Väärä laulu voitti – Suomen surullinen euroviisuhistoria, osa 2

Suomella on oma surullisenkuuluisa euroviisuhistoriansa (45 edustussävelmää, yhdeksän viimeistä sijaa), jota ei ilmeisesti edes yksi saavutettu voitto ole kirkastanut; ainakaan suomalaisesta euroviisukulttuurista vastaavan Yleisradion mielestä, joka muutti tänä vuonna perinteikkään Suomen euroviisukarsinnan historiattomaksi Uuden Musiikin Kilpailuksi, jossa etsitään ”hyvää biisiä, ei euroviisua” (UMK:n tuottaja Anssi Autio, Tv-maailma 3/2012).

Vuosikymmenten viisukarsintakimaraa tutkaillessa tulee pian selväksi, ettei ongelmamme ole hyvien biisien puuttuminen. Kompastuskiveksemme ovat muodostuneet kansan käsittämättömät valinnat ja raatiratkaisut, joilla on kumarrettu milloin itään, milloin länteen, usein tasapuolisesti joka suuntaan, jolloin lopputuloksesta ei ole ollut haltioissaan juuri kukaan.

Anna Muurisen kaksiosainen juttusarja keskittyy kaikkein kamalimpiin kalkkiviivakangistumiin.

Beat – Fri

Nuku pommiin -pohjanoteerausta seuraavina vuosina euroviisukarsinnoissa palattiin perinteikkäämpien estradi-iskelmien pariin ja äänestysoikeus palautettiin kansalle.

Laadukasta ruotsinkielistä iskelmäviihdettä oli tarjolla myös keväällä 1989, kun meillä vielä tuntematon Chris Owen sijoittui toiseksi omalla laulullaan Vad finns kvar:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Häntäpäähän sijoittui Edu Kettusen alakuloinen ja vasta myöhemmin suomalaisten sydämiin sukeltanut Minä olen muistanut:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Illan kuningattaresta ei ollut epäilystä, ja niin edustusmatkalle Sveitsiin lähetettiin Matti Puurtisen ja Turkka Malin uljas La dolce vita, joka sai Anneli Saaristosta arvoisensa esittäjän. 22 laulun loppukilpailussa se kipusi seitsemänneksi ja on siis edelleen parhaiten menestynyt suomenkielinen euroviisumme.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

La dolce vitan kaltaista juurevaa kansainvälisyyttä onnistuttiin saamaan mukaan myös vuoden 1990 kilpailuun, jossa oma ”skandinaavinen albatrossimme” (ilmaus Dannyn) Arja Saijonmaa esitti Petri Laaksosen Gabrielan. Tuolloin Norjassa asuneen ja muutamaa vuotta aiemmin Ruotsin euroviisukarsinnoissa näyttävästi toiseksi sijoittuneen schlagerkuningattaren valinta edustusmatkalle olisi ollut nappisuoritus:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mutta jostakin syystä naftaliinista kaivetut asiantuntijat pitivät parhaana tätä sävelteosta:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Suomi jäi Zagrebissa pidetyn kansainvälisen loppukilpailun viimeiseksi.

Edea – Aava

1990-luvulla Suomi sai heikon menestyksensä vuoksi osallistua euroviisuihin vain joka toinen vuosi, joten ei ollut aikaakaan, kun käsille tuli kaikkien aikojen karsintamme vuonna 1998. Kisaan oli saatu mukaan musiikkielämämme ykkösnimiä Jari Sillanpäästä

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Ultra Brahan

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

…ja Nylon Beatiin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Samuli Edelmann duetoi Sanin kanssa edelleen radioissa soivan Olen luonasi sun -slovarin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Parhaan mahdollisen lopputuloksen saamiseksi oli kehitetty kolmen raadin järjestelmä: puhelimitse äänestäneen yleisön ääniin lisättiin studiossa istuneen musiikin ammattilaisten raadin ja euroviisufanien, joiden sisäpiiritietoa laulukilpailun luonteesta yritettiin nyt hyödyntää ensimmäistä kertaa, raadin äänet.

