Suomi laulettu! – ulkomaalaiset artistit suomen kielen kimpussa

Niina Virtanen esittelee Manowarin Isän ja seitsemän muuta maailmalla syntynyttä ainakin osittain suomenkielistä laulua.

Mikään ei kutkuta suomalaista sielua niin kuin se, että meidät noteerataan maailmalla. Se vasta torille vetääkin, kun ulkomaalaiset bändit tai artistit uskaltautuvat levyttämään suomeksi tai parhaassa tapauksessa luomaan kokonaisen uran suomen kielen varaan. Listasimme kiinnostavimmat tapaukset.

#1 Manowar – Isä

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä: Sankarihevin suuruudenhulluin nahkaritariretkue Manowar julkaisi vuonna 2009 suomenkielisen balladin nimeltä Isä. Manowariksi poikkeuksellisen herkkä slovari on akustisella kitaralla ja juustoisella synalla kuorrutettu kiitoslaulu joko isälle tai Isälle, riippuen siitä haluaako lyriikkaa tulkita maanläheisesti vai uskonnollisesta näkökulmasta. Tekstiltään paikoittain jopa virreltä tuntuva kappale kallistuu juuri sen verran kohti kornia kalkkunaballadia kuin Manowarilta sopii odottaakin.

”Opetit hyvän ja pahan
Ohjeet elämään
Annoit parhaan lahjan
Sen tärkeimmän

Et hylännyt koskaan
Teit minusta vahvan
Kun menin harhaan
Tai en tiennyt suuntaa”

Miksi: Bändin nokkamies Joey DeMaio on kertonut, että bändi halusi tehdä biisin, jolla voi osoittaa faneilleen kuinka paljon heille merkitsevät. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut kiitellä vain suomalaisia faneja – sama kappale on tehty 15 muullakin kielellä, esimerkiksi puolaksi, norjaksi, japaniksi ja portugaliksi. Manowar on tunnettu yleisöä kosiskelevista tempauksista, joten sinänsä usealle kielelle tehty kappale ei yllätä tältä orkesterilta.

Kannattiko: Jos olisi ilkeä, kappaletta olisi helppo verrata keskinkertaista humalaisempaan aamuneljän karaokeherkistelyyn, mutta onhan ajatus amerikkalaisten tekemästä suomenkielisestä nahkahevi-iskelmästä periaatteessa kaunis. Ja biisikin mahdollisesti Manowarin ystävälle.

#2 Damien Rice – Eskimo

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä: Melankolisen singer-songwriter-folkin ja särkyneiden sydänten kuningas Damien Rice julkaisi vuonna 2002 O-albumin, jonka jylhässä päätöskappaleessa Eskimo mies laulaa surun hetkellä kääntyvänsä eskimoystävänsä puoleen. Biisi viimeistellään suureen operettimaiseen lopetukseen, missä sinfoniaorkesteri ja oopperalaulaja ottavat valtaa Ricelta. Satunnaiskuulijalta saattaa kuitenkin mennä ohi se, että dramaattinen sopraano laulaa omat osuutensa suomeksi. Ooppera ei ole helpointa hahmotettavaa muutenkaan, ja tässäkin tapauksessa esimerkiksi ”kosketa minua / halua käsilläsi / huuto sielussa saa” -lauseet saattavat hukkua kokonaisuuteen. Biisin jylhä lopetus ei kuitenkaan jätä epäilystä siitä, mitä lauletaan – sopraano toistelee selvällä suomen kielellä ”minä kaipaan eskimoystävääni”.

Miksi: Internet ei valaise tarinaa kovin tarkkaan, mutta yleisesti kerrotaan että Damien Ricella oli suomalainen ystävä, joka käänsi biisin viimeiset rivit ja josta kappale mahdollisesti kertoo. Koska valtaosa Ricen tuotannosta keskittyy raastaviin rakkaustarinoihin, rakkaudennälkäinen romantikko voi halutessaan keksiä mahdollisen romanssin Ricen ja suomalaisen eskimoystävän välille.

