistani. Tai työttömyydestäni. Tai vaikka siitä täysi-ikäistymisen kynnyksellä kalvavasta tunteesta, että seisoo yksin maailman tuulissa, eikä kukaan ymmärrä.
Moni yhtye ei selvinnyt ehjin nahoin 90-luvun brittipophuumasta. Ville Aalto spekuloi, mitkä niistä olisivat menestyneet paremmin tällä vuosikymmenellä.
