Urbaanin svengin ruhtinas – 17 Teddy Rileyn nappisuoritusta

Kuvassa Teddy Rileyn musertavaa ylivoimaa.

Kuvassa Teddy Rileyn musertavaa ylivoimaa.

New Jack Swing. Siinä termi, johon ei juuri nykypäivänä törmää, vaikka kyseessä on ehkä eniten r&b:n ja hiphopin nykyiseen muotoonsa kehittymiseen vaikuttanut tyylisuuntaus. Tämä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa klubipopin, elektronisen tanssimusiikin ja hiphopin äänimaiseman r&b:n silkkiseen tulkintaan sekoittanut fuusiogenre avasi portit nykyään täysin yleiselle elektronisen ja mustan urbaanin musiikin yhteenjuottamiselle valtavirtahiteiksi.

Toki voidaan väittää, että New Jack Swing oli enemmänkin luonnollisen kehityksen tulos, jossa lukuisien toisiaan lainaavien tyylisuuntien yhteneväisyydet naitettiin lopullisesti toisiinsa, ja että eri genrejen sulautuminen nykyaikaisiksi fuusioiksi oli vain ajan kysymys. Siitä ei kuitenkaan päästä mihinkään, että New Jack Swing oli aikanaan tuorein ja vaikutusvaltaisin, joskin lyhytaikaiseksi jäänyt tyylisuuntaus, jonka kultakausi tuotti tukun järkyttävän kovia biisejä niin tuolloin tuntemattomille tekijöille kuin popin suurimmille nimille.

New Jack Swingin asemaa viime vuosituhannen viimeisten vuosikymmenten musiikillisena merkkipaaluna kuvaa hyvin se, että monet kokeneet artistit pyrkivät jäljittelemään sen mestareiden soundia ja tekemään kappaleita, joissa suuntauksen vaikutukset olivat ilmeisiä. Esimerkiksi Princen tuon ajan tuotannossa voi kuulla selkeitä New Jack Swing -vaikutteita. Kuunnelkaapa vaikka artistin My Name Is Prince vuodelta 1992.

Samalla myös uudet ja nousevat artistit loivat suosionsa pohjan loihtimalla New Jack Swingin tiukkaan rytmikiertoon istutettuja hittejä. Esimerkiksi 1990-luvulla platinalevyjä kahmineen ja r&b:n kuninkaaksi kastetun R. Kellyn alkupään tuotannossa on lukuisia tyylilajin rajoihin täydellisesti istuvia teoksia. Mainittakoon nyt vaikka kappaleet She’s Got That Vibe ja Keep It Street.

New Jack Swingin valtakausi oli lyhyt, mutta hedelmällinen. Sen aikaansaannokset jalostettiin nopeasti yhä kiihtyvämmän genrerajojen yli loikkailun aineksiksi ja sen oma, sangen tunnistettava sointinsa alkoi kuulostaa vanhanaikaiselta. Mutta tyylilajin isäksi nimetyn mestarismiehen, tuottaja-artisti-levymoguli Edward ”Teddy” Rileyn uraa kehitys ei suinkaan kuopannut. Riley ehti jo New Jack Swingin kultaisina vuosina tuottaa tukun myös genren ulkopuolisia hittejä, ja ottipa hän suojateikseen myöhemmin alan kirkkaimpaan kärkeen nousseen Neptunes-tuottajaduonkin.

Tutustukaamme siis urbaanin svengin ruhtinaan laaja-alaiseen ja ehtymättömällä tyylitajulla laadittuun tuotantoon. Tässä Teddy Rileyn taidonnäytteitä aina parin vuosikymmenen takaisista timanteista viime vuosien eksoottisiin yhteistyökuvioihin.

#1 Kool Moe Dee – Go See the Doctor (1987)

Teddy Riley oli vasta 17-vuotias tuottaessaan newyorkilais-räppäri Kool Moe Deen ensimmäisen soololevyn singleksi päätyneen Go See The Doctorin. Jo tällä kappaleella on kuultavissa nykivien syntikkasoundien ja rumpukoneiden kiivasta yhteispeliä, joka myöhemmin jalostui yhtä tarttuvammaksi svengiksi. Kyseessä on myös yksi kaikkien aikojen parhaista sukupuolitauteja käsittelevistä kappaleista.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#2 The Classical Two – New Generation (1987)

Rap oli 1980-luvulla hurjan evoluution kourissa. Vielä tuoreen musiikkilajin mestarit kehittyivät niin lyyrisesti kuin tuotannolliselta osaamiseltaan jatkuvasti ja uusia, tuoreen kuuluisia tekijöitä nousi tasaisesti esiin.