Kannattiko: Mikä ettei – biisi on taattuun Damien Ricen tyyliin sydän syrjällään henkivää yksinäisen miehen melankoliaa. Eeppisiin mittoihin kasvava kappale viimeistelee hienosti komean albumin, ja suomenkieliset loppurivit lämmittävät nöyryyteen taipuvaisen kansan mieltä; se ihana irkkumies kaipaa meitä. Ainoa miinus annettakoon siitä, että sivistymätön kuulija saattaa biisin aiheen ja kielivalinnan äärellä erehtyä kuvittelemaan, että Suomessa on eskimoita.

#3 Kauan

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä: Ukrainalais-venäläinen bändi, joka tekee synkkämielistä ja maalailevaa doom-post-rock-folk metalia suomeksi. Kolme suomenkielistä pitkäsoittoa julkaissut bändi on levyttänyt myös venäjäksi, mutta valtaosa tuotannosta on suomeksi.

Miksi: Bändin solisti ja nokkamies Anton Belov on kertonut, että halusi bändiä perustaessaan ihmisten keskittyvän enemmän musiikkiin kuin tekstiin, joten viiden miljoonan asukkaan kieli tuntui sopivalta valinnalta, jotta valtaosa kuuntelijoista ei ymmärtäisi sitä. Belov oli kuunnellut paljon suomenkielistä metallia ja rakasti kieltä, joten halusi kirjoittaa lyriikat suomeksi. Rakkaus kieltä kohtaan on helppo uskoa jo biisien hurmaavista nimistä. Kappaleilla on sellaisia runollisen kauniisti soljuvia nimiä kuin Ommeltu polku, Sateen huuhtoma, Syleilyn sumu ja Neulana hetkessä. Pääasiassa bändin tekstittäjänä on toiminut Belov, mutta viimeisimmällä levyllään Kaiholla bändi käytti ensimmäistä kertaa suomalaista sanoittajaa, laulaja-lauluntekijä Marja Mattlaria.

Kannattiko: Ehdottomasti. Kauanin maalailu on taidokkaasti tehtyä melankoliaa jo sävellystensä puolesta, mutta lyyriset tarinakokonaisuudet nostavat koskettavat levyt uusille ulottuvuuksille. Esimerkiksi Sorni Nai -albumi kertoo tositarinan Uralille 1950-luvulla kuolleesta vuorikiipeilijästä. Ja kauniisti kertookin, kuten allaoleva ote kappaleesta Akva osoittaa.

”Silmäripset jäätyy kylmässä
Talvituuli puskee ikkunaa
Juna kiiruhtaa, halkoo yötä
Vanassaan laulujen kaiku”

Sinänsä sääli, että monet Kauanin fanit jäävät paitsi lyriikoiden sisällöstä, sillä bändillä on taito rakentaa harvinaisen hienoja ja visuaalisia ärsykkeitä kiihottavia tekstejä, joihin ei taivu monen kotimaisenkaan lyyrikon kynä.

#4 Laukaus

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä: 2000-luvun alussa viiden vuoden ajan toiminut japanilainen hardcore punk -bändi, joka lauloi suomeksi. Suomi-HC:stä innostunut bändi teki covereita esimerkiksi 1980-luvun alussa toimineen tamperelaisen Riistetyt-bändin biiseistä. Uransa aikana bändi ehti julkaista vain kaksi EP:tä, Mikä on tuolla? (2002) ja Ollaan punk nuorisoo… (2004).

Miksi: Suomenkielistä HC-punkia on lähetelty maailmalle C-kaseteilla jo 1970-luvulla, ja esimerkiksi Mike Patton on bongattu Terveiden Käsien keikalta. Ei siis sinänsä ole yllätys, että punkin piirissä on rohkaistuttu myös leikkimään suomen kielellä. Japanissa ollaan kiinnostuneita suomalaisesta kulttuurista, eikä Laukaus olekaan lajissaan ainoa. Ainakin Varaus SS on tehnyt urallaan kunniaa suomenkieliselle punkille jo nimensäkin puolesta. Nimi kumartelee kahdelle edesmenneelle suomalaiselle punk-bändille, Varaukselle ja Tampere SS:lle.

