Vuosi nolla – neljä Trent Reznorin ylittämättöntä merkkipaalua

NIN2013

”Olen miettinyt jo pitkään, että NIN:n on aika kadota joksikin aikaa”, kirjoitti Trent Reznor Nine Inch Nailsin nettisivuille vuonna 2009. Elettiin eräänlaista NIN-julkaisujen huippukautta: edellisenä vuonna ilmestyi pitkäsoitto The Slip sekä The Ghosts I-IV, neliosainen instrumentaalikokoelma. Jälkimmäinen herätti ajatuksen siitä, että jos muuta ei enää löydy julkaistavaksi kuin aiemmin julkaisukelvottomiksi todettuja instrumentaalimaalailuja, niin Halo-julkaisut taitavat olla lopussa. Ehkä oli jo korkea aika laittaa pillit pussiin ja lähteä kattavalle jäähyväiskiertueelle.

Se, mihin allekirjoittaneen tikapuuhermosto ei vähemmän yllättäen riittänyt, oli NIN:n telakoitumisen ja Ghosts-julkaisujen rooli Reznorin käyntikorttina Hollywoodiin. David Fincher tarttui syöttiin huomatessaan tarvitsevansa musiikkia vuoden 2010 The Social Network -elokuvaan. Keskinkertaisen elokuvan tyylikäs ambient-musiikki toi sekä Reznorille että tämän ääniraitakumppanille Atticus Rossille Oscarin parhaasta elokuvamusiikista.

Kaikille, jotka muistivat Nine Inch Nailsin jo klassikoksi muodostuneen Woodstock-keikan herran vuodelta 1994, tämä tuli yllätyksenä. Itsetuhoisesta sekakäyttäjästä tuli  salonkikelpoinen Oscar-voittaja.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Viime maanantaina Trent Reznor ilmoitti Pitchfork-musiikkimedian kautta Nine Inch Nailsin tekevän kauan odotetun paluun. Luvassa on pitkälle ensi vuoteen kestävä maailmankiertue, joka alkaa tänä kesänä. 47-vuotias Reznor kertoo tiedotteessa luoneensa Nine Inch Nailsin uudelleen. NIN:n uusi kiertuekokoonpano koostuu King Crimsonin kitaristilegenda Adrian Belew’sta, aiemmilta kiertueilta tutusta Alessandro Cortinista ja Ilan Rubinista (Lostprophets, Paramore) sekä Josh Eustistä (Telefon Tel Aviv) ja Jane’s Addictionissa bassoa soittaneesta Eric Averystä.

Vain massiivinen kiertue on vahvistettu, mutta myös uusi levy on todennäköisesti luvassa. Viime vuoden lopulla uutisoitiin Reznorin paljastaneen uuden Nine Inch Nails -materiaalin olevan työn alla.

Reznor ei ole ilmoittanut uudesta NIN-levystä muuta kuin sen, että sitä työstetään, mutta se voi putkahtaa ilmoille milloin tahansa – luultavimmin ennen kiertuetta, josta on tätä kirjoittaessa paljastettu kaksi kesäfestivaalikeikkaa. Levyyn voi liittyä yearzeromaista mystiikkaa tai ehkä törmäämme varoittamatta uuden levyn latauslinkkiin joku kaunis aamu. Luultavasti levy on jo kokonaisuudessaan valmis. Jos pitää paikkansa, että Reznor on miettinyt koko Nine Inch Nailsin uudestaan, sisältöä emme voi kuin arvailla. Dubstepiä? Räppiä? Teollisuusbluegrassia?

Arvaillessa on hyvää aikaa katsastaa Nine Inch Nailsin levytyshistoriaan ja keskittyä neljään Reznorin merkkiteokseen, joiden tasolle tulevan NIN-materiaalin on yllettävä ollakseen merkkiteos.

Hennosti entistäkin syvemmälle

Ensimmäinen NIN-pitkäsoitto julkaistiin jo vuonna 1989, ja julkaisutahti on ollut sittemmin kiivas:  Halo-numerointeja on tähän mennessä kertynyt jo 27 kappaletta. Lisäksi muutamia julkaisuja on julkaistu Halo-merkin ulkopuolella. Myös Reznorin elokuvamusiikki on julkaistu erilaisella numeroinnilla.

