Small talk: vieraana Terry Jones (Pagan Altar)

Pagan Altar. Tyyli-ikoni Terry Jones etuoikealla.

Pagan Altar. Tyyli-ikoni Terry Jones etuoikealla.

Torstaina Helsingin Kuudennelle Linjalle saapuva Pagan Altar kuuluu doom metalin pioneereihin, vaikka solisti Terry Jonesin mukaan bändi ei ole doomia nähnytkään. Raskasta, tunnelmallista ja eeppistä heavy rockia soittavan englantilaisyhtyeen keulakuva ei muutenkaan ole mikään hevinatsi, sillä mies kertoo herkistyvänsä muun muassa Black Oak Arkansasin, Foreignerin ja Jethro Tullin parissa. Karaokessa hän laulaisi mieluiten Moody Bluesia.

Pagan Altar sai alkunsa vanhan liiton heavyn ja NWOBHM:n leikkauspisteessä. Kuinka päädyitte soittamaan doom metalia?

”1970-luvun lopulla soitimme paljon samoissa keikkapaikoissa kuin Angel Witch, Iron Maiden ja muut aloittelevat NWOBHM-bändit. Emme kuitenkaan koskaan innostuneet 100 km/h etenevistä biiseistä, vaan meistä oli kotoisampaa tehdä hitaampia kappaleita. Myöhemmin ihmiset alkoivat kutsua niitä doom metaliksi. Itse olen aina pitänyt meitä heavy rock -bändinä, ja pidän edelleen. Mielestäni oikeat doom-bändit ovat hitaampia kuin me, enkä usko, että osaisimme soittaa yhtä matalalle viritettyjä ja raskassoutuisia riffejä – cookie monster -vokaaleista puhumattakaan! Ensimmäinen levymme ehkä antoi meille doom-leiman, mutta minun puolestani ihmiset saavat kutsua musiikkiamme millä nimellä haluavat.”

Onko doom metal -kappaleella pituusrajaa?

”Taiteessa ei ole kysymys pituudesta vaan siitä, mitä pystyt tekemään sen sisällä. Pagan Altarilla on useita 10-minuuttisia biisejä, mutta ne kasvavat ja muuttuvat jatkuvasti. Jos kappaleessa on jokin teema, joka vaatii avaamista ja selventämistä, se pidentää biisiä automaattisesti. Kappale ei kuitenkaan voi junnata paikallaan, vaan musiikin on seurattava lyriikan edistymistä. Artistin pitäisi kyetä kuulemaan kappaleen oikea pituus päänsä sisällä. Vaikka sinulla olisi kuinka hyvä riffi, sitä ei ole mitään järkeä venyttää vain riffin itsensä takia. Jos olet keikalla ja biisin puolivälissä ihmiset alkavat valua baaritiskille, tupakalle tai vessaan, on selvää, että olet tehnyt liian pitkän biisin. Työstän parhaillaan erästä neliminuuttista kappaletta, joka on ehkä doomein kappale, mitä olen ikinä kirjoittanut! Vastaavasti tein hiljattain 10-minuuttisen The Ripper -kappaleen, jossa on niin paljon osioita, että tuntuu kuin olisin käärinyt neljä biisiä samaan pakettiin. Olisin voinut tehdä biisistä vieläkin pidemmän, mutta lopulta päätin kiristää ohjia ja kakistaa sanottavani ulos. Kappale löytyy tulevalta Never Quite Dead -levyltä.”

Doom metal lyö usein kättä okkultistisen kuvaston kanssa. Miksi?

”Uskoisin sen johtuvan siitä, että okkultismi tuo kiehtovalla tavalla esiin pimeyden eri puolia. Okkultismia ei silti kannata yliviljellä, kuten jotkut bändit tekevät, koska se menettää tehonsa nopeasti. Me olemme aina tehneet kaiken musiikin ehdoilla, vaikka keikoillamme onkin nähty paljon visuaalisia elementtejä ja muita tehosteita. Nykyisin se tuskin onnistuisi, koska en usko, että lentokoneen henkilökunta päästäisi meidät koneeseen ruumisarkun kanssa.”