Kannattiko: Laukaus on melko perinteistä, kahtasataa kaahaavaa hooceeta, kyllähän semmoiseen kovaan ajoon suomeksi huutaminen toimii. Sanoista ei hirveämmin saa selvää, mutta onko sillä tässä genressä niin väliäkään. Lausuminen on melko moitteetonta, ainakin kun teksteissä pysytään perusasioissa ja samanlaisissa loppusoinnuissa. Mikä on tuolla? -EP:llä kertosäkeissä huudetaan esimerkiksi Vihaa, Paskaa, Valtaa, Tuhoa ja Kuolemaa (eri biiseissä). Homma helpottuu huomattavasti, kun voi joka biisissä huutaa samaa ääntä.

#5 Kultasiipi

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä: Saksalainen power ja folk metal -bändi, joka esittää karvaliivisiä metalliversioita suomalaisista kansanlauluista. Bändi on sorvannut esimerkiksi sellaisista klassikoista kuin Soittajapaimen metsämetallia, joka on kuorrutettu irlantilaisilla kansanlauluperinteillä ja keskimaalaisella estetiikalla. Useimmat kansanlaulut bändi esittää suomeksi, mutta ainakin suurin ”hitti” Ievan polkka on saanut saksankielisen tekstin. Se annettakoon anteeksi, ottaen huomioon ettei valtaosa alkuperäisestä Ievan polkastakaan ihan tolkullista suomea ole.

Miksi: Koska suomi on uuden maailman kieli, ainakin bändin omien sanojen mukaan. Kerrotaan että Kultasiiven innoittajana olisi toiminut myös Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, joka aikoinaan julkaisi kaksi pitkäsoittoa saksaksi. Bändi kertoo inspiroituvansa myös esimerkiksi kanteleesta, mutta musiikissa sitä ei kylläkään ole kuultavissa.

Kannattiko: Vaikea sanoa. Kuten peikkohevi useimmiten, myös Kultasiipi herättää kysymyksen onko bändi vitsi. Jos on, pitäisikö sille nauraa? Jos ei naurata, ollaanko onnistuttu? Bändi kertoo itse voittaneensa ”paras suomalainen tekokarvafantasiahevibändi Berliinistä eli Etelä-Suomesta” -kilpailun. Eli ilmeisesti bändin mielestä kannatti. Tämä vastannee myös kysymykseen siitä onko bändi vitsi.

#6 Laakso – Mämmilärock

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä: Ruotsalainen indie-bändi Laakso julkaisi vuonna 2007 suomenkielisen levyn Mämmilärock, joka leikittelee bändiläisten suomalaisilla taustoilla. Bändin ruotsinsuomalaiset perustajajäsenet Markus Krunegård ja David Nygård puhuvat myös suomea, mutta muuten Ruotsissa menestynyt bändi on levyttänyt lähinnä englanniksi. Mämmilärock liikkuu jossain Tiisun ja Olavi Uusivirran leikkikentillä, tarjoillen pilke silmäkulmassa revittelevää suomenkielistä indiepoppia. Levyn parhaimmistoa on lystikäs hanuritango Unelmia oli, joka vitsailee suoraan bändin juurilla ja toisen äidinkielen heikentymisellä.

”60-luvun kieltä täällä väännellään
Tämän päivän slangi on meille hämärää
Ruotsia kun sekaan saa niin paremmin sen ymmärtää
Kieli unohtuu ja isoäiti suuttuu
Likaiseksi menee tämä sukupuu”

Miksi: Bändin perustajajäsenten sukujuuret juontavat Tornionjokilaaksoon, mistä poppoon nimikin on peräisin. Pitkään suomenkielisestä levystä haaveilleet miehet halusivat kunnioittaa juuriaan Mämmilärock-levyllä, joka on lyriikoiltaan yllättävän rikasta ja monimuotoista suomea. Bändi on nimennyt yhdeksi vaikuttajakseen Juice Leskisen, mikä on leikittelevän levyn äärellä helppo uskoa. Levyltä löytyy jopa muutamille suomalaisille ikoneille osoitettu biisi, jossa kiitellään Juicea, Remua ja Baddingia oman elämän pelastamisesta. Knoppitietona mainittakoon, että bändin solisti Krunegård ei ole perheensä ainoita muusikoita. Miehen sukulaisiin kuuluvat esimerkiksi Suvi Teräsniska, tangokuningatar Susanna Heikki sekä Ruotsin Idols-voittaja Markus Fagervall.