Kuten odottaa sopii, raatien maut menivät täysin ristiin. Euroviisufanien raati rankkasi parhaaksi ammattilaisraadin karsastaman Nylon Beatin, ammattilaiset taas äänestivät voittajaksi Edean eteerisen Aavan ja kansa rakasti odotusten mukaisesti Jari Sillanpäätä. Näin kisan voitti Edea, Sillanpään sijoittuessa toiseksi ja Nylon Beatin kolmanneksi:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kansainvälisen kisan tulostaulukosta Aava löytyi kohdasta 15, mutta suomalaiset saivat monenmonta hittiä rakastettavakseen. Niiden joukkoon ei voida laskea edustussävelmäämme.

Nina Åström – A Little Bit

Käsittämätöntä kyllä, mutta tästä ei meillä vielä opittu. Seuraavan kerran, kun osallistumisoikeus jälleen napsahti, järjestettiin karsinnat helmikuussa 2000. Mukana olivat jälleen huippusuositut Nylon Beat ja Ultra Bra, joista jälkimmäinen tosin putosi pois jo hieman hämärässä, radion kanssa yhteistyössä järjestetyssä esikarsintavaiheessa. Enteellisesti Helsingin Hotelli Lordissa järjestetyssä loppukilpailussa nähtiin muun muassa seuraavat esitykset Nylon Beatilta…

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Anna Erikssonilta

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

…ja Nightwishilta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Ammattilaisraadin ja yleisön äänet menivät jälleen aivan ristiin. Kansan rakastama Nightwish ei juuri hetkauttanut ammattilaisia, Anna Eriksson sentään sai suosiota kummaltakin äänestäjäryhmältä.

Lopputulos ällistytti myös lähetyksen juontaneet Silvia Modigin ja Jani Juntusen: Tukholman kisoihin lähtikin Suomea edustamaan Nina Åström, jonka mukanaoloa kaikki Lordin salissa istuneet eivät edes muistaneet, vaikka kilpailukappaleita oli yhteensä vain kuusi.

http://www.youtube.com/watch?v=lhSYLo4zvoo

Suomi ei osallistunut vuoden 2001 Eurovision laulukilpailuun.

Geir Rönning – Why

2000-luku toi euroviisuihin monenlaisia mullistuksia. Yllättäväksi, ja viimein myös Suomea suosivaksi trendiksi tuli aikaisemmin menestymättömien maiden sijoittuminen kilpailun kärkisijoille (kisavoittajien listaan kirjattiin vuosina 2001–2008 Viro, Latvia, Turkki, Ukraina, Kreikka, Suomi, Serbia ja Venäjä). Osallistujamäärän kasvaessa kilpailu päädyttiin jakamaan useamman illan pituiseksi laulumaratoniksi karsintakisoineen ja finaaleineen.

Semifinaalivaihe oli ensimmäistä kertaa käytössä Istanbulin kilpailussa 2004, jolloin Suomi sai kunnian olla kaikkien aikojen ensimmäinen semifinaalissa kilpailukappaleensa esittänyt maa. Revanssihenkisesti kotoisat karsintamme kansanäänestyksellä voittanut Jari Sillanpää oli mukana kilpailussa vanhan maailman euroviisutyyliä jäljittelevällä discotangolla Takes 2 to Tango, joka oli auttamattomasti 20 vuotta myöhässä uuden ajan Euroopalle.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Tarjolla Suomen-karsinnoissa olisi ollut tällaistakin, Ruotsin kautta euroviisuihin uutta tuovaa:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Vaikka Jari Sillanpää jäi semifinaaliin, ei Suomessa lannistuttu, vaan vuoden 2005 euroviisuihin lähdettiin kaikkien aikojen suurimmalla ponnistuksella, Lahteen, Jyväskylään, Turkuun ja Imatralle ulottuneella kiertueella.

