The Killers – areenarockin sanansaattaja

Tappaminen on yrmeiden miesten hommaa.

Tappaminen on yrmeiden miesten hommaa.

Indierockin ensimmäisiin isoihin 2000-luvun menestyjiin lukeutuva The Killers on kulkenut pitkän matkan yhdestä lasvegaslaisessa sanomalehdessä julkaistusta lehti-ilmoituksesta. Tuolla ilmoituksella laulaja Brandon Flowers etsi itselleen bändikavereita vuoden 2001 lopulla. Kitaristi Dave Keuning vastasi ilmoitukseen. Useiden kokelaiden jälkeen basistiksi valikoitui Mark Stoermer ja rumpaliksi Ronnie Vanucci. Kokoonpano vakiintui elokuussa 2002, ja on pysynyt samana siitä lähtien. The Killers oli syntynyt.

Helsingin huomenna tiistaina konsertoivan yhtyeen keulahahmo Brandon Flowers täyttää kesällä 32 vuotta. Vuodesta 2004 lähtien hän on joko bändinsä kanssa tai sooloartistina julkaissut uutta materiaalia sisältävän levyn joka toinen vuosi. Uskonto on Flowersille iso asia. Hän on kolmen poikalapsen isä, joka kuuluu perheineen Joseph Smithin 1800-luvun alkupuolella perustamaan Myöhempien aikojen pyhien kirkkoon. Kansankielellä sanottuna: hän on mormoni.

Flowers on myös suuruudenhullu. The Killersin uran ollessa alkuvaiheissaan, laulaja ja yhtyeen pääasiallinen lauluntekijä julisti yhtyeestään tulevan suurempi kuin U2:sta ja tavoittelevan amerikkalaisyleisön kuuntelutottumuksissa Led Zeppelinin ja Nirvanan paikkaa. Brandon Flowers on ollut puoli vuosikymmentä juomatta alkoholia, luopunut kahvista sekä joutunut selittelemään kyllästymiseen asti suhdettaan Jumalaan ja uskontoonsa sekä republikaanipoliitikko Mitt Romneyn tukemiseksi tulkittua lounastapaamistaan tämän Barack Obaman vastaehdokkaan kanssa Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjan aikana viime vuonna. Niin Flowers kuin koko The Killerskin kiistivät olevansa kummankaan ehdokkaan puolella.

Brandon Flowersiin vahvasti henkilöityvän The Killersin esikoisalbumi Hot Fuss julkaistiin ylistävien arvioiden siivittämänä vuonna 2004. Sittemmin bändi ei ole onnistunut tekemään yhtä vahvaa levykokonaisuutta, mutta albumeilta on löytynyt useita yksittäisiä täsmäosumia. Vuosien 2008 ja 2012 levyjen välillä lähes kaikki The Killersin jäsenet julkaisivat soolomateriaalia. Suurimman huomion keräsi luonnollisesti keulakuvan sooloalbumi.

Tässä katsaus Brandon Flowersin ja The Killersin tuotoksiin Hot Fussista viimevuotiseen Battle Borniin.

#1 Hot Fuss – nousu tähtitaivaalle (2004)

Levy, jonka kappalemateriaali on tasavahvaa ja kuin täsmätuotantona indiediskojen soittolistoille tehtyä. Albumilta ei juuri heikkoja biisejä löydy. Avausraita Jenny Was a Friend of Minen keimaileva keinuttavuus, gospelmaailmalle flirttaileva ja Killersin kenties tunnistettavimmaksi lyriikkapätkäksi nousseen ”I’ve got soul but I’m not a soldier” sisältävä All These Things That I’ve Done, kaihoisampaa ja puhtaasti popahtavampaa Killersiä edustava Change Your Mind ja U2-maisesti soiva Believe Me Natalie olivat monipuolisen levyn kohokohtia, hittikaksikkoa Mr. Brightside ja Somebody Told Me unohtamatta.

Hittikaksikosta molemmat ovat hittikimaroiden aatelia sekä maailmanlaajuisesti seitsemän miljoonaa kappaletta myyneen Hot Fussin koukuttavimpia raitoja. Neljästä levyltä julkaistusta singlestä All These Things That I’ve Done on mielenkiintoisin ja loppusoittonsa ansiosta tunnelmaltaan maailmaasyleilevin sekä nostattavin. Biisin videolla sivuttiin Hot Fussia seuranneen levyn westerntunnelmia.

#2 Sam’s Town – menestyspöhö (2006)

Päällimmäisin tunne Sam’s Townin ensikuuntelun jälkeen oli pettymys. Brandon Flowersin eri musiikkimedioissa antamat lausunnot, joiden mukaan Sam’s Town on ”yksi parhaista viimeisen 20 vuoden aikana julkaistuista levyistä”, eivät auttaneet asiaa. Bändin kotikaupungissa Las Vegasissa sijaitsevan samannimisen hotelli-uhkapelikompleksin mukaan nimetty albumi myi neljä miljoonaa kappaletta, mutta pettymyksen maku oli hiipinyt suuhun.

Tuota pettymystä lievittivät kuitenkin mukavasti levyn kaksi ensimmäistä singlebiisiä. When You Were Young on likimain täydellistä valtavirtaindietä ja luonteva jatke Hot Fussin menestykselle. Singleistä parhaiten jäi mieleen kuitenkin Bones, jonka jokaisella kertosäekierrolla mukaan tulee yksi musiikillinen elementti lisää. Luurankoihin keskittyvä video on ensimmäinen itsensä Tim Burtonin ohjaama musiikkivideo.

#3 Day & Age – ollako ihminen vai tanssija (2008)

Vuonna 2007 The Killers julkaisi muun muassa yhtyeen keikkasettiin tänä päivänäkin kuuluvan Joy Division -lainan Shadowplay sekä Lou Reedin vierailun siivittämänä pikkuhitiksi nousseen Tranquilizen sisältävän b-puolikokoelma Sawdustin.
Kahden vuoden välein kokonaan uutta materiaalia sisältävä levy -julkaisutahti jatkui vuonna 2008, kun Day & Age ilmestyi.

Day & Agen parhaat hetket osuvat levyn alkuun. Isoksi hitiksi noussut ja kertosäkeensä avauslauseen ”Are we human / or are we dancer” merkityksellä ja 1980-lukulaisen sokerisilla koskettimillaan lievää hämmennystä herättänyt Human, stadioneille kurkotteleva ja Springsteenin suuntaan nyökkäävä avausraita Losing Touch sekä avaruusolioiden kaappaamaksi joutumiseen keskittyvä Spaceman olivat albumin parhaat ja The Killersin asemaa yhtenä 2000-luvun areena- ja paikoin stadionluokankin rockin kärkinimenä vahvistaneet hetket.

Day & Age kurkotteli stadionien ovia ja indie-sana alkoi olla enää kaukainen kangastus. A Dustland Fairytale toi paikoin mieleen toisen, John Francis Bongiovin johtaman newjerseyläisen stadionluokan aktin.

#4 Flamingo – irtiotto emobändistä (2010)

Brandon Flowersin soolouran avanneelta levyltä mieleen on jäänyt parhaiten Charlize Theronin tähdittämä Crossfire-singlen musiikkivideo. Biisin olisi voinut mainiosti julkaista myös The Killers -pitkäsoitolla.

Toinen singleirroitus levyltä, Only the Young, olisi myös voinut mahtipontisemmin sovitettuna ja tuotettuna löytyä kummalta vaan kahdesta viimeisestä The Killers -levystä.
Levyltä löytyy myös muun muassa slidekitaran mukanaan tuomia countryvivahteita ja materiaali kokonaisuudessaan on melko AOR-seesteistä. Tuo kolmikirjaiminen musiikkityylilajilyhenne leijuu vahvasti myös Flowersin seuraavan, paluuta emobändin hoteisiin merkinneen albumin yllä.

#5 Battle Born – stadionrockia Nevadan preerioilta (2012)

Brandon Flowersin levy kahden vuoden välein -julkaisusyklin viimeisin etappi ilmestyi viime vuonna. The Killersin viimeisin julkaisu on täynnä areena- ja paikoin jopa stadionrockia, joka on paikoin puuduttavaa, mutta stadionmaisuudessaan niin stadionmaista, ettei sille voi olla hymyilemättä. Levy on niin aikuisorientoitunutta rockia, että indie-sanan voi nyt viimeistään kuopata syvälle Nevadan preerioiden kuivaan maaperään.

Here With Me on stadionrockballadi. Winona Ryderin tähdittämän videon ohjauksesta vastasi kuuden vuoden tauon jälkeen musiikkivideo-ohjaajaksi loikannut Tim Burton.

Hot Fussin jälkeisten levyjen epätasaisuudesta huolimatta, The Killersin singlehitit ovat lähes poikkeuksetta olleet napakymppiin osuvia indien ja valtavirran välillä tasapainoilevia, häpeilemättömän tarttuvia kappaleita. Jo pelkästään näistä syistä bändin keikkakuntoa ei kannata jättää tarkistamatta.

The Killers (USA) Helsingin Hartwall Areenalla 26. helmikuuta. Lämmittelijänä sandiegolaiskokoonpano Louis XIV.