Sekä Social Networkin ja sitä seuranneen The Girl With the Dragon Tattoon elokuvamusiikki että Reznorin vaimonsa kanssa perustama How to Destroy Angels nähtiin merkkinä Reznorin aikuistumisena. Aikuistumisesta puhuessa tarkoitetaan yleensä sitä, että artisti rauhoittuu, lopettaa aggressiivisen ja kovaäänisen rock-musiikin tekemisen ja keskittyy kauniiden popmelodioiden rakentamiseen. Tiivistäen: sekoilu seestyy, jopa tylsistyy.

Popmelodiat ovat olleeu alusta saakka tärkeä osa Nine Inch Nailsia, mutta kaikkein selkeimmin niitä kohti Reznor suuntasi  vuonna 1999 The Fragile -tuplalevyllä. Brokenilta ja Downward Spiralilta tutusti räiskyvä rikkinäinen raivo oli hiekkapuhallettu jokseenkin raa’an hienostuneeksi ja ytimekkääksi ahdistukseksi.

Fragile_cover_big

Kun The Fragilea edeltävä albumi Downward Spiral julkaistiin vuonna 1994, kiertueelle lähtenyt NIN oli Reznorin sanojen mukaan vielä suhteellisen pieni bändi. Kiertue kesti kaksi ja puoli vuotta. Sen päättyessä kaikki oli toisin.

”Minulla oli rahaa ja kaikki olivat nuolemassa persettäni. Minulla oli ystäviä, joita en edes tuntenut. Huomasin kuinka muutuin kiertueella. Pystyin käyttäytymään ihmisiä kohtaan todella paskasti ja sain silti kaiken mitä halusin. Se mitä minulta puuttui oli henkinen täyttymys”, kertoi Reznor vuoden 1999 lokakuussa Rolling Stonelle.

Kun nämä asiat alkoivat painaa mieltä, sukelsi mies täyttä häkää kohti uusia projekteja, kuten esimerkiksi Marilyn Mansonin uran käynnistäneen Antichrist Superstar -albumin tuottamiseen. Levyn tuottaminen oli kuin jatkuvalla kiertueella olemista ilman liikkumista minnekään. Ja kun Mansonin jengi jatkoi matkaa, Reznor huomasi olevansa tyhjän päällä. Tie vei psykiatrille, mutta ei pitkäksi aikaa.

”En halunnut, että joku jatkuvasti muistuttaa minua asioista, joista en pidä, kuten lääkityksen aloittamisesta. Mutta koko prosessi sai minut huomaamaan, että en enää pitänyt itsestäni ja minun oli selvitettävä itseni kanssa asioita.”

Se, mitä seuraavaksi tapahtui, on kuultavissa The Fragilen molemmilta levyiltä. Reznor päätti matkata Big Suriin, Kalifornian rannikolle, jossa monet amerikkalaisen kulttuurin edelläkävijät Henry Milleristä Hunter S. Thompsoniin ja Jack Kerouaciin ovat asuneet. Tarkoitus oli elää Big Surin jyrkänteellä mökissä ja työstää The Fragilea. Pieleen meni. Tumma tuuli alkoi puhaltaa vimmalla ja Reznorille tuli jatkuvasti kasvavan ahdistuksen lisäksi – tai juuri sen vuoksi – kirjoitusblokki: musiikkia ei syntynyt. Oli aika kohdata demonit.

”Päätin, että jos haluan tappaa itseni, teen sen nyt ja säästän kaikki turhalta vaivalta, tai hoidan itseni kuntoon”, kuvaa Reznor ajatuksiaan jyrkänteeltä.

Kaikeksi onneksi Reznor päätti hoitaa päänsä kuntoon, tai ainakin yrittää sitä. Päihteily oli silti apina Reznorin harteilla. NIN-mies kävi läpi vieroitushoidon äänittäessään The Downward Spiralia, mutta The Fragilea tehtäessä kupittamisen houkutus kävi liian kovaksi. Se oli esimakua tulevasta: The Fragilen kiertueella Reznor lähes kuoli heroiinin yliannostukseen vuonna 2000.

Levynteko sai jatkua Nothing-studiolla New Orleansissa, tällä kertaa muun muassa The Smashing Pumpkinsia tuottaneen Alan Moulderin kanssa. Lähestymistapa oli kokeellinen: sääntönä oli, että kaikkea kokeillaan.