2000-luvun alussa euroviisuissa nähtävissä olleelle karnevaalihengelle viitattiin meillä kintaalla: kun muu Eurooppa halusi lauantai-iltana juhlia ja riemuita olemassaolostaan, Suomessa hiljennyttiin elämän rajallisuuden äärelle. Baila baila -hetkutusten joukossa Suomen kansan valitsema edustussävelmä, Mika Toivasen säveltämä ja Geir Rönningin esittämä Why? kertoi maailmaa järkyttäneen Beslanin koulukaappauksen aiheuttamista tunnelmista:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Norjalaisen Geir Rönningin semifinaaliin jäänyt esitys kuvastaa hyvin tunnelmia, joissa Suomi yritti hakea vauhtia euroviisuiluunsa. Oli selvää, ettemme menestyisi kisassa tavanomaisilla, kisan perinteen sanelemilla keinoilla.

Pelastukseksi jostakin kaikkensa antamisen jälkeisen hämärän rajamailta saapui Lordi, jonka tajunnanräjäyttävä Hard Rock Hallelujah oli ensimmäinen finaaliin selviytynyt suomalaissävellys – finaalissa voittoisa laulu teki kilpailun kaikkien aikojen piste-ennätyksen, 292 pistettä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Vuoden 2006 energisistä Suomen-karsinnoista olisi riittänyt potkua muidenkin vuosien kisoihin, kuultiinhan Turun Caribiassa tällainenkin kansainväliset mittapuut täyttävä sävelmä:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Teräsbetoni – Missä miehet ratsastaa

Lordista hullaantuneet suomalaiset pääsivät järjestämään Helsinkiin euroviisuja 2007 ja kisahuumasta hämärtyneet mielet taisivat janota lisää, muutoin on vaikea ymmärtää vuoden 2008 karsintojemme jymymenestyjää Teräsbetonia:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Eurovisio-trendinä kun oli jo aivan päinvastainen suuntaus, rauhallinen estradiballadi, joista esimerkkeinä vuosien 2007 ja 2008 voittajat, Serbian Molitva ja Venäjän Believe.

Teräsbetonin sijaan meillä olisi ollut tarjolla kaksi viisuhistoriamme hienoimpiin helmiin kuuluvaa sävelteosta, Vuokko Hovatan Virginia

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

…ja Kari Tapion Valaise yö.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Vertailun vuoksi Venäjän voittaja, ylilatautunut Dima Bilan voitonkiilto silmissään:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Waldo’s People – Lose Control

Jotain uutta ja tuoretta oli hyppysissämme vuonna 2009, jolloin ehdolla oli valloittava Signmark yhdessä Osmo Ikosen kanssa:

http://www.youtube.com/watch?v=uhB7DLdJWPU

Suomen kansalle maistui kuitenkin jo 1990-luvulta tutuksi tullut turvavaihtoehto. Waldo’s Peoplella päästiin lopulta Moskovan kisoissa finaaliin, mutta jäätiin sen viimeiseksi:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Vuosikymmenen loppu toi kansainväliseen loppukilpailuun uudistuksen, jolla pyrittiin saamaan viisuvoittajiksi entistä laadukkaampia lauluja. Edelleen käytössä olevan systeemin mukaan kansainvälisen loppukilpailun voittaja ratkaistaan musiikin ammattilaisraadin ja puhelinäänestäjien yhteispisteiden avulla. Se on tehnyt laulujen tasolle hyvää, mutta samalla vaikeuttanut voittajan veikkaamista.

Suomessa edustusmatkalle vuonna 2010 Osloon valittiin teinisensaatio Alexander Rybakin vanavedessä Kuunkuiskaajien kansanmusiikkipohjainen Työlki ellää, joka jäi harmittavasti ensimmäisenä lauluna finaalin ulkopuolelle. Suomen finaalilaulujen joukossa oli kuitenkin jo uuden ajan airut, ilman levy-yhtiötä tai taustajoukkoja avoimeen sävellyskisaan demon lähettänyt Heli Kajo, joka nostettiin täydestä tuntemattomuudesta Suomen-finaalin kutsuartistien joukkoon:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Annankadun kulmassa on juuri sitä uutta musiikkia, jota tänä vuonna haetaan edustajaksemme jo ihan nimeä myöten. Ehkä Uuden Musiikin Kilpailun voittajat osataan valita euroviisuja onnekkaammin?

Uuden Musiikin Kilpailu TV2:lla perjantaisin klo 21. Uuden Musiikin Kilpailun finaali Helsingin Jäähallissa 25.2.