Small talk: vieraana Ken Stringfellow

Ken Stringfellow pitää PMMP:n intensiivisyydestä.

Vuosien varrella suomalaisten sydämiin itsensä soittanut Ken Stringfellow palaa heinäkuun lopussa Suomeen, kun The Posies nousee estradille Oulun Qstockissa 30. heinäkuuta. Keikoilla itseään säästelemättä esiintyvä Stringfellow on tunnettu työmoraalistaan myös lavojen ulkopuolella. Nuorgam tavoitti tämän mukavan miehen tällä kertaa Amsterdamista, studion hämäristä – kuinkas muutenkaan.

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

“En tiedä olenko kuunnellut näitä välttämättä omasta tahdostani. Esimerkiksi Michael Jacksonin Thriller soi koko ajan ja joka paikassa, erityisesti MJ:n kuolinpäivän jälkeisinä kuukausina. Tai sitten Coldplayn Talk. Se on soinut viimeisen kuuden vuoden aikana radiossa kaikkialla, missä olen ollut. Ne ovat kyllä hyviä kappaleita, mutta joskus kappaleet saattavat tulla jo liiankin tutuiksi.”

Jos et olisi muusikko, mikä olisit?

“Voi, ehkä lakimies tai jotain vastaavaa. Miten tähän kysymykseen voi edes vastata? En osaa sanoa… Tietäisinkö silloin, että haluaisin silti olla muusikko? Olisinko tiennyt omista mahdollisuuksistani musiikin parissa vai olisiko kaikki vain tietämättömyyteni tulosta?
En osaa kuvitella itselleni mitään muuta elämää.
”

Mikä on mielestäsi kaikkein ärsyttävin musiikkigenre?

“Maailmanmusiikki. Minulla ei ole mitään itse musiikkia vastaan, vaan pikemminkin sitä röyhkeää ja kapeakatseista kategorisointia, joka liittyy kyseiseen genreen. Siihen on käytännössä niputettu mielivaltaisesti kaikki se musiikki, joka tulee länsimaisen taidemusiikin tai rockin ja rhythm’n’bluesin perinteen ulkopuolelta. Mielestäni tuollainen on suorastaan vihamielistä.”

Kenen artistin kuolema on koskettanut sinua viimeksi?

“Tämä lienee aika selvä. Bändikaverini Big Starissa, Alex Chilton, menehtyi äkillisesti viime vuonna vain muutama päivä ennen kuin meidän oli määrä soittaa SXSW-festivaalilla. Heräsin torstaiaamuna ja näin Twitterissä pahaenteisiä viestejä. Kun avasin puhelimeni, vastaajassa odotti viesti Jody Stephensiltä, Big Starin rumpalilta. Ja sitten alkoivatkin jo toimittajat soitella. Lopulta soitimme kyseisen keikan kunnianosoituksena Alexille ja hänen musiikilleen.Vaikka konsertti olikin kaunis, tuntui se samaan aikaan aivan hirveältä ja raskaalta.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä kappale saa mielesi nostalgiseksi? Miksi?

American Sister Golden Hair. Se muistuttaa minua leiriohjaajasta, johon olin ihastunut 10-vuotiaana.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Millainen on musikaalinen identiteettisi?

“Näen itseni laulajana ja jonakuna, jolla on ideoita. Käytän eri keinoja – soittimia, miksausta, säveltämistä, kommunikointia – saadakseni ideani kuultaviksi.”

Mitä musiikkia kiertuebussissasi kaikki suostuvat kuuntelemaan?

“Hahhah, eipä paljon mitään… eikä sitäkään kovinkaan kauaa!
”

Kenen lauluääni saa ihosi kananlihalle?

”Hmm… Olen saanut viime aikoina hyviä väristyksiä Sonja Van Hamelin äänestä. Monissa kauhuelokuvissa on sen sijaan ääniä, joita en haluaisi kuunnella yksin yöllä. Esimerkiksi jotkin äänet ja kuvat Ringu-elokuvassa ovat todella karmeita. Katsoin elokuvan pimeässä hotellihuoneessa yksin ja kuulokkeet korvilla: virhe.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä on suosikkisanoituksesi popmusiikissa?

The Beach Boysin God Only Knows. Se on vain yksinkertaisesti niin aito. Siitä on vaikea pistää paremmaksi.”

Mitä klassikkokappaletta et ole koskaan oikein ymmärtänyt?

Trafficin Dear Mr. Fantasy. Melkoista hölynpölyä.
”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Minkä edesmenneen artistin tai bändin haluaisit nähdä livenä?

“En usko, että nauttisin kuolleiden ja mädäntyneiden ihmisten esiintymisestä.”

Mikä on ärsyttävin musiikistasi tehty tulkinta, johon olet törmännyt?

“Eniten myynyt albumini ilmestyi ollessani 24-vuotias. Sen jälkeen olen oppinut ja kasvanut niin paljon, että nykyisin olen sekä musiikillisesti että ihmisenä valovuosien päässä siitä mitä olin silloin. Silloin tällöin luen kuitenkin juttuja, joissa toimittajat vertaavat nykyisiä puuhiani 1990-luvun tekemisiini, ja voin vannoa, ettei heillä ole mitään käsitystä siitä, mitä kaikkea olen tehnyt 1990-luvun jälkeen. He vain ajattelvat, että koska muutamat levyistäni myivät silloin melko hyvin, minun pitäisi nyt olla jotain suurta ja mahtavaa, jotta olisin saavuttanut jotain. Mielestäni sellainen ajattelutapa on todella outo. Tiedän, että taide on subjektiivista, mutta tiedän myös, että kaikki se opiskelu ja oppiminen ei ole ollut turhaa.”

Minkä kappaleen laulat todennäköisimmin karaokebaarissa?

“Yleensä valitsen Commodoresin Still-kappaleen tai minkä tahansa Eaglesin biisin. Kerran vetäisin Led Zeppelinin Black Dogin ruotsinlaivalla!”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitä instrumenttia haluaisit osata soittaa?

“Selloa, sillä se on kaikista jousisoittimista kenties ilmeikkäin. Se muistuttaa ihmisen ääntä ja äänialaa. Tällä hetkellä työn alla on kuitenkin guitaret, epätavallinen, mutta erittäin kaunis soitin.”

Mitä bändiä tai artistia suosittelisit todennäköisimmin uudelle tuttavuudelle? Miksi?

“Pyytäisin häntä suosittelemaan minulle jotain.”

Vinyyli, kasetti, cd vai mp3?

“Olen aivan liian käytännöllinen pystyäkseni valitsemaan. En toki rakasta mp3-tiedostoja, mutta tarvitsen niitä matkustaessani. Minulla on aina suuret määrät demoja ja muuta materiaalia kuunneltavana kiertueilla.”

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi vaikuttaaksesi viileämmältä kuin oletkaan?

“Minun musiikkimaullani…? Miksi valehtelisin?”

Mikä oli ensimmäinen popkappale, josta muistat pitäneesi? Mikä siinä viehätti?

“Vanhemmillani oli Beatles-levyjä. Rakastin niiden leikkisyyttä, sillä ‘vakavaksi’ musiikiksi ne todella vetoavat myös lapsen mieleen. Sgt. Pepper oli lapsena mitä hauskin matka musiikkiin. Mikä tahansa kappale siltä saattoi olla minun oveni popmusiikin maailmaan.”

Mikä on todennäköisin syy ettet pidä jostain kappaleesta?

“Lauluääni. On olemassa ääniä, joiden kuuntelemisesta en vain pidä. Kappale saattaa olla hyvä ja saatan ymmärtää artistin pyrkimyksen ja jopa arvostaa sitä, mutta jos en pidä laulajan äänestä, mitään ei ole tehtävissä.”

Kuinka hyvin tunnet suomlaista musiikia? Onko sinulla joitain suosikkeja?

“Minulla on muutamia ystäviä suomalaisten muusikoiden joukossa. Olen tuntenut Lemonatorit ja Latebirdsit jo vuosia. Pidän Jonna Tervomaasta, hänetkin olen tuntenut jo pitkään. Pidän myös PMMP:n intensiivisyydestä. Myös Nieminen & Litmanen on todella hyvä. Näin heidät keikalla muutama vuosi sitten jossain omituisessa varastotilassa, se oli aivan mahtavaa!”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä on viimeisin todella hyvä kappale jonka olet kuullut?

“Olen miksannut tänään kappaletta nimeltä No Procedure That Fits. Se on hollantilaisen Avant La Lettre -yhtyeen hieno kappale. Olen tällä hetkellä amsterdamilaisessa studiossa miksaamassa heidän musiikkiaan.”

http://youtu.be/2o5PJrtYIYA

Missä tehdään parasta popmusiikkia?

“Ruohonjuuritasolla. Olen nähnyt, kuinka loistavat bändit pilataan ‘kunnon’ tuotannolla. Maine ja mammona ovat lähes poikkeuksetta hyvän taiteen vastakohta. Kun on päässyt huipulle, kuvaan ilmestyvät odotukset. Ja kun alkaa tuntua, että odotuksiin tulisi jollain tavalla vastata, on kaikki spontanius vaarassa kadota. Pitää olla todella vakaa ja keskittynyt tyyppi, jotta voi olla välittämättä odotuksista ja paineista.”

Mikä on noloin asia levyhyllyssäsi?

“Se tosiasia, että minulla ei tällä hetkellä ole levysoitinta.”

Jim Morrison – nero vai pölvästi?

“Voiko ketään arvostella vain heidän parhaiden tai huonoimpien hetkiensä perusteella? Ansaitseeko kukaan edes tulla tungetuksi johonkin tiettyyn kategoriaan? Nerous on nykyisin yliarvostettua. Pölvästiys taas on ollut aina yliarvostettua. Ihmisen persoonallisuudessa on kuitenkin niin monia eri puolia ja sävyjä. Jos ihmisiä kategorisoi, tulee samalla päättäneeksi etukäteen miten he toimivat ja ajattelevat. Silloinhan elämästä katoaa kaikki yllätyksellisyys.”

The Posies Oulun Qstockissa 30. heinäkuuta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!