Virtuaaliset karvat – 14 hahmohittiä

Mr. Blobby – sairaan mielikuvituksen tuotos.

Mr. Blobby – sairaan mielikuvituksen tuotos.

Englannin kielessä karvaolioiden, piirroshahmojen ja muiden vastaavien tekemästä musiikista käytetään nimitystä ”virtual band”. Mutta aina ei tarvita bändiä. Riittää, että yksi keksimonsteri on kappaletta laulavinaan.

Tällä popmusiikin suuntauksella on juurensa 1950-luvun ääninauhan nopeutuskokeiluissa. Muusikko ja näyttelijä Ross Bagdasarian Sr assosioi nopeutetun laulun mielessään oravien ääntelyksi. Syntyivät piirrosoravahahmot Alvin and the Chipmunks, jotka tekivät pian suosittujen äänilevyjen jälkeen jo televisiosarjoja ja elokuvia. Virtuaalibändit ovat edelleen iskussa, kuten osaksi suomalaisen Studio Killersin suosio osoittaa.

Genren historia sisältää kuitenkin paljon lapsille suunnattuja musiikillisia rimanalituksia. Ne olivat usein oheistuotteita, joita kaupattiin tv-sarjojen kyljessä. Ei ihme, että aikuiset lakkaavat tajuamasta tätä musiikkia jossain tylsistymisen ja keski-iän välimaastossa.

Vaan aikuisemmalle väelle suunnatut hahmobiisit eivät ole välttämättä yhtään parempia. Tässä 14 hittiä, joissa muut kuin ihmiset pääsevät ääneen. Paria sylkiäistä lukuun ottamatta.

#1 The Archies – Sugar Sugar (1969)

Mitkä: Piirretty purkkapopbändi. Jäseninä Archie, Reggie, Jughead, Betty, Veronica ja maskottinsa Hot Dog.

Monesta jutun biisistä on todettava, että televisio on isompi juttu kuin pop koskaan. Archiesin kohdalla televisiosarjan piirroshahmojen käyttäminen hitin lanseeraukseen onnistui ensimmäistä kertaa tehokkaasti. Manageri Don Kirshner oli tehnyt saman tempun aiemmin ihmisnäyttelijöillä The Monkeesin kanssa. Sugar Sugarin menestys oli maailmanlaajuista ja Yhdysvalloissa se oli julkaisuvuotensa menestynein kappale, mutta seuraavat hitit jäivät paljon pienemmiksi.

Arvio: Myöhempien aikojen lapsena tähän on itse vaikea lapsenomaisesti asennoitua. Harmitonta kliinisyyttä kuten esittäjähahmonsa, mutta myös hyvällä tavalla tarttuva biisi, josta joku powerpopbändi näkee nytkin märkiä unia.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#2 Bob the Builder – Can We Fix It (2000)

Mikä: Ah niin hyveellinen piirretty rakennusmies.

Postimies-Paten jälkeen Britanniasta saatiin Keith Chapmanin luoma ja Huonosti käyttäytyvistä miehistä tutun Neil Morrisseyn äänellä puhunut Bob the Builder eli Puuha-Pete, joka myi levyjä Suomessakin ihan kiitettävästi. BBC:n lähettämän sarjan tunnuskappale Can We Fix It oli Britannian jouluykkönen vuonna 2000. Biisin esittää suomeksi Fröbelin Palikat. Puuha-Peteä tehdään edelleen ja hyvä niin. Harmiton animoitu sarja korostaa ryhmätyön ja sosiaalisten taitojen merkitystä ja sen ympärille on kyhätty jos jonkinlaista tuotekauppaa.

Arvio: Joskus sarjan tunnuskappale kohoaa populaarikulttuurissa itse sarjaa kiinnostavammaksi. Can We Fix It on melkoisen harmittoman sarjan kelpo rallatus.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#3 Crazy Frog – Axel F (2005)

Mikä: Päristelevä sammakko, jolla on ihmisen sukupuolielimet.

”Wanted: The most annoying thing in the world” julistaa Axel F:n musiikkivideo ja on oikeassa. En ainakaan heti keksi mitään ärsyttävämpää kuin Crazy Frog aikoinaan oli. Sammakko oli alun perin nimetön Jamban soittoääniä markkinoinut hahmo, joka perustui ruotsalaiseen tietokoneanimaatioon. Wikipedian mukaan luihin ja ytimiin käyvä ääni on vuodelta 1997, kun ruotsalainen Daniel Malmedahl yritti matkia kaksitahtimoottoria. Harold Faltermayerin Axel F:n väänsi sammakkokuosiin Bass Bumpers. Kiitos, näistä eväistä syntyy paras popmusiikki.