Näihin aikoihin myös The Classical Two -duo kokeili siipiään, mutta jäi vain hetkelliseksi kuriositeetiksi. Heidän levyttämänsä New Generation on kuitenkin mainio kappale, joka muodostui varsinkin New Yorkissa paikalliseksi hitiksi ja lujitti näin kappaleen tuottajana toimineen Rileyn asemaa nousevana kykynä. Ja onhan tuo James Brown -sample tässäkin ihan toimiva.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#3 Spoonie Gee – I’m All Shook Up (1987)

Kool Moe Deen kanssa Threacherous Three -rapryhmässä alan pioneerityötä 1980-luvun alkupuolella tehnyt Spoonie Gee julkaisi ensimmäisen varsinaisen studiopitkäsoittonsa yli kymmenen vuotta uransa aloittamisen jälkeen. Vaatimattomasti nimetty The Godfather of Rap sisälsi myös nuoren Teddy Rileyn tuottaman I’m All Shook Upin, joka ihastuttaa kömpelössä romanttisuudessaan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#4 Keith Sweat – I Want Her (1987)

Vuodet 1987 ja 1988 olivat Teddy Rileylle lopullisen läpimurron aikaa. Kovassa nosteessa ollut lahjakkuus kirjoitti, tuotti ja miksasi tukun toinen toistaan menestyksekkäämpiä hittejä. Tämän hittiputken aloitti 1980-luvun merkittävimpien r&b-artistien joukkoon esikoisalbumillaan Make It Last Foreverilla nousseelle Keith Sweatille kynäilty hittinippu, jonka kirkkaimmaksi tähdeksi nousi kiimaisesti pumppaava I Want Her.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#5 Johnny Kemp – Just Got Paid (1988)

Rahaa on ja nyt pannaan haisemaan! Johnny Kempin Grammy-ehdokkaaksi nostanut Just Got Paid on kuin 1980-luvun lopun juppien juhliin täsmäiskuna tuotettu palkkapäivän bailausanthem. Riley tarjosi kappaletta ensin New Edition -r&b-poikabändistä soolouralle lähteneelle Bobby Brownille, mutta tämä torjui sen. Lopulta kappale julkaistiin sen demolla laulaneen Johnny Kempin toisen albumin ensimmäisenä singlenä ja siitä tuli artistin uran menestyksekkäin kappale.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#6 Bobby Brown – My Prerogative (1988)

R&b-kultakurkku Bobby Brown ei ehkä tarttunut Just Got Paidiin, mutta kelpuutti Rileyn tuottamaan kappaleita vuoden 1988 menestysalbumilleen Don’t Be Cruel. My Prerogative oli Brownin kiukkuinen kommentaari häntä New Editionin hylkäämisestä arvostelleille kriitikoille ja faneille, ja sellaisenaan harvinaisen onnistunut. Kappale meni listaykköseksi Yhdysvalloissa ja sitä on myöhemmin coveroinut suhteellisen menestyksekkäästi muuan Britney Spears.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#7 Guy – Teddy’s Jam (1988)

Vuonna 1987 Riley perusti lapsuuden ystäviensä Aaron Hillin ja Timmy Gatlingin kanssa Guyn, New Jack Swing -soundia estottomasti tuutanneen r&b-ryhmän, jonka eponyymi esikoislevy vuodelta 1988 sisälsi neljä r&b-listoilla menestynyttä hittiä. Erityisesti vimmainen Groove Me ja Teddy’s Jam olivat tuon vuoden kirkkainta kärkeä.