Charles Manson – nero vai narri?

”Tiedän hänestä hyvin vähän, mutta jos pystyy murhaamaan jonkun niinkin kauniin ihmisen kuin Sharon Tate, täytyy olla todella sekaisin päästään. Tunsin aikoinaan monia okkultismille omistautuneita ihmisiä, jotka eivät todellakaan käyttäytyneet kuin Manson. Pikemminkin he halusivat pitää matalaa profiilia.”

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Kun on viettänyt suurimman osan aikuiselämästään kirjoittaen, äänittäen ja esittäen omia biisejään, ei tule hirveästi kuunneltua muiden tekemää musiikkia. Yritän välttää musiikinkuuntelua varsinkin silloin, kun teen melodioita, jotta muiden biisit eivät alitajuntaisesti vaikuttaisi sävellystyöhöni. En koskaan istu tarkoituksellisesti alas kuuntelemaan musiikkia. Annan sen soida taustalla, ja jos jokin tarttuu korvaani, pysähdyn kuuntelemaan tarkemmin. On olemassa hirvittävästi kappaleita, jotka tuovat mieleen hyviä muistoja. Minulla ei ole mitään tiettyä ’pakko kuunnella’ -biisiä, mutta valtavasti sellaisia, joita ilman en voisi elää. Esimerkiksi Jethro Tullin Broadsword ja Slow Marching Band hellivät korviani aina, samoin muutama Pagan Altarin kappale!”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi viileämmältä kuin oletkaan?

”En. Totta puhuakseni en edes pystyisi siihen, koska en tiedä mikä on coolia ja mikä ei! Lisäksi olen liian vanha välittääkseni tuollaisista asioista. Pidän mistä pidän enkä välitä muiden mielipiteistä. Sama pätee Pagan Altarin musiikkiin. Kirjoitin tästä aiheesta muuten biisinkin monta vuotta sitten (The Masquerade), ha ha!”

Mitä kappaletta toivot dj:ltä silloin, kun olet todella, todella humalassa?

”Kuinka pahasta humalasta me oikein puhumme? Todennäköisesti haluaisin kuulla Black Oak Arkansasin kappaleen I Can Feel Forever, mutta epäilen, että dj:ltä löytyisi sitä. Itse asiassa minun on vaikea uskoa, että kenelläkään dj:llä olisi sellaista musiikkia, johon samastun kovassa kännissä! Yleensä kuuntelen humalassa Jethro Tullia, varhaista Cat Stevensiä, Roky Ericksonia, Roger Chapmania ja vastaavia. Jos minut naulattaisiin seinään, saattaisin toivoa jotain [Rainbow’n] Rainbow Risingilta!”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Minkä kappaleen laulat todennäköisimmin karaokebaarissa?

”Moody Bluesin Nights in White Satinin tai Los Bravosin Black Is Blackin, koska ne ovat ainoat biisit, joiden sanat osaan kokonaan – mutta en välttämättä oikeassa järjestyksessä, ha ha!”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kenen lauluääni saa selkäpiissäsi soimaan hyyn?

”Yleensä en niinkään innostu laulajista, vaan tietyistä kappaleen osista, joihin laulaja saa puserrettua erityisen paljon tunnetta. Elkie Brooks ja Janis Joplin ovat tässä erityisen hyviä. Ja huonolla tavalla: tässä kohtaa minun on pakko sanoa itseni – etenkin, jos katson YouTubesta joitain kännykällä kuvattuja keikkojamme, joissa en kuule itseäni monitorista. Silloin minä oikeasti kavahdan lauluääntäni, ha ha! Sydänoperaationi jälkeen keikat ovat olleet aiempaa haasteellisempia, mutta jos monitorointisysteemi on kunnossa, silloin kaikki menee yleensä hyvin.”

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?

”Aluksi pitäisi varmaankiin määritellä, mitä tärkeällä musiikilla tarkoitetaan. Minulla ei valitettavasti ole siitä harmainta aavistusta!”

Mikä on ärsyttävin musiikistasi tehty tulkinta, jonka olet kuullut?