Kahdessa vuodessa The Fragile kasvoi hajanaisista instrumentaalipalasista kaksituntiseksi matkaksi meren äärellä. Sen kokeileva introverttius ja orgaaninen, kasvava ahdistus oli jotain aivan uutta NIN-yleisölle eikä tuplalevy käynyt yhtä hyvin kaupaksi kuin sen edeltäjä. Hauskana yksityiskohtana levystä mainittakoon, että Dr. Dre mainitaan The Fragilen krediiteissä apulaismiksaajana.

Nimiraita The Fragile toimii osuvana ajankuvana Nine Inch Nailsista uran puolivälissä vuonna 1999.

Merkkipaalu #1: The Fragile

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kun pysähtyminen ei ole enää vaihtoehto

Vuoden 1994 The Downward Spiralilla on kuultavissa monia samoja teemoja kuin sitä seuranneella The Fragilella, ja laajemmin sanottuna kaikissa NIN-julkaisuissa: pelkoa ja ahdistusta, mutta ennen kaikkea pyhää vihaa lähentelevää raivoa. Alaspäin mennään, ja kovaa. Äänite on itsetuhon tiivistymä, jonka rupisen uhkaava mekaanisen epätoivon äänimaisema on karu ja lohduton. Se on Nine Inch Nailsin suurin kaupallinen menestys ja myi Yhdysvalloissa yli neljä miljoonaa. Itsetuho myy.

The_Downward_Spiral_Deluxe_Edition

Albumi äänitettiin Los Angelesissa vuonna 1993 Reznorin etsiessä kaupungista sopivaa taloa studiolleen. Kaikkein mielenkiintoisin talo oli rakennus, jossa Charles Manson LSD-kultteineen murhasi näyttelijä Sharon Taten vuonna 1969. Reznorin mukaan kyse oli yhteensattumasta, eikä hän tiennyt talon historiasta tehdessään kauppoja. Kaikesta huolimatta studio rakennettiin taloon, joka sai nimekseen Le Pig. Manson oli maalannut tekstin ”Le Pig” talon oveen Taten verellä.

Reznor kertoi Rolling Stonelle vuonna 1997 kohtaamisesta Sharon Taten siskon kanssa. Jostain syystä hän ymmärsi vasta silloin, että hänen talossaan on murhattu ihminen erityisen raa’alla tavalla.

”Ajattelin, että vitut Charles Mansonista. Sinä iltana, kun menin kotiin, itkin. Koko tapaus sai minut ymmärtämään asian toisen puolen”, Reznor kertoi.

Samassa osoitteessa äänitettiin osittain myös vuonna 1992 julkaistu Broken, joka on lyhyt, raskas ja väkivaltainen johdatus The Downward Spiraliin. Kuuluisa talo on nähtävissä Gave Up -biisin amatöörimaisessa, mutta sitäkin sympaattisemmassa  musiikkivideossa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Reznorin muuttaessa talosta 18 kuukautta myöhemmin, Downward Spiralin äänitysten valmistuttua, hän vei mukanaan talon etuoven. Se asennettiin miehen New Orleansin studion etuoveksi, jossa se on tälläkin hetkellä.

The Downward Spiral on kattava konseptilevy pullollaan monipuolisia teoksia, joista esimerkiksi Closerista ja Hurtista voi käyttää nimitystä moderni klassikko. Closer on Reznorin härski versiointi kutulaulusta ja Hurt, jonka alkuperäinen versio on kaikessa avoimuudessaan todella koskettava, elää omaa elämäänsä Johnny Cashin versiomana.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Näistä hienoista lauluista huolimatta pitkäsoiton raastavaa lohduttomuutta kuvaa ehkä onnistuneimmin sen loppupäästä löytyvä Reptile, joka on laahaavassa ja konepainotteisessa raskaudessaan kenties kaikkein toimivin Reznorin teollisuuslokeroon osuva Nine Inch Nails -laulu.

Merkkipaalu #2: Reptile

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Clevelandin vihaisimmasta siivoojasta rocktähdeksi

Ennen The Fragilea, The Downward Spiralia ja Brokenia julkaistiin vuoden 1989
Pretty Hate Machine. Trent Reznor asui vielä lapsuusmaisemissaan Clevelandissa, Ohiossa, ja työskenteli öisin huoltomiehenä ja siivoajana eräällä studiolla. Kun studio ei ollut käytössä, sai Reznor tilaisuuden äänittää demoa, jonka nimeksi tuli Purest Feeling. Reznor soitti suurimman osan demon materiaalista (koskettimet, rumpukoneet, kitarat ja samplerit) itse. Sekvensointi tehtiin sekä demon että siitä kummunneen Pretty Hate Machinen osalta kokonaan MacIntosh Plus -tietokoneella, eli tällä:

800px-MacIntosh_Plus_img_1317

Reznor kertoo tuolloin käyttäneensä myös Commodore 64:ää MIDI-sekvenssien ohjaamiseen.

Purest Feeling päätyi TVT Recordsille, joka antoi Reznorille mahdollisuuden alkaa työstää Pretty Hate Machinen materiaalia. Tälläkin kertaa Reznor äänitti lähes kaiken levyn musiikista itse, apunaan itse valitsemiaan tuottajia. Tästä tuli toimiva tapa, ja Nine Inch Nails muotoutui lähes kokonaan Reznorin ympärille.

Levystä tuli yksi ensimmäisistä indie-julkaisuista, joka ylitti platinamyynnin rajan. Vuonna 2003 se oli myynyt Yhdysvalloissa jo tripla-platinaa.

Halo-2

Pretty Hate Machine on kestänyt aikaa todella hyvin, vaikka sen ajan studiotekniikka ei ollut lähelläkään tasoa, jolla Reznor myöhemmin tottui luomaan musiikkia. Siitä huolimatta biisien konemaisemat syntetisaattoreineen voisivat aivan hyvin olla eilen julkaistulta levyltä. Siinä on kuultavissa vankkoja vaikutteita Reznoria inspiroineen amerikkalaisen teollisuusrockin pioneerin Ministryn debyyttilevystä. Kuten Pretty Hate Machine, myös Ministryn With Sympathy koostuu enimmäkseen synapopista – ei tosin yhtä tummasävyisestä ja kitaroilla ryyditetystä sellaisesta.

Pretty Hate Machinen avausraita Head like a Hole on hyvä esimerkki ja antaa vahvaa ennakkoa Trent Reznorin loisteliaasta melodiantajusta.

Merkkipaalu #3: Head Like a Hole

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kiinnostaako Nine Inch Nails enää ketään?

The Fragilen jälkeen uutta Nine Inch Nails -julkaisua saatiin odottaa kuuden vuoden ajan. Ongelmainen Reznor käytti tuon ajan selättääkseen pahimman ongelmansa. Alkoholismi oli viemässä häneltä hengen, joten kurssia piti muuttaa pysyvästi. Viina ja kaikki mielialoihin vaikuttavat aineet vaihtuivat proteiinipirtelöihin ja kuntoiluun.

Pian Reznor törmäsi uuteen ongelmaan: mitä jos hän ei osaa säveltää selvin päin? Ja jos hän on ollut liian kauan poissa, kiinnostaako Nine Inch Nails enää ketään? Kun oli aika kohdata pelot, kävi ilmi, että uusin pitkäsoitto oli jo lähes valmiina Reznorin päässä. Levy rakentui kuudessa kuukaudessa. Tahti oli kova, sillä tavoitteena oli tehdä kaksi biisiä kymmenessä päivässä ja äänittää ne nopeasti.

”Levy ei taistellut vastaan missään vaiheessa prosessia. Se valmistui nopeammin kuin mikään muu mitä olen äänittänyt”, kertoi Reznor haastattelussa vuonna 2005 . Levyn nimeksi tuli With Teeth, ja se julkaistiin vuonna 2005. Ja kuten lähes aina ennenkin, Reznor soitti itse kaiken muut paitsi rummut. Niissä tuli auttamaan Dave Grohl.

With_Teeth_Standard

With Teeth on Nine Inch Nailsin tietyllä tapaa popein levy, eikä Reznor vanhana popmusiikin vihaajana näe siinä mitään ongelmallista. Tavoitteena oli koko ajan tehdä helposti sulatettava levy.

”Ajattelin ennen, että pop on ruma sana. Todellisuus on, että kasvoin keskellä ei-mitään ja 18 vuoden ajan popmusiikkia pumpattiin päähäni. Arvostan kertosäkeistöjä ja koukkuja”, mainitsee Reznor samaisessa haastattelussa.

With Teeth on pullollaan kauniita kertosäkeistöjä ja syvälle uppoavia koukkuja. Se osoittaa, ettei Reznorin lahjakkuus ollut pullosta kiinni. Lisäksi albumi todistaa Reznorin lahjat laulajana.

Nine Inch Nails oli selvin päin, ensimmäistä kertaa lähes 20 vuoteen. Kun With Teethin kiertue oli takana, oli aika palata jälleen levyn tekemisen pariin. Tällä kertaa oli luvassa aivan jotain muuta. Reznor koki maansa poliittisen ilmapiirin uhkaavaksi, olihan George W. Bush yhä Valkoisessa talossa. Aiemmin Reznoriin itseensä kohdistuneelle raivolle ei ollut enää tilausta, joten oli helppo löytää raivosta syväksi vitutukseksi muuntuneelle tunteelle kohde.

Yearzero_cover

Year Zerosta muodostui Reznorin lähes kokonaan läppärillä työstämä monitahoinen teos, joka oli vain osa isompaa kuviota. Year Zero oli konsepti, ääniraita elokuvalle jota ei ole, kuten Reznor itse sen määritteli. Vaihtoehtoiseen todellisuuteen sijoittuva monimutkainen peöi oli osa konseptia. NIN:n yleisö löysi kiertueareenoiden vessoista USB-tikkuja, joista löytyi kappaleita vielä julkaisemattomalta levyltä, erilaisia vihjeitä kummallisille nettisivustoille, kuten http://www.iamtryingtobelieve.com/ ja http://uswiretap.com/case_number_required/.

Ryhmä innokkaimpia mysteerinratkojia lastattiin busseihin ja kuljetettiin tyhjillään olevaan teollisuushalliin. Se, mitä seurasi, on nähtävissä tässä:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Musiikillisesti Year Zero on erilaisuutensa ansiosta ona lukunsa NIN-kaanonissa. Siinä missä With Teeth oli varsin kepeästi liihoitteleva rocklevy miedoilla kone-elementeillä ja hienoilla koukuilla, on Year Zero puolestaan lähes puhtaasti digitaalisesti tuotettu rujo ja karski pitkäsoitto. Sen toistuvana teemana ovat perinteiseen NIN-malliin rakentuvat kappaleet, jotka loppua kohden muuttuvat bittien murskaavaksi korinaksi.

Helppo hairahdus

The Slip julkaistiin jo seuraavana vuonna digitaalisesti Nine Inch Nailsin nettisivuilla, täysin ilmaiseksi ilman promootiota tai varoitusta. Tämän mahdollisti Nine Inch Nailsin sopimuksen päättyminen Interscope Recordsilla.

The Slipin tuotantotahti oli häkellyttävän nopea: se äänitettiin ja julkaistiin kolmessa viikossa. Reznor lähetti itse levyn ainoan singlen Disciplinen radiokanaville vuorokauden sisään siitä, kun se oli masteroitu.

The_slip

Selvistely tuntuu sopivan Reznorille, sillä The Slip kuulostaa siltä kuin vasta With Teethin kautta löytynyt popsuoni olisi saatu kunnolla naitettua siihen repaleisen rujoon rockmusiikkiin, jossa Nine Inch Nailsin juuret ovat. Se on selkeä irtiotto Year Zeroon, sillä se on lähes klassisen tyylikäs rocklevy. Sen vahvuus piilee siinä kuinka kiihkeitä rockrevityksiä tahditetaan diskomaisella Disciplinellä, kauniilla piano-tulkinnalla Lights In The Sky tai  The Four Of Us Are Dying -instrumentaalilla, jossa likaisten syntetisaattoreiden ja kitaroiden harmoniat yhdistyvät vahvasti.

Vaikka The Slipiltä löytyy lukuisia kandidaatteja neljännelle ylittämättömälle merkkipaalulle, löytyy vastaus vuonna 2009 julkaistulta NINJA 2009 -kesäkiertue-EP:ltä, joka sekin julkaistiin ilmaiseksi NIN:n nettisivuilla. EP:ltä löytyy aiemmin julkaisematon, lähinnä kiertueilta tuttu Non-Entity, jonka Trent Reznor esitti väkevästi televisiossa pianon ja mankan kanssa vuonna 2005.

Merkkipaalu #4: Non-Entity

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!