Yhtye levytti myös nimikappaleen New Jack Swingin huippuvuosina julkaistuun New Jack City -elokuvaan. Huumekaupasta ja katujen väkivallasta kertova toimintapläjäys on suositeltavaa katsottavaa niin ajankuvansa, soundtrackinsa kuin siinä nähtävän Wesley Snipesin roolisuorituksen vuoksi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#8 Big Daddy Kane – I Get The Job Done (1988)

Vaikka Teddy Riley tuotti 1980-luvun lopulla tolkuttoman määrän kovalaatuista r&b-svengiä ja herkkiä balladeja, ei hän koskaan hyljännyt hiphopin lihallisempaa ja räävittömämpää puolta. Lukuisista mestariteoksista Big Daddy Kanen kanssa levytetty I Get the Job Done sijoittui myös kaupallisesti menestyksekkäimpään kärkeen.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#9 Wee Papa Girl Rappers – Faith (1988)

Brittiläinen rapduo Wee Papa Girl Rappers ei popahtavuutensa vuoksi juuri saa mainintoja nykypäivän grimen ja gangstarapin värittämältä englantilaiselta hiphopkentältä, mutta yhtyeen 1980-luvun lopulla kokema lyhyt menestyskausi aurasi osaltaan tietä hiphopin menestykselle saarivaltiossa. Rileyn tuottama, sekä James Brown että George Michael -sampleja käyttävä Faith ei ollut aikanaan massiivinen hitti, mutta aivan helvetin kova biisi se kyllä on.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#10 Hi-Five – I Like The Way (The Kissing Game) (1990)

Mitä saadaan, kun laitetaan Teddy Riley ja ryhmä herkkiä, äitien ja tytärten sydämet äänellään sulattavia nuorukaisia samaan studioon? No vuoden 1991 Yhdysvaltojen listaykkönen tietysti.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#11 Wreckx-n-Effect – Rumpshaker (1992)

Teddy Rileyn pikkuveli Markell Riley oli jo 1980-luvulla saavuttanut menestystä oman yhtyeensä Wrecks-n-Effectin kanssa, joka oli noussut listoille muun muassa ytimekästä New Jack Swing-nimeä kantaneella hitillään. Jo tuolloin Teddy Riley oli osallistunut takapiruna levyjen miksaamiseen ja yhtyeen tuotannon kommentointiin, mutta täysivaltainen jäsen hänestä tuli vasta vuoden 1992 Hard On Smooth -albumin myötä. Levy oli alusta loppuun Rileyn tuotantoa, ja sisälsi megahitiksi nousseen Rumpshakerin. Nuoria naisia vähissä vaatteissa esitelleen musiikkivideonsa vuoksi yhtyettä paheksuttiin mediassa, mutta se ei estänyt kappaleen menestystä, pikemminkin se toimi tehokkaana markkinointikeinona.

Kappale on myös siksi historiallinen, että Rileyn siinä esittämät riimit olivat Neptunes-tuottajaduon tuolloin vasta 19-vuotiaan Pharrell Williamsin kirjoittamat, joten kyseessä on myöhemmin lukuisia listaykkösiä kahmineen tuottajagurun ensimmäinen Top 10-sijoitus biisinkirjoittajana.

Kappaleen kaiken kaikkiaan viidestä samplesta tunnistettavin on Lafayette Afro Rock Bandin Darkest Light -kappaleelta poimittu saksofoni, jota ovat Rileyn lisäksi kappaleillaan käyttäneet mm. Public Enemy, Jay-Z ja Ice Cube.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#12 Teddy Riley feat. Tammy Lucas – Is It Good To You (1992)

Tämä 1990-luvun alun herkistelyräpin suurmiehelle Heavy D:lle tehtailtu kappale sai vain vuosi julkaisunsa jälkeen uudelleentulkinnan tekijänsä toimesta, kun Riley ja Tammy Lucas levyttivät sen rikoselokuva Juicen soundtrackille. Tupac Shakurin ja Omar Eppsin tähdittämän elokuvan musiikkivalikoima on muutenkin tuon ajan rapin huikea Kuka Kukin On -kokoelma, sillä Rileyn lisäksi se sisälsi kappaleita mm. Naughty By Naturelta, Eric B. & Rakimilta, Big Daddy Kanelta, Too Shortilta ja Salt-n-Pepalta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#13 Michael Jackson – Remember the Time (1992)

Kaikkien menestystensä jälkeen Teddy Riley pääsi työskentelemään popin kuninkaan kanssa tämän Dangerous-levyllä. Michael Jackson toivoi Rileyn uudistavan hänen soundinsa, ja sai mitä toivoi. Albumista tuli yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä poplevyistä, ja sitä on tähän päivään mennessä myyty yli 30 miljoonaa kappaletta.