”Nyt ei tule mitään mieleen, mutta jos väärintulkintoja on tapahtunut, se on varmaankin johtunut Bermondseyn aksentistani. Kerran eräs tyyppi valitti yhdestä biisistämme jossain tyhmässä blogissa, mutta pian selvisi, että hän oli kuunnellut väärää kappaletta. Tällainen epäpätevyys raivostuttaa minua enemmän kuin ihmisten tekemät tulkinnat. Jos haluat valittaa jostain, ota edes faktat haltuun!”

Mikä laulu tuo sinulle aina nostalgisen olon?

”Ainakin Foreignerin Waiting for a Girl Like You ja UFO:n Try Me. Myönnettäköön, etteivät ne ole mitään doom- tai rock’n’roll-biisejä, mutta mitäs kysyit, ha ha! Kappaleet tuovat mieleeni ajan, jolloin elin hetkessä. Häpeällistä, etteivät tuollaiset asiat kestä ikuisesti! Jos joku tällä hetkellä nauttii elämästään, suosittelen takertumaan siihen kaksin käsin, koska onnellisuus voi hävitä koska tahansa. Tällä en tietenkään tarkoita, ettenkö nauttisi nykyisestä elämästäni tai siitä, että olen saanut toisen mahdollisuuden Pagan Altarin kanssa.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitä klassista popkappaletta et ole koskaan oikein ymmärtänyt?

Bohemian Rhapsodya. Jos totta puhutaan, en ymmärrä Queeniä ylipäätään.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitä artistia tai bändiä kaikki kiertuebussissanne diggailevat?

”Musiikkimakumme ovat niin erilaiset, että ainut yhteinen nimittäjä taitaa olla Pagan Altar! Henkilökohtaisesti pystyn kuuntelemaan melkein mitä tahansa niin kauan, kun musiikki on hyvin soitettua. Jos se on paskasti soitettua, sitten minulla on ongelma.”

Mitä yhtyettä tai artistia suosittelet todennäköisimmin uudelle tuttavuudelle?

”Olen ehkä viimeinen ihminen antamaan neuvoja tässä asiassa, koska silloin kun olen suositellut ihmisille bändejä, he ovat pitäneet niitä paskoina. Sama toisinpäin: kun minulle on suositeltu bändejä, olen jaksanut kuunnella niitä ehkä kaksi minuuttia. Mielestäni ihmisten pitäisi itse löytää omat suosikkibändinsä, sillä toisen miehen liha on toisen miehen myrkky. Mielipiteet ovat kuin perseenreikiä: jokaisella on omansa eivätkä ne yleensä muutu miksikään.”

Minkä musiikkityylin päälle et ole koskaan ymmärtänyt?

”Räpin, garagen ja kaikkien niiden variaatioiden, joista käytetään valheellista nimitystä musiikki. En pysty olemaan samassa huoneessa sellaisen paskan kanssa.”

Mitkä ovat suosikkisäkeesi popmusiikissa?

”En tunne kovinkaan monen biisin sanoja. Sen sijaan pidän melkein kaikista Pagan Altarin teksteistä, ha ha! Yritän saada teksteihini merkitystä, jotta ne herättäisivät ihmiset ajattelemaan tai katsomaan asioita eri perspektiivistä. Lisäksi tykkään kirjoittaa ihmisten epäkohdista ikään kuin varoittavana esimerkkinä. Omat Pagan Altar -suosikkini lyyrisestä näkökulmasta katsottuna ovat The Interlude, The Sorcerer ja The Sentinels of Hate. Myös tulevalla Never Quite Dead -albumillamme on sellaisia biisejä, joiden teksteistä olen erityisen ylpeä.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Tunnetko suomalaisia doom metal -bändejä, kuten Reverend Bizarrea tai Minotauria?

”Reverend Bizarre on tuttu nimi. Kitaristi Peter Vicar (Kimi Kärki) on hyvä ystäväni ja olemme viettäneet monia hienoja hetkiä tien päällä.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Pagan Altar ja Tombstoned esiintyvät Helsingin Kuudennella Linjalla torstaina 5.9. Liput 19 euroa.