Arvio: Luoja paratkoon, miten kaamealta sammakkolammen Axel F kuulostaakaan kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Jos joku lukija pystyy kuuntelemaan biisin loppuun vuonna 2013, niin… no, onnittelut!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#4 Cuban Boys – Cognoscenti vs. Intelligentsia (1999)

Mikä: Nettimeemihamsteri.

Laittomia sämplejä ja turbokonetaustoja yhdistellyt häikäilemättömän hauska brittiduo lainasi biiseihinsä kaikkea epämääräisestä dialogista South Parkin ”Oh my God, they killed Kenny” -mantraan. Cognoscenti vs. Intelligentsian pohjalla on Hampster Dance, yksi ensimmäisistä internetmeemeistä. Meemi jäljennettiin musiikkivideolle laittamalla hamsteri ”laulamaan” melodialuuppia. Brittilistan neloseksi yltänyt hitti jäi bändin ainoaksi osittain levy-yhtiö EMI:n saamattomuuden vuoksi.

Arvio: Olivatko kuubalaispojat sittenkin Pet Shop Boysin salainen sivuprojekti? Cognoscenti on yhä ykkösluokan sokerihumalapoppia. Uncle Don Carneyhin yhdistetty lopun ”that ought to hold the little bastards” -pätkä on amerikkalainen vastine Markus-sedän ”lähtee nyt paskalle” -urbaanimyytille. Kummankin radiopersoonan on väitetty tokaisseen näin vahingossa lastenohjelmissaan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#5 Jive Bunny and the Mastermixers – Swing the Mood (1989)

Mikä: Piirretty pupu.

Eli oikeasti dj-jengi Pohjois-Englannista. Pupu pelkästään hytkyi 1950-luvun rockhiteistä kasattujen tanssibiittikimaroiden tahtiin. Vuoden 1989 lopussa pupu hallitsi brittien singlelistoja kolmella peräkkäisellä ykkösellään. Suomessa konsepti kloonattiin nimellä Lätty-Kettu & Tehosekoittajat, jonka eläin näkyi ainakin levynkannessa. Mahdollisesta kettuvideosta ei ole muistikuvia.

Arvio: Johanneksen ilmestyksestä löytyy kuvaus kliinisen tylsästä pupusta, joka myy eläkeikäisille kyynisesti paloja heidän nuoruudestaan ”moternilla otteella”. Näin loukataan sämplättyjä biisejä, sämpläystaidetta itseään ja jäniksiä koko maailmankartalla. Noveltymaiset brittiykköset voi yrittää selittää pois ironisilla ostoilla, mutta kolme jänisykköstä koettelee teoriaa vakavasti. Varjeltakoon meitä pupun paluulta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#6 Mr. Blobby – Mr. Blobby (1993)

Mikä: Sairaan mielikuvituksen tuotos.

Brittijuontaja Noel Edmondsin suositussa illanvietto-ohjelmassa syntynyt mikäliemötikkä. Blobby esiteltiin pahaa-aavistamattomille julkkiksille lasten suosikkihahmona, minkä jälkeen jättilimaolio tuhosi kaiken kameran edessä näkyvän irtaimiston. Blobby jakoi katsojien mielipiteet, mutta suosituimmillaan öklömörkö pääsi tällä biisillä brittilistan jouluykköseksi pitäen esimerkiksi Take Thatin takanaan.

Arvio: Mr. Blobby on esimerkki trollauksesta ajalta ennen kaikille ulottuvaa internetiä. Koska hahmo ei sanonut koskaan muuta kuin ”blobby blobby”, on siinä ”biisin” pääasiallinen sisältökin pieruäänien ja Blobbya ylistävien kuorojen ohella. Videossa parodioidaan jo yli vuoden vanhoja hittivideoita (mm. Shakespears Sister ja Snap!) ja enteillään Blobbyn valloittavan lopulta koko populaarikulttuurin. Vääräleuat varmaan tykkäsivät siitäkin, että keltaisen vaaleanpunainen murikka syrjäytti Meat Loafin singlelistan ykköspaikalta. British people, please don’t feed the troll.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#7 Mr. Oizo – Flat Beat (1999)

Mikä: Ranskalais-dj Quentin Dupieux’n alias Mr. Oizon taiteileman house-biitin tahtiin päätään nytkyttävä Flat Eric. Kukaan ei tiedä, mikä Flat Eric on, paitsi että se on söpö.

