Viisi 2000-luvun roskapopalbumia, jotka jokaisen pitäisi omistaa

Sophie Ellis-Bextor ja popin kauneimmat kasvot.

Aluksi mainittakoon, että termi roskapop on hyvin harhaanjohtava – mikään hyvä musiikki ei ole roskaa. Käsitän roskapopin tarttuvaksi ja rakenteeltaan helpoksi, mutta tuotannoltaan loppuun asti hiotuksi popmusiikiksi ja käytin tässä termiä rajaamaan pois Pinkin kaltaiset rockin suuntaan kumartavat artistit, kaikki pehmeät radiopopsuosikit sekä Lady Gagan ja Madonnan tyyppiset renessanssitähdet, jotka hyppivät tyylilajista toiseen.

Hyviä roskapopalbumeita eksyy kuunneltavaksi oikeastaan varsin harvoin, sillä tyylilaji on ja pysyy hyvin singlevetoisena. Albumikokonaisuus on toissijainen – hyvä albumi tarkoittaa mahdollisimman montaa hyvää singlekelpoista kappaletta yhden otsakkeen alla. Nämä viisi ovat onnistuneet säilyttämään charminsa kokonaisuuksina ja kestämään kulutusta jo pidempään.

#5 Girls Aloud – Tangled Up (2007)

Surullisenkuuluisassa Popstars: The Rivals -sarjassa koottu Girls Aloud nousi 2000-luvun alussa Xenomanian muusiksi. Parhaimmillaan loistavia sinkkuja tehtaillut porukka oli alusta lähtien selvää tähtiainesta, mutta heidän studioalbuminsa jäivät laadullisesti pettymyksiksi. Tangled Up -nelosalbumilla kaikki muuttui: Xenomanian kynä oli kokemuksen teroittama ja Girls Aloud ryhmänä rutinoituneempi. Albumille tuupattiin ehkä muutama täyteraita, mutta täysosumat ovat sitäkin upeampia. En ole koskaan ymmärtänyt, miksei viisikko breikannut toden teolla manner-Euroopassa. Esimerkiksi ainoa meillä kunnolla radiosoittoa saanut kappale taitaa olla debyyttisingle Sound of the Underground (2002). Jopa tytöistä ensimmäisenä soolouralle lähtenyt Cheryl Cole on otettu meillä vastaan lämpimämmin.

Kolme parasta kappaletta: Girl Overboard, Call the Shots, Close to Love

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

#4 Dannii Minogue – Neon Nights (2002)

Dannii Minogue on aina joutunut kurkkimaan Kylie-siskonsa varjosta, mutta toisaalta Kylien menestyksestä on ollut hyötyäkin: Danniin onnistui palata listojen kärkeen huokailemalla Rivan Who Do You Love Now -kappaleen vokaalit vuonna 2001, samoihin aikoihin kun Kylie oli kuumempi kuin koskaan. Kylie ei kuitenkaan julkaissut viime vuosikymmenellä Neon Nightsin kaltaista poptimanttia – toki pääsi lähelle X-albumillaan. Neon Nightsilla hedonistiset klubirytmit törmäävät aikakauden osaavimpien hömppätehtailijoiden näkemyksiin täydellisestä popkappaleesta. Lopputulos on parhaimmillaan huikea ja keskinkertaisimmillaankin toimivaa elektronista purkkaa.

Kolme parasta kappaletta: Push, Put the Needle on It, I Begin to Wonder

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

#3 Ke$ha – Animal (2010)

Herätessään krapulaisena Kesha tuntee itsensä P. Diddyksi ja sänkyyn mielivän miehen kannattaa näyttää Mick Jaggerilta. Tik Tok on ehkä kuluvan vuosikymmenen riemastuttavin kappale. Animalin sen sijaan odotettiin jäävän muutaman valopilkun sävyttämäksi kertakäyttöiseksi poplevyksi, mutta toisin kävi – minä kuuntelen sitä yhä kaksi vuotta ilmestymisen jälkeen vähintään kerran kuussa. Keshan paikoin käsittämättömässä autotune-mongerruksessa on jotain hurmaavaa ja kierolla tavalla aitoa eivätkä biisitkään ole mitenkään kehnoja. Ne kasvavat kunnon popanthemeiksi, joita on pakko fiilistellä volyymit kaakossa mukana laulaen. Kesha Sebert on paitsi erinomainen poptähti, niin myös lahjakas biisintekijä, minkä todistaa vielä Cannibal-laajennusosalla julkaistu taivaallinen Blow, jonka kertosäe lähtee kuin alkuräjähdys.

Kolme parasta kappaletta: Tik Tok, Backstabber, Chain Reaction

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

#2 Sophie Ellis-Bextor – Trip the Light Fantastic (2007)

Hömpän leidi numero uno, yläluokkainen Rimmelin mainoskasvo Sophie Ellis-Bextor sai hiteistään huolimatta juonesta toden teolla kiinni vasta kolmannella albumillaan. Trip the Light Fantasticistä tuli huiman tasokas poplevy, joka huokuu Ellis-Bextorin nonsaleeraavaa eleganssia ja seikkailee elektron, laajakangaspopin ja puhtaan euroviisudiskoilun maailmassa. Albumi nousi useiden maiden listoilla ihan kivoille sijoille, mutta täydellisellä kasvojen luustolla siunattu popkaunotar hukkasi silläkin kertaa momentuminsa. Seuraavaa, melko onnistunutta Make a Scene -albumia saatiin odottaa neljä vuotta.

Kolme parasta kappaletta: China Heart, Catch You, New York City Lights

http://www.youtube.com/watch?v=5kwZvk0KWG8

#1 Rachel Stevens – Come and Get It (2005)

Mahtavan S Clubin jäsenistä Rachel Stevens ei ehkä ollut kaikkein lahjakkain, mutta ehdottomasti viehättävin, suorastaan häiritsevän kaunis. Sen, minkä laulunlahjoissa hävisi, hän voitti ulkonäössä. Lienevätkö popin kultasormet Hannah Robinsonista ja Rob Davisistä Richard X:n kautta Pascal Gabrieliin ja Xenomaniaan häikäistyneet Stevensin jumalaisista sääristä, sillä sen verran komeita napakymppejä albumille eksyi, ei pelkästään kaksi tai kolme vaan peräti kymmenkunta. Levy tietenkin floppasi. Stevens ei sittemmin ole julkaissut mitään, mutta Come and Get It on ehkä maailmanhistorian aliarvostetuin popalbumi – sellaisenaan suoritus, josta kaunottaren kannattaa olla ikuisesti ylpeä. The Guardian nimesi lätyn tuhannen ennen kuolemaa tsekattavan albumin joukkoon. Minä sanon, että se on ihan viiden kärjessä.

Kolme parasta kappaletta: Some Girls, So Good, Negotiate with Love

Bonus!

Jos roskapop kiinnostaa, kannattaa näiden levyjen lisäksi tutustua ensisijaisesti kokoelmiin, muun muassa BWO:n fantastiseen Pandemonium-koosteeseen. Tässä heidän Melodifestivalen-tyrkkynsä vuodelta 2008.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Samasta aiheesta

Girls Aloud – Ten

Girls Aloud
Levyraati #56

Girls Aloud
Osa 2: Aito ja feikkiaito

Kesha
Ke$ha – Warrior

Kesha
Levyraati #53

Kesha
Minikritiikit, viikko 24

Sophie Ellis-Bextor
© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress