Gimme Indie Rock!

Unohdetut indierock-klassikot 1992–2001, osa 5

Kenelle Creed on velkaa paikkansa Wind-Up Recordsin rosterissa?

Monille 1996 tuntuu välivuodelta, vailla suuria levyjä. Itsekin mietin näin pitkään, mutta nyt kun katson uudelleen, niin vain tämänkin listan menetyksiin lukeutuvat Magnapop, Polvo, Lambchop, Handsome Family ja monet muut.

Sen pysähtyneisyys ei ole siis totta, vaikka kahden loistovuoden jälkeen oli ymmärrettävää, että hiemankaan vähäisemmän tarjonnan vuosi tuntuisi pettymykseltä. Mutta tältä vuodelta on helppo poimia yksi suurimmista vaikuttajista vuosituhannen alkupuolelle.

1996: Katse jo 2000-luvussa

Six Finger Satellite – Paranormalized (Sub Pop)

Tässä on Brainiacin lisäksi toinen hyökkäävien syntsapunk-biisien koti. Jatkuvasti tasapainonsa menettävä Six Finger Satellite sylkee vain ADHD-pikapyrähdyksiä tai loputtoman painostavaa vainoharhaisuutta Rhode Islandin studiostaan. Coke and Mirrors on loungea pervoille italodisko-dropouteille, Slave Traitor kuulostaa Giorgio Moroderiin hurahtaneelta versiolta Jesus Lizardista ja Paralyzed by Normal Life kuulostaa Devolta erittäin, erittäin pahalla tuulella. Yksikään biisi ei ehdi käydä tylsäksi, kun kuuntelijaa revitään jo seuraavan merisairauden suuntaan.

Mutta jos Paranormalized oli itsessään vielä liian raju suurelle yleisölle, sen tekijät kasvoivat lopulta aikuisiksi ja seesteisimmiksi. Monen 2000-luvun menestystarinan siemenet löytyvät täältä. Kitarassa häärii paremmin The Juan MacLeanina nykyään tunnettu John MacLean. Mutta mitä tarkoittaakaan se, että kiertueella äänimiehen asetukset keikkaa varten kulkivat nimellä Death From Above?

Sitä, että äänimies oli LCD Soundsystemin James Murphy. Six Finger Satelliten soundi on tuonut hurjan määrän temppuja DFA Recordsin arsenaaliin.

Ennakoi: Tässä ovat DFA:n, Liarsin ja dance punkin juuret.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Six Finger Satellite – Paralyzed by Normal Life

The Wrens – Secaucus (Wind-up/Grass)

Enemmän vain nimestään tunnettu Secaucus paljastuu maineensa veroiseksi loistolevyksi. Se on myös soundeiltaan tyypillinen, hieman piikikäs, yhtä aikaa karkkia ja piikkilankaa. Kitarakuviot ovat omaperäisiä, ja parhaat niistä, kuten Surprise Honeycomb, Rest Your Head, Dance the Midwest, I’ve Made Enough Friends ja Indie 500, osuvat kerta kerran jälkeen popsuoneen. Balladipuoli on murtuneiden haaveiden sävyttämää: Won’t Get too Far hämmentyy kasvustaan, ja Jane Fakes a Hug törmää ihmissuhdedraamaan naiiviuden menettämisen kautta. Kappaleet ovat kokonaisvaltaisesti nuoren ihmisen tunnekarttaa kattavia, mutta eivät vaivu rasittavaan yliemoiluun.

Se on sopivaa tällaisella levyllä: en voi muuta kuin tuntea kateutta niitä kohtaan, jotka ovat löytäneet Secaucuksen täysi-ikäisyytensä kynnyksellä. Sen tasapaino energian ja reflektoinnin välillä tuntuu nimenomaan hieman epävarman aikuistumisen aikaan sopivalta. Sen seitsemän vuotta myöhempi jatko-osa The Meadowlands taas kertoo sen tuomat pettymykset.

Kun Wind-Up Recordsin pomo Alan Meltzer halusi tehdä The Wrensistä tähtiä, mutta vaati huomattavaa muutosta tyylissä, sanoi bändi lopulta ei, ja yksi kummallinen päiväuni tuhoutui kynnykselle. Meltzerin kerrotaan sanoneen, että seuraavasta sopimuksen tekevästä bändistä tehtäisiin tähtiä hinnalla millä hyvänsä.

Seuraava yhtye, joka käveli ovesta sisään, oli nimeltään Creed.

Ennakoi: Niitä bändejä, jotka osasivat olla ruikuttamatta liikaa surkutellessaan ja emocoren noustessa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
The Wrens – Dance the Midwest

His Name Is Alive – Stars on E.S.P. (4AD)

Legendaarisen ESP-disk-yhtiön mukaan nimetty His Name Is Aliven viides levy on sukellus popin historiaan, joka koettaa lähes kaikkia tyylejä. Riskialtis projekti pysyy kasassa pitkälti Warren Defeverin tuotannon kannalta, pehmentäen ennen meluisampaa materiaalia ja tuoden tyynempiin hetkiin lisää ulottuvuuksia. Mahtavaa nimeä kantava Wall of Speed kantaa bändin tässä vaiheessa jo hyvin hallitseman space age popin soihtua. Dub Love Letter on nimensä mukainen ambient-kehtolaulu.

Tribuutinomainen Stars on E.S.P on rakkaudentunnustus kaikelle populaarimusiikille aikakauteen katsomatta. Selkeimmillään se tuo Beach Boysin takaisin indierockin vaikuttajiin, kuten Universal Frequenciesin tarjoama Good Vibrations -pastissi osoittaa. Jo vuoden 1993 Mouth by Mouthilta löytyvää utuista poppia löytyy täältäkin paljon. Suositellaan aurinkoisempien lauantai-aamujen taustamusiikiksi.

Ennakoi: Kauaskantoinen, eklektinen maailma näkee jo Polyphonic Spreen ja jopa Panda Bearin tulevan. Se piti kevyen psykedelian pinnalla aina 2000-luvulle asti, jolloin monet halusivat kokeilla samaa tyyliä. Kehitys ei tunnu oudolta myöskään miettiessä His Name Is Aliven soul-vaihetta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
His Name Is Alive – Dub Love Letter