Small talk: vieraana Jens Lekman

Jens Lekmanin pipo – uhka vai mahdollisuus?

Jens Lekman vaikeutti linkittämistämme hehkuttamalla kappaletta, jota ei löytynyt Youtubesta tai koko internetistä. Lisäksi hän antoi Nuorgamin historian ensimmäisen kyllä-vastauksen small talk -sarjamme samuhaberiaanisimpaan kysymykseen. Vuosien odotuksen jälkeen Lekman palaa maanantaina Suomeen ja esiintyy Helsingissä Tavastialla.

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana? Mikä tekee siitä erityisen?

”Ystäväni Bill Wells kirjoitti kerran unestaan kappaleen On the Beach Boys Bus. Se on kaunein melodia, jonka olen koskaan kuullut. Se on vähän kuin Somewhere Over the Rainbow tai jokin tuutulaulu, jota äitisi lauloi sinulle lapsena. Olen sanonut Billille, että haluaisin hänen soittavan tämän kappaleen hautajaisissani.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitä klassikkoalbumia et ole koskaan ymmärtänyt?

”Mitään niistä. Klassikoilla on usein harmillisesti niin paljon kulttuurista painoarvoa, että ne muuttuvat raskaiksi ja tylsiksi kuunneltaviksi. Tästä syystä ostan levyjä pääasiassa yhden dollarin laatikosta levykaupan perältä.”

Mikä on suosikkisäkeesi pop-musiikissa? Miksi?

”Luulin aina, että Janet Jackson lauloi kappaleessaan Someone to Call My Lover:

”Maybe we’ll meet in a bar / he’ll drive a fucking car”

Rakastin niitä lauseita, koska ne tuntuivat välittävän naurettavaa turhautumista sitä kohtaan, että kertoja tapaisi aina ihmisiä, jotka eivät ajaneet tai omistaneet autoa. Jenkeissä tämä olisi iso asia varmasti. Tosin lopulta minulle selvisi, että hän laulaa ’funky car’.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Minkä kappalen laulat todennäköisimmin karaokebaarissa?

”Jos niillä on minun omia kappaleitani, valitsen sellaisen. Kerran Melbournessa oli The Opposite of Hallelujah. Menin aivan sekaisin siitä. Karaoken ongelma on, että se on hyvä, jos et osaa laulaa. Vähän kuin Singstar ja muut vastaavat pelit. Jos pelaat Singstaria ja osaat oikeasti laulaa, olet siinä surkea. Sitä paitsi, mikä on pointti kuulla jonkin laulavan karaokea nuotilleen? Se ei ole hauskaa.”

Mitä muistat viime visiitistäsi Suomeen?

”Tapasin paljon kiinnostavia ja luovia ihmisiä. Se oli kuin pikkuruinen mikrokosmos bändejä ja artisteja työskentelemässä yhdessä huvin, eikä bisneksen vuoksi. Muistan, kun soitimme Telakalla Tampereella, ja Markku Peltola oli töissä sinä iltana ja käveli ympäri salia. Minulla ei ollut rohkeutta puhua hänelle, vaikka rakastan elokuvia, joissa hän esiintyy. Lisäksi muistan, miten mahdotonta oli löytää taksi aamuneljältä ja kuinka kävelimme kotiin tyhjän ja kauniin Helsingin läpi.”

Jos kotonasi olisi tulipalo, ja voisit pelastaa vain yhden levyn kokoelmastasi, mikä se olisi? Miksi?

”Antaisin tulen viedä ne. Omistan hyvin vähän tavaraa. Suurin osa omaisuudestani mahtuu matkalaukkuun. Se tuntuu hyvältä tavalta mitata tavaramäärää. Aina silloin tällöin hankkiudun eroon kaikesta omaisuudestani, myös digitaalisesta. Silloin vain formatoin kovalevyni. Se on kuin metsäpalojen kanssa, moni asia ei voi kasvaa, ellei tuli ole tehnyt niille tilaa.”

Jos särkyneen sydämen pystyisi parantamaan kuuntelemalla tiettyä kappaletta repeatilla, mikä kappale se olisi?

”Laulut eivät toimi minulle tällä lailla. Minua rauhoittaa ajatus, että jonkun on käytävä läpi sama kuin minunkin, mutta lopulta meidän kaikkien vain täytyy kantaa sydänsurumme mahdollisimman hyvin. Mutta okei, jos jokin kappale voisi tehdä sen, veikkaan sen olevan Pauline Murray and The Saintsin Don’t Give Up.”

Oliko sinulla idoleita, kun olit teini-ikäinen?

Tracey Thorn. Muistan, kun näin hänen kasvonsa ja kuulin hänen äänensä Everything But the Girlin Missing-biisissä. Olin silloin hyvin nuori, ehkä 14-vuotias. Missing soi aina kaupallisilla kanavilla, kuten Radio NRJ:llä. Niihin aikoihin rakastin eurodiskoa ja muuta sellaista. Sitten löysin Marine Girlsin, Distant Shoren ja Ben Wattin soolotuotannon, ja tajuntani räjähti, kun tajusin, että kaikki olivat saman ihmisen tuotoksia. Minulla oli muitakin idoleita, mutta Tracey oli se, joka pysyi.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Koska kirjoitit ensimmäisen laulusi? Mistä se kertoi?

”Ensimmäinen, jonka kirjoitin, ei kertonut oikeastaan mistään. Olin 15-vuotias, kuuntelin Nirvanaa ja luin heidän lyriikoitaan. Ja kuten tiedät, tuolloin lyriikat tarkoittivat ’sitä, mitä kuulija niiden haluaa tarkoittavan’. Niin typerää.”

Mikä olisit, jos et olisi muusikko?

”En varmaan mitään. Minulla ei ole koulutusta tai ajokorttia. Olen tehnyt paljon pätkätöitä siellä sun täällä. Olen ollut putkimiehenä, bingohallissa ja puhelinmyyjänä. Jos en olisi muusikko, hakisin varmaan töitä invataksikeskuksen puhelinpalvelusta, jossa työskentelin viimeksi.”

Mikä on suosikkiäänesi maailmassa?

”Munakellon erottuva tikitys.”

Oletko ikinä harrastanut seksiä oman musiikkisi soidessa?

”Olen.”

Jens Lekman Tavastialla maanantaina 10.9.