Small talk: vieraana Rob Barber ja Mary Pearson (High Places)

Mary ja Rob, fiiliksissä.

Minä vuonna ska meni pilalle? Kenen ääni on liian silkkinen yrttien luettelemiseen?

Brooklyniläisen High Placesin Rob Barber ja Mary Pearson kertovat vastauksen muun muassa näihin kahteen kuumottavaan kysymykseen. Viime vuonna mainion Original Colors -albumin julkaissut popduo esiintyy perjantaina Helsingin Kuudennella linjalla.

Mikä on ensimmäinen popkappale, josta muistatte pitäneenne?

Rob: ”Rakastan tätä kysymystä! Muistaakseni se oli Bee Geesin You Should Be Dancing. Ensimmäiset omistamani levyt olivat kaikki lahjaksi saatuja, ja tuo kappale oli Saturday Night Fever -soundtrackilla. Kun olin pieni, olin aina kiinnostunut oudoista ja pelottavista äänistä kappaleissa, ja tuossa kappaleessa on kummallinen laulunpätkä juuri ennen kertosäettä, joka kuulostaa väreilevältä kalkkunalta. Mutta se olikin vain Barry Gibb, joka lauloi todella nopealla vauhdilla.”

http://youtu.be/CJUvjVnhI4E

Mary: “Crystal Watersin 100 % Pure Love on ensimmäinen kasettisingle, jonka muistan siskojeni ostaneen läheisestä apteekista. Teimme kappaleeseen tanssikoreografioita tuntien ajan kylpyhuoneen peilin edessä.“

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä on eniten kuuntelemanne kappale? Mikä siinä on erityistä?

Rob: “Luultavasti eräs levy, jonka 1980-luvun hardcoreyhtye 7 Seconds teki. Koko levy siksi, että se oli vain noin 18 minuuttia pitkä ja kappaleet kestivät puolesta minuutista minuuttiin. Sain sen ollessani 11-vuotias. Se oli tärkeä, koska se oli niin punk, mutta myös piristävä ja positiivinen. Aina, kun tunsin oloni alakuloiseksi, kuuntelin tätä levyä ja kanavoin negatiivisuudestani jotain positiivista.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mary: “Kun poikaystäväni soittaa, soittoäänenä on Joni Mitchellin My Old Man upealta Blue-levyltä, joten olen kai kuunnellut sitä eniten. Toisaalta, en ole ehkä kuunnellut koko kappaletta aivan niin monesti, koska puhelu ohjautuu vastaajaan ’He’s a walker in the rain’ -säkeen kohdalla.“

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kenen laulajan ääni saa selkäpiissäsi soimaan hyyn?

Rob: “Barry Gibbin! Seksikäs ja pelottava – yhtä aikaa.”

Mitä tekisitte, jos ette olisi muusikoita?

Mary: “Olisin leipuri tai ammattilaiskoripalloilija.”

Rob: “Haluaisin varmaankin taas työskennellä laivassa. Tai ehkä paimenena.”

Mitkä kolme asiaa inspiroivat teitä tällä hetkellä?

Mary: “Vaeltaminen, aikaiset aamut, uusi luonnosteluvihko.”

Rob: “Työssään tuotteliaat ihmiset, oli kyseessä mikä työ hyvänsä. Meri. Vuoret.”

Mikä on suosikkisanoituksesi?

Rob: “Neil Youngin Old Man on hieno tapa katsoa ikääntymistä, suhtautumista nuorempiin ihmisiin ja sitä, kuinka nuoremmat näkevät vanhemmat ihmiset.”

http://youtu.be/dVC2cszdTao

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi coolimmalta kuin olet?

Rob: “En, mutta ehkä minun joskus pitäisi. Puhun usein sellaisesta musiikista, jota suurin osa ihmisistä vihaa, tai ei edes tunne. Kuten 1980-luvun hardcore.”

Mikä on ärsyttävin musiikkityyli, johon olet törmännyt?

Rob: “Ska vuoden 1975 jälkeen. Sitä aikaisempi ska on mahtavaa.”

Mitä klassikkokappaletta ette ole ikinä täysin ymmärtäneet?

Rob: “Mielestäni on outoa kuinka monet 1950-, 1960- ja 1970-luvulla levytetyt kappaleet kertovat alaikäisiin tyttöihin rakastumisesta. Esimerkiksi, kappaleet, joissa lauletaan ’Young girl get out of my mind, my love for you is way out of line’ tai ’You’re 16, you’re beautiful, and you’re mine’. Tai Kissin Christine Sixteen: ’She’s been around, but she’s young and clean’. Ihmettelen vaan, oliko siihen aikaan sosiaalisesti hyväksyttävämpää vongata alaikäisiltä? Jopa Jefferson Airplanella on kappale nimeltä Come Up the Years, joka periaatteessa kertoosiitä kuinka nuorta tyttöä kehotetaan kasvamaan lain vaatimaan ikään. Oudointa on, että kaikissa näissä kappaleissa laulaja myöntää tietävänsä oikean ja väärän eron, mutta toimii silti miten tahtoo!”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mary: “Simon and Garfunkelin versio Scarborough Fairista. Rob ja siskoni ovat kiduttaneet minua sillä kappaleella, se saa minut sekoamaan. Yrttien listaaminen sanoituksessa yhdistettynä Art Garfunkelin liiankin silkkisiin harmonioihin vaivaa minua kappaleessa kaikkein eniten.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Rob: “Ei, Mary on väärässä. Kappale on mahtava!“

Kuka tai mikä on yliarvostettua?

Rob: “Sukat.“

Mary: “Terveelliset jälkiruoat.”

Jim Morrison – nero vai pölvästi?

Rob: “Yhtä aikaa kumpaakin, ja juuri siksi rakastan The Doorsia. Asumme Los Angelesissa, ja siinä ympäristössä Doors tuntuu järkevältä. Pidän yhtyeistä, jotka osaavat tasapainotella nerouden ja tyhmyyden välillä.”

Mary: “Nero.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
High Placesin The Longest Shadow.

High Places Helsingin Kuudennella linjalla 24.2.