Riley tuotti albumista puolet. Levyn hiteistä Jam, In the Closet ja Remember the Time olivat kaikki pitkälti hänen kirjoittamiaan. Dangerousia voidaankin pitää New Jack Swingin -kultakauden huipentuma, jonka jälkeisinä vuosina tyylisuunta ei enää koskaan saavuttanut aivan yhtä suurta menestystä.

Remember the Timen musiikkivideosta on vielä pakko sanoa erikseen, että olisinpa ollut sen tuotantopalavereissa paikalla. Harvoin on yhtä pöhköön juoneen satsattu yhtä paljon. Eddie Murphy faaraona ja koripallotähti Magic Johnson sivuroolissa? Yes we can!

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#14 Michael Jackson – In The Closet (1992)

Koska Rileyn tuotantojälki saavutti Dangerousilla täysin uuden sulavuuden asteen ja popin kuningas oli vielä tuohon aikaan loistonsa huipulla, valittakoon levyltä toinenkin kappale tälle listalle. Knoppitietona kerrottakoon, että In The Closetilla kuultava naisääni ei kuulu videolla nähtävälle Naomi Campbellille, vaan Monacon prinsessa Stephanielle.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#15 Foxy Brown feat. Blackstreet – Get Me Home (1996)

Guyn hajottua 1990-luvun alussa, Riley perusti uuden r&b-ryhmän, Blackstreetin, josta kehkeytyikin yksi genren kaikkien aikojen merkittävimmistä yhtyeistä. Hitit Booti Call, Joy, Make U Wet, Fix, Don’t Leave Me ja erityisesti valtavan suosion saavuttanut, Popklassikot-sarjassammekin käsitelty No Diggity kelpaisivat vallan mainiosti esimerkiksi yhtyeen ylivoimaisesta nerokkuudesta. Päädyn kuitenkin täysin arpomalla kappaleeseen, joka ei ole yhtyeen omalta levyltä, eikä edes Rileyn tuottama, mutta yksi sen parhaista yhteistöistä. Niin herkkää, niin kaunista.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#16 Jay-Z feat. Blackstreet – City Is Mine (1997)

New Jack Swingistä takaisin tuhdimman rapin ja r&b:n ytimeen palannutta Rileytä parhaimmillaan. Glenn Freyn 1980-luvun hittikappaleesta You Belong To The City lainatun kertosäkeen laulaa Blackstreet. Kappale oli Jiggan menestyslevyn In My Lifetime, Vol. 1 ainoa Riley-tuotanto, ja erottuu siksi selvästi muusta levyn materiaalista. Mielenkiintoisena kuriositeettina mainittakoon, että vaikka saksofoniosuudet kuulostavat myös Freyn biisistä lainatuilta, ne on tekijätietojen mukaan soittanut studiossa Neptunes-mies Chad Hugo.

Kappaleen video on myös silkkaa kultaa. Epäillyt-elokuvan (The Usual Suspects) avainkohtausta mukaileva pätkä saa toivomaan, että Jay-Z olisi muiden räppäreiden tavoin tehnyt enemmän elokuvarooleja.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#17 Exo – What Is Love (2012)

2000-luvulla Riley jatkoi lukuisien hiphop- ja r&b-kappaleiden tuottajana, mutta aivan 1990-luvun kultaisten vuosien kaltaista hittitulvaa hän ei enää saanut aikaiseksi.

Viime vuosina urbaanin rytmin mestari on kuitenkin saavuttanut tolkuttoman määrän hittejä Aasiassa. Lukuisien K- ja J-Pop-artistien kanssa työskennellyt tuottajalegenda on siis edelleen kaupallisen hittitehtailun ytimessä. Tässä Rileyn kiinalais-eteläkorealaiselle poikabändille Exolle tuottama ja kirjoittama heruttelu.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!