Kannattiko: Kannatti. Levy kuulostaa suomalaiselta, mutta näkökulma on ainutlaatuisella tavalla ulkopuolisen. Oivaltava ja lämminhenkinen Mämmilärock on täynnä teräviä, mutta rakkaudella tehtyjä havaintoja niin suomalaisuudesta, ruotsalaisuudesta kuin ruotsinsuomalaisuudestakin. Kesäinen levy sopii loistavasti juuri tähän vuodenaikaan, voin hyvin kuvitella ne mökkireissut, kun kaveriporukat hoilaavat aamuyöstä katkeransuloisessa laskuhumalassa Hetkinen Juice Leskinen -kappaletta.

”Aikaa kului itsaria harkitessa
apu saapui yllättäen supermarketissa
kaiuttimissa surkea stemma
Juice saarnas ettei elämästä selviä hengissä
Hetkinen Juice Leskinen, tässä multa kiitokset
Sun laulut pelasti mut, saanks mä pelastaa sut?”

#7 God Is My Co-pilot – Ootko sä poika vai tyttö?

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä: 1990-luvun alusta asti New Yorkin underground-piireissä toiminut queercore-noise-punk-bändi, jonka periaatteisiin kuuluu se, että mitään ei tarvitse osata soittaa, mutta täytyy yrittää, ja soittimen äänestä on pidettävä. Bändi julkaisi vuonna 1995 reilun minuutin mittaisen punk-rallin Ootko sä poika vai tyttö? Kappaleessa kysellään huonosti lausutulla suomella ”kuinka vanha sä oot, ootko sä poika vai tyttö?”

Miksi: Todennäköisesti siksi, että avantgardemaisesta sekoilusta innostuneelle bändille niinkin eksoottisella kielellä kuin suomeksi levyttäminen tuntui tarpeeksi hullulta idealta. Orkesteri on levyttänyt muillakin itselleen vierailla kielillä, kuten jiddishiksi, turkiksi ja saksaksi.

Kannattiko: Meluisasta free-punkista on sinällään vaikea sanoa kannattaako, mutta ei vapautunut sekoilu koskaan huono veto ole. Levynkansi ei välttämättä kannattanut, sillä monet levykaupat eivät ottaneet alkuperäistä EP-julkaisua hyllyynsä, sillä kannessa on piirretty kuva kahdesta naisesta harrastamassa strap-on-seksiä.

#8 Brian Jonestown Massacre – Viholliseni maalla

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä: Multi-instrumentalisti ja musiikkitaiteilija Anton Newcomben johtama psykedeelinen kenkiintuijottelubändi Kaliforniasta. Orkesteri teki englanninkielisestä In the Land of My Enemy -biisistään suomenkielisen version Viholliseni maalla, joka kertoo… öh, jostain. Alkuperäistä englanninkielistä biisiä ei ole koskaan virallisesti levyllä julkaistu, mutta suomenkielinen löytyy Aufheben-albumilta vuodelta 2012.

Miksi: Newcombe on erikoislaatuinen eksentrikko, joka on tehnyt biisejä muillakin kielillä kuin äidinkielellään. Newcombe vaikuttaa pääasiassa Berliinissä, kuten myös biisin laulaja ja oletettava tekstittäjä, suomalainen taiteilija Eliza Karmasalo. Ilmeisesti taiteilijoiden tiet ovat törmänneet Berliinin alakulttuureissa ja Newcombe on päättänyt tehdä virallisen version biisistään suomeksi Karmasalon kanssa yhteistyössä.

Kannattiko: Lyriikat ovat melkoista googletranslatea, mutta Newcomben tietäen ja suomalaisen laulajan huomioon ottaen se lienee tietoinen valinta. Tekstissä ei ole juurikaan tolkkua, mikä toisaalta toimii hämyiseen tunnelmaan täydellisesti. Savuisessa taiteilijakuppilan nurkassa sisäänpäin kääntyneenä junnaava biisi jättää kokonaisuutena kuitenkin hämmentyneen olon, ainakin ilman psykedeelejä. Tässä voi olla kysymys jostain tai sitten ei mistään.

”Pellavansiemen kädessäni, pelkää jänis silmässä
Hän ymmärtää minua, valko salon metsään”

Tiedätkö muita ulkomaisia kappaleita, joissa lauletaan suomen kielellä? Kerro kommenteissa.