Trooppista eskapismia – Marcos Vallen Garra ja viisi muuta brasilialaista albumiklassikkoa

Marcos Valle: "Ymmärrän olevani jälleen erittäin cool."

On ilo todeta, että tämän viikon lauantaina Helsingin Juhlaviikkojen Huvilatelttaan saapuva brassipoplegenda Marcos Valle on julkaissut jälleen upean albumin. Viime vuonna ilmestynyt Estática on selvästi levy, jonka tekijä, lukemattomien ”Brazilian Chill Out” -kokoelmien tähti, on ymmärtänyt olevansa nuoren eurooppalaisen, retroilevan ja alkukantaista puhtautta tavoittelevan musadiggarisukupolven keskuudessa erittäin cool.

Rytmit ovat electronica-kokeilujen jälkeen taas täyttä luomua ja oikea piano on Vallen lämpimän äänen ohella soundin keskiössä. Moog-syntikasta huolimatta Estática tuo vahvasti mieleen Vallen 1960-luvun lopun levyt, kuten Mustang côr de Sanguen ja Samba ’68:n.

Parisen vuotta edellä mainittujen jälkeen, tarkalleen vuonna 1971, tämä brassimusiikin suurmies levytti kuitenkin varsin erilaisen albumin. Noin 35 vuotta myöhemmin levy, Garra, tuli ja räjäytti ihmeellisellä, psykedelisellä ja jopa barokkisella easy listening -soundillaan oman tajuntani täysin. Jos Garraa vertaa vaikkapa Tropicalia-liikkeen tuotoksiin, se saattaa vaikuttaa hyväosaisten tekemältä musiikilta, joka viis veisaa diktatuurihallinnon aiheuttamasta tuskasta ja houkuttelee vain sekoittamaan pään.

Todellisuudessa Garralla on kuitenkin suuri ja rohkea sielu. Kappaleet kuten Wanda Vidal, Black Is Beautiful sekä nimikappale Garra säteilevät täysin uniikkia näkemystä, joka on innoittanut Madlibin kaltaisia nuoren polven kulttihahmoja. Tämän albumin kohdalla musiikin historiassa aika ja paikka synkkaavat täydellisellä tavalla.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Garran innoittamana tarjoan Nuorgamin lukijoille viisi muutakin brasilialaista albumiklassikkoa, jotka ovat kaikki kiehtovia, tyylikkäitä ja ennen kaikkea todella laadukkaita. Ainakin jos minulta kysytään.

Ville Särmän brassiklassikot

João Gilberto – Chega de Saudade (1959)

Albumillinen vanhempia samboja, jotka kitaristi- ja säveltäjävirtuoosi Gilberto esitti kehittämällään tyylillä, joka tunnettiin pian ympäri maailman nimellä bossa nova. Täydellinen levy, josta aloittaa, mikäli haluaa ottaa bossa novan niin sanotusti haltuun.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Os Mutantes – Os Mutantes (1968)

Yksi poliittisuutta, Beatles-vaikutteita ja äärimmäistä omintakeisuutta yhdistävän Tropicalia-liikkeen keskeisimpiä albumeita. Itse tehtyjä, todella vaaralliselta soundaavia fuzz-pedaaleita, hallitun hallitsematonta häröilyä ja lapsekkaan tarttuvia melodioita.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Rogério Duprat – A Banda Tropicalista do Duprat (1968)

Sukellus tavallaan vielä Os Mutantesiakin syvempiin vesiin. Monta Tropicalia-albumia tuottanut ja ”Brasilian Brian Wilsoniksikin” tituleerattu Duprat kokeili soololevyllään, miltä kuulostaa yhdistää psykedelia klassiseen musiikkiin ja karnevaalitunnelmaan. Tuloksena on sataprosenttista todellisuuspakoa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Tamba Trio – Tamba Trio (1962)

Trio, joka hallitsi suvereenisti sekä sambasvengin että jazzin. Tamba Trio soitti useiden Brasilian merkittävimpien solistien taustalla. Debyyttialbumi on täynnä vastustamatonta, kevyttä groovea, jossa kiteytyy brasilialainen rytminen pirskahtelevuus. Tätä albumia kuunnellessa elämä tuntuu todella kevyeltä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Quarteto Em Cy – Quarteto Em Cy (1972)

Yksi monista Brasilian naispuolisista lauluyhtyeistä, ilmeisesti edelleen toimiva Quarteto Em Cy (kaikkien jäsenten etunimet alkoivat kirjaimilla Cy) levytti vuonna 1972 albumillisen upeasti orkestroitua ja funkyä bossa-folkpoppia. Muiden muassa Lo Borgesin säveltämät kappaleet ovat samalla melankolisia ja kepeän svengaavia, ehdottomana huippuna Tudo que você podia ser.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Marcos Valle Helsingin Juhlaviikoilla Huvilateltassa lauantaina 20. elokuuta.