Muppetit ja Frank Ozin luoneen nukentekijä Jim Hensonin paja neuloi äärettömän hurmaavan Stéphane-nimisen nuken Mr. Oizon lyhytelokuvia varten. Nukke saavutti kulttisuosion Ranskassa, josta Levi’s bongasi sen kuuluisaan mainoskampanjaansa (jonka Dupieux ohjasi) ja nimesi uudelleen Ericiksi. Eric on sittemmin esiintynyt muun muassa brittiläisessä The Office -sarjassa ja Auto Traderin mainoksessa. Addiktoiva Flat Beat oli vuoden 1999 suurimpia hittejä Euroopassa.

Arvio: Flat Beat on ranskalaisen housen eittämätön klassikko ja sukupolvikokemus meille suomalaisillekin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#8 Rick Dees and His Cast of Idiots – Disco Duck (1976)

Mikä: Ankka.

Diskoankan kähinät olivat vuotensa toiseksi tärkein noveltyhitti (tärkeimpänä luonnollisesti Starland Vocal Bandin Afternoon Delight). Siitä vastasi jenkkiradio-dj Rick Dees, jonka listaohjelmaa lähetettiin Suomenkin paikallisradioissa. Yhdysvaltojen singleykköseksi yltäneen diskosatiirin tv-esityksissä nähtiin surrealistista ankkapukutanssia. Elukkaa vaihtanut kakkossingle Dis-Gorilla kiinnosti ihmisiä huomattavasti vähemmän ja Dees jäi yhden hitin ihmeeksi.

Arvio: Tästä ei varmaan olisi voinut pitää edes diskoaikana, ei lapsena eikä aikuisena. Erittäin onttoa mukahassuttelua, jota voisi luulla tunnetun diskovihaajan Steve Dahlin tekoseksi. Tuolta ajalta löytyy vähän elävämpääkin diskohuumoria, kuten Hyväkkäiden (The Goodies) Funky Gibbon.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#9 Saukki & Oravat – Jöröjukkarock (1960)

Mitkä: Sciurus vulgarikset Elmeri, Nestori ja Simeoni sekä sanoittajalegenda Sauvo ”Saukki” Puhtila.

Suomalainen vastine Alvin and the Chipmunksille osoittautui sen verran suosituksi, että oravasinglejä ilmestyi peräti 20 vuoden ajan. Trion ilkeämpi jälkikasvu Pikku-Orava elpyi digivermeiden avulla soolouralle vuonna 2006, jolloin hänen Uusi seedeensä myi platinaa. Oravien musiikillista vaikutusta esimerkiksi Smurffeihin tai Batiin & Ryydiin ei voi kiistää.

Arvio: Parhaimmat oravaäänitykset, kuten tämä ja Pikkuoravien kuuraketti, ovat vieläkin hykerryttävää minianarkiaa. Oli jotenkin osuvaa, kun Klamydian Kråklund Records julkaisi Saukki & Oravat -pitkäsoiton uudestaan 1990-luvun lopulla. Tämäkin musiikki-instituutio on kokenut todellisen comebackin YouTubessa uusista hiteistä tehtyjen oravaversioiden kautta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#10 Schnappi – Schnappi (2004)

Mikä: Das kleine Krokodil.

Niilin rannoilla seikkaileva piirretty pikkuruinen krokotiili Schnappi valloitti listoja nimikkolaulullaan viime vuosikymmenen puolivälissä. Sen esittää levytyshetkellä kuusivuotias Joy Gruttman, josta tuli useissa maissa eräs nuorimmista lista-artisteista. Suomeen saksalainen Schnappi taisi eksyä internetin kautta. Lopulta Schnappi und seine freunde -albumi ylsi viidenneksi ja myi kultaa. Sinkku keikkui listaykkösenä Saksan lisäksi muun muassa Ruotsissa.

Arvio: Huippuärsyttävä biisi, joka jää melko varmasti soimaan päähän. Kohderyhmä, eli alle kymmenvuotiaat lapset, sai schnappeilusta varmasti paljon irti.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#11 Spitting Image – The Chicken Song (1986)

Mitkä: Kuminukkeversio brittiyhteiskunnasta.

Suomessa Sylkiäisinä tunnettu poliittinen brittisatiiri sisälsi myös poptähtiparodioita ja muita musiikkiesityksiä. The Chicken Song oli kai molempia. Brittiykköseksi noussutta noveltyvetoa seurasi pari pikkuhittiä, mutta ohjelman suosion vähetessä enempää ei yritetty.

Arvio: Väsähtänyt ja tahallisen huono metajankutus siitä, kuinka britit Euroopan-lomilta palattuaan ostavat kuulemaansa huonoa eksoottista popmusiikkia hiteiksi kotimaassaan. Muut sylkiäisten levynumerot, kuten Santa Claus Is on the Dole ja I’ve Never Met a Nice South African, olivat purevampia, muttei niillä ollut toivoakaan ykköshitiksi pääsemisestä. Sylkiäisten tärkeimmäksi popsaavutukseksi jäikin Genesiksen Land of Confusion -musiikkivideon kumitodellisuuden luominen.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#12 Teletubbies – Teletubbies Say ”Eh-Oh” (1997)

Mitkä: Tiivi-Taavi (Tinky-Winky), Hipsu (Dipsy), Laa-Laa ja Pai (Po), jotka asuvat Teletappimaassa.

Teletapit oli ensimmäisiä aivan pienille lapsille tehtyjä tv-sarjoja. Muistat ehkä tappivanukkaan, psykedeeliset kukkulat, joilla loikkii kaneja, Nuu-Nuu-imurin ja ”Tiivi-Taavi on homo” -kohun. Sulo Aittoniemi teki eduskunnassa kirjallisen kyselyn siitä, aiheuttavatko Teletapit lapsille mielenterveydellisiä ongelmia. Teletubbies Say ”Eh-Oh” oli Britannian singlelistan ykkösenä kaksi viikkoa joulukuussa 1997 ja myi hirvittävästi.

Arvio: Musiikillisesti aivan kamala kappale, mutta toisaalta välittää hyvin tv-sarjan tunnelman, vaikkakaan ei sitä, että Teletapit oli aikoinaan myös nuorison diggailema kulttihitti.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#13 Vader Abraham – ’t Smurfenlied (1977)

Mitkä: Hollantilainen parrakas schlager-legenda ja pienet siniset miehet.

Vader Abraham eli Pierre Kartner tunnetaan Suomessa ennen kaikkea jättisuositun Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan tunnusmusiikin säveltäjänä. Vuonna 1977 häntä pyydettiin kirjoittamaan Peyon Smurffi-hahmoille tunnuskappale, josta tuli yllätyshitti – singleä valmistettiin ensin vain tuhat kappaletta. Brittilistalla sen englanninkielinen versio The Smurf Song keikkui kakkosena Olivia Newton-Johnin ja John Travoltan You’re the One That I Wantin takana peräti kuusi viikkoa vuonna 1978 ja myi tuhottomasti.

Arvio: Hauska biisi on hieman toista maata kuin ne 1990-luvulta lähtien yli puoli miljoonaa kertaa Suomessakin kaupaksi käyneet, liki joka maassa ainakin hetken juhlineet Smurffi-viritykset. Muistuttaa hieman Saukkia ja Oravia.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#14 Zig & Zag – Them Girls Them Girls (1994)

Mitkä: 1980-luvun lopulla Irlantiin asettuneet avaruusoliot Zog-planeetalta.

Karvaiset kaksoset Zigmund Ambrose ja Zagnatius Hillary Zogly täydentävät kivasti toisiaan. Zig on älykkö ja Zag rastapäinen Barbie-nukeilla leikkijä. Hahmojen ääninä vakuuttavat Ciaran Morrison ja Mick O’Hara. Jo 1990-luvun alussa he saavuttivat pari isoa hittiä Irlannissa, josta Simon Cowell keksi tuoda heidät Britanniaan. Muun muassa Reel 2 Realista tuttu tuottaja-dj Erick Morillo rustasi Zigille ja Zagille melko reel2realmaisen hömppähitin Them Girls Them Girls, joka ylsi brittilistan viidenneksi. Seuraavalla sinkulla Hands Up, Hands Up mukaan liittyi Rednex. Ihanan kamalaa.

Arvio: Them Girls Them Girls voisi olla vain tyypillinen tv-sarjahahmohitti; suhteellisen ajankohtainen soundi yhdistettynä harmittomaan kappaleeseen, mutta Zigin ja Zagin valloittavat persoonat nostavat biisin vallan kivaksi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!