Small talk: vieraana Jaz Coleman (Killing Joke)

Päästäisitkö tämän miehen lukemaan Muumi-kirjojasi?

Killing Joken legendaarista nokkamiestä Jaz Colemania kuvastanee parhaiten luonnehdinta ”tunteen palo”. Hän messuaa niin jylhästi, että on tulla puhelinlinjojen läpi viattoman toimittajan olohuoneeseen. Silti hän päättää lähes kaikki vastauksensa maaniseen hohotukseen. Aina ei voi oikein olla varma, mitä Coleman sillä haluaa viestittää, mutta parempi on kai vain nauraa mukana. Mainio keskustelija hän joka tapauksessa on.

Toimittajan aika on lyhyt, mutta Coleman puhuu väistämättä yli sovitun puolen tunnin. Varsinkin, jos puheeksi tulee popmusiikin nykytila, klassinen musiikki tai politiikka, miehen aiheet alkavat rönsyillä ja puhe saa kiihkeän, paatoksellisen nuotin. Kaikkein maanisin hihitys langan päästä kuitenkin kuuluu, kun hän yllättäen kertoo rakastavansa Muumeja!

Mikä on ensimmäinen popkappale, josta muistat pitäneesi?

”On hieman noloa myöntää, että aluksi en kuunnellut popmusiikkia juuri ollenkaan, olin suuntaunut klassiselle puolelle. Olin kerran soittamassa yhdessä orkesterissa, kun eräs tyttö kysyi minulta, että minkälaista rockia kuuntelen. Vastasin, etten kuuntele ollenkaan, minkä myötä hän tutustutti minut Caniin! Joten päädyin sitten kuuntelemaan heitä. Killing Jokekin on muuten soittanut Canin kanssa. Mutta jos yhden kappaleen valitsen, niin se voisi olla 10CC:n I’m Not in Love.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämäsi aikana?

”Tuo onkin helppo… Sen täytyy olla Beethovenin Yhdeksäs sinfonia. Ensinnäkin se on neron työtä, mutta sitä on kuunneltava säästeliäästi ja hartaasti. Hän halusi säveltää Friedrich Schillerin Oodin ilolle jo nuoruudessaan, mutta sai sen valmiiksi vasta vanhana, silloin kun hän oli jo kuuro. Kun kuuntelee Yhdeksättä, on se joka kerralla erilainen. Vaikka olisit sen alussa miten masentunut tahansa, olet aina lopulta euforinen.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitkä ovat suosikkisäkeesi popmusiikissa?

”Vaikken bändistä muuten pahemmin välitäkään, niin täytyy mainita pätkä Pink Floydin Dogsista

”You gotta strike when the moment is right without thinking”

Siinä jotenkin kiteytyy ajatus siitä, että on ikään kuin hypättävä pois bussista juuri oikealla hetkellä. En oikein osaa nimetä mitään muuta esimerkkiä – omieni lisäksi, hehheh!”

http://www.youtube.com/watch?v=0bqZFp7dWbg

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?

”[Killing Joke -basisti] Paul Ravenin. En voi vieläkään elää tuntia kauempaa ilman että ajattelisin häntä. Hänen kuolemansa oli kovempi isku kuin oman isäni, niin monista syistä. En ole oikein vieläkään toipunut siitä. Kaikessa traagisuudessaan tapauksessa oli kuitenkin jotain onnellista: se, että hän pääsi takaisin Sveitsiin, lohdutti minua.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kenen edesmenneen artistin tai hajonneen yhtyeen olisit halunnut nähdä livenä?

”Sen täytyy olla The Sensational Alex Harvey Band soittamassa Faith Healeria. Se on ehkä kaikkien aikojen hienoin rock-kappale.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?

”Olen enimmäkseen hyvin pettynyt uuteen musiikkiin. En löydä sieltä mitään omaperäisyyttä, innovatiivisuutta tai varsinkaan kapinallisuutta. Olen hyvin pettynyt siihen, miten asiat ovat menneet, mutta olen myös ajatellut, että jos et löydä sellaista musiikkia josta pidät, sinun täytyy tehdä sitä itse.

Suurin ero tämän ja 33 vuoden takaisen ajan [jolloin Killing Joke perustettiin] välillä on eräänlaisessa veljeydessä. Jokainen tuntemani tyyppi soitti bändissä – aivan sama osasivatko he soittaa vai eivät. Kaikki vain halusivat tehdä musiikkia. Eihän tällaista enää ole, kun se touhu on ulkoistettu ammattimuusikoille. Jos mennään vaikka sadan vuoden taakse, niin silloin kaikilla oli kotonaan piano ja kaikki lauloivat, äidit lapsilleen ja niin edelleen. Nyt nämä traditiot ovat kadonneet, ja se saa minut surulliseksi.”

Kumpi on tärkeämpää: sävellys vai se, miten se on toteutettu?

”Sävellys tietenkin. Kun me aloitimme uramme, laitoimme takapihalle pystyyn rummut, basson ja koskettimet ja äänitimme kasetille hidasta psykedeelistä takomista aivan kamalilla soundeilla. John Lydon sai äänitteen käsiinsä, ja se muutti elämämme. Eli ei ole mitään väliä miltä kappale kuulostaa, kunhan olennainen tulee ilmi!”

Millä tavoilla musiikkibisnes muuttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana?

”Sydämessäni haluaisin nähdä uuden musiikillisen vallankumouksen. Haluan nähdä ihmiset tekemässä musiikkia yhdessä, unohtaen ajatukset jostain urasta tai ammatillisuudesta. Haluaisin nähdä eräänlaisia rokkikouluja joka kaupungissa, joissa kuka tahansa saisi soittaa. Ja haluaisin, että kun näet toisen muusikon, voit tuntea yhteyttä ja veljeyttä häntä kohtaan.

Näiden koulujen pitäisi toimia omavaraisesti ja kasvattaa ruokaa puutarhoissaan. Tiedäthän, jos katsomme vaikka Australiaa ja tiedämme, että didgeridoo on peräisin juuri hedelmällisiltä alueilta, on näiden asioiden välillä selkeä yhteys.”

Mikä on suosikkityylilajisi klassisessa musiikissa?

”Minä pidän ikuisesta melodiasta ja harmoniasta. Viimeiset sata vuotta olivat täyttä ajanhukkaa! Minua suututtaa, että kun musiikkikouluissa opetetaan Stockhausenia ja Messiaenia sun muuta vitun hirveää musiikkia. En ymmärrä tuota dissonanssin ideaa, minusta sitä tulisi aina seurata purkautuminen! Eli suosin näin ollen klassismia ja uusromantiikkaa. Kun laskeudun teidän maahanne, kuuntelen aina Sibeliusta!”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Miten omat hankkeesi klassisella puolella sujuvat? Sinulta valmistui Magna Suscitatio -teos sooloviululle, kuorolle ja orkesterille ja olet tehnyt kuoromessua, jossa Killing Joken tekstejä oli käännetty latinaksi….

”Joo, sellaisen halusin tehdä, mutta se on järjettömän kallista! Kokonaiselle orkesterille maksaminen siis. Totta kai heidänkin täytyy saada palkkansa, mutta tässäkin on taustalla se ajatus ainaisesta rahan tahkoamisesta, mikä menee harmillisen usein taiteen kauneuden edelle.

Toisaalta en jaksa pohtia kapitalismia, koska se on jo kuollut. Kai minä olen enemmän kollektivisti ja kommunisti, vaikka inhoankin Marxia. Olen silti tottunut tekemään kaiken aina yhdessä: kun esimerkiksi asun Sveitsissä, meitä asuu usein seitsemän ihmistä samassa talossa.”

Minkä musiikkityylin päälle et ole koskaan ymmärtänyt?

”Hiphopin. Se on vain elektronisia biittejä, jotka eivät vain sytytä minussa groovea. Mutta enemmän minua huolestuttaa, että jos menen vaikka Angkor Watiin, törmään siellä paikallisiin teineihin, joilla on lippis ja liian iso paita. Heille tekisi vain mieli tuhahtaa, että menkää takaisin Amerikkaan!”

Mitä artistia tai bändiä suosittelisit ensimmäisenä mielenkiintoiselle tuttavuudelle?

”Liittyen aiempaan kysymykseesi suosittelisin ehdottomasti The Last Poetsia, joka teki jo 1960-luvulla paljon puhtaampaa räppiä kuin nykyräppärit. He olivat niin paljon edellä aikaansa!”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

On klisee kutsua Killing Jokea ”tiedostavaksi” ja ”poliittiseksi” bändiksi. Mutta miten tärkeänä pidät yhteiskunnallisuutta musiikissa, ja onko sitä tänä päivänä tarpeeksi?

”Ei ole! Jos näet hirveitä asioita, kuten sitä miten Amerikassa rakennetaan näitä FEMA-leirejä viattomille siviileille – mikä on jotain niin kamalaa, etten olisi enää uskonut sellaista näkeväni – etkä kerro siitä eteenpäin, vahingoitat vain sieluasi. Minua ihmetyttää ja suututtaa esimerkiksi se, että kodittomuus on noussut Britanniassa 25 prosenttia, mutta kukaan ei puhu siitä. Ovatko ihmiset liian kiireisiä vai pelokkaita? Kun tällaisia asioita ei oteta esille, elämme vaarallisia aikoja. Minun isäni jo varoitti tästä, ja hänhän sai kokea toisen maailmansodan ja nähdä ne leirit. Hän sanoi: ’Jeremy, älä koskaan polvistu tällaisen pahuuden edessä’.”

Kuinka hyvin tunnet suomalaista musiikkia?

”Tuntemukseni on yhtä kuin surkea ja Sibelius, hahhaa! Olen yrittänyt selvitellä bändejä enemmänkin, ja haluaisin työskennellä esimerkiksi Apocalyptican kanssa. Haluaisin kirjoittaa heille konserton. Ja haluaisin tuoda rokkikouluperinnettä Suomeenkin niin monella tavalla kuin mahdollista!

Olen aina rakastanut Tove Janssonin Muumeja! Luen niitä kirjoja edelleen ja omistan ne kaikki, hihii! Toinen tällainen pitkäaikainen suosikkini on Tintti!”

Killing Joke The Circuksessa 